Siirry pääsisältöön

itse keksitty kiire

Tää viikko on ollut kohtuuttoman kiireinen. Roimin itseäni, koska ei kotiäidin elämä voi oikeesti olla kiireistä, ei ainakaan enää... PAKKO olla joku ajanhallinnallinen ongelma. Siis sellainen kuin eläkeläisillä... jos torstaina pitää käydä kaupassa vie se käytännössä koko torstain eikä keskiviikkonakaan voi kauheesti tehdä kun torstaina on kuitenkin se kauppareissu. Ei mulla oikeesti voi olla näin kiire! Eihän? Jotenkin vaan tuntuu että aina on ilta tai perjantai-ilta. Tänäänkin ON todistettavasti perjantai. Lasissa on ranskalainen kuiva rose ja kohta jannujen kummit jo kolkuttelee ovella. 

Okei myönnän. Torstaiaamuna lintsasin mun kiireisestä elämästä.  Kävin jokavuotisessa labrassa ja sen sijaan et olisin ajanut kiltisti kotiin, istuin ensin hyvän tovin kahvilassa nautiskelemassa ämpärillisestä lattea ja Kodin Kuvalehdestä. Edelleenkään en ajanut kotiin vaan kävin ostamassa illan lehtijutun tekoa varten meikkejä. Meikkikaupasta ajelin ostamaan itselleni kassillisen alusvaatteita ja sit olikin jo aika käydä hakemassa K koulusta. Tässä välissä me sentään ajettiin ruokakauppaan ja sieltä takaisin hakemaan O. O:lle lupasin jo aamulla että se pääsee lelukauppaan ostamaan legoja hammaskeijun tuomalla kakskymppisellä.




Se on pakko sanoa että kahden tunnin aamuhemmottelu tuli tarpeeseen ja siitä oli hyvä ponnistaa loppupäivään. Siellä alusvaatekaupassa ne myi mulle sellaiset keski-ikäisen naisen rintaliivit, joissa toppaus tulee rinnan alaosan sijasta rinnan päälle, siihen kohtaan jossa maan vetovoima on aikojen kuluessa tehnyt tehtävänsä. Kun paidan vetää päälleen on tissit taas oikeassa paikassa sen sijaan et ne on valahtaneet jonnekin missä niitten ei pitäis olla.

ekaa kertaa ikinä O oli eka jossakin... meillä on yks aika katkera poika ja toinen joka on haljeta onnesta ja ylpeydestä


Iltapäivä meni sählätessä niitä legoja ja lounasta ja jumppaa ja... sit pitikin jo valmistautua illan kuvauksiin. Naamaan nelinkertainen määrä pakkelia normiin verrattuna, uudet alusvaatteet, uusi mekko, nopeesti astiat ja tarvikkeet kassiin, avoautoon ja menoksi. Niistä kuvauksista enemmän myöhemmin.




Yö meni K:n kanssa valvoessa. Se oli yskiä itsensä hengiltä heräten vartin välein yskänpuuskaan. Hyvin se kuitenkin hengitti ja muutenkin musta tuntui että ongelma ei oo keuhkoissa tai keuhkoputkessa vaan enneminkin ylähengitysteissä. Jätin näin ollen piipun kaappiin ja valvoin vaan vierellä. Kortisoninkin jätin kuitenkin antamatta. Tänään iltapäivällä saatiin tuomioksi allergian aiheuttama poskiontelotulehdus, ilmankos kukaan muu ei oo kipee. Hoitona allergialääkkeitä, antibiootteja, limakalvojen turvotusta laskevaa sumutetta ja tietysti nenäkannu.

Aamulla ne antoi mun nukkua ja heräsin hämmästyneenä Roisto kainalossa ennen puolta kymmentä. Väänsin aamiaiseksi pekonia ja mustikkavohveleita. Niillä oli hyvä ponnistaa lauman kanssa parin tunnin lenkille metsään. Hövelisti lupasin heikkona hetkenä et ne saa telttailla, M:n huoneen lattialla. Sitä miten saan ne uskomaan että mä en ajatellut nukkua siellä teltassa en vielä tiedä.








Perjantain ja pitkän viikonlopun kunniaksi Fredde osti taas auton. Onhan edellisestä ostoksesta jo useampi viikko.


Kommentit

  1. :D ".. osti taas auton" ... Ihanan tyynesti tunnut suhtautuvan asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen tottuu sanoi pässi kun päätä leikattiin :D Se on Fredden harrastus ja mä näen merkit ilmassa jo kauan ennen sitä varsinaista autonvaihtoa. Kyllä se multa aina mielipidettä kysyy ja vuosien saatossa oon oppinut vastaamaan että teet ihan mitä haluat rakas...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...