Siirry pääsisältöön

Victor ja Kaisa



Sairaanhoitajan huumori on tunnetusti pikimustaa, niin on lääkärinkin. Mitä vakavammista asioista puhutaan, sitä mustemmaksi huumori muuttuu. Se on keino suojata itsensä niiltä karuilta tosiasioilta jotka näyttäytyvät meidän kaikkien edessä päivittäin, puhelimessa, klinikalla, sairaalassa. Viereisessä terveyskeskuksessa on harvemmin iso hätä. Meillä se on jokapäiväistä. Oli kyseessä sitten läheisen suru, rakkaan huoli, vakava sairaus tai kuolema. Kyllä meistä jokainen välittää ihan oikeasti, joskus liikaakin, jos nyt liikaa voi välittää...

”Pakkoko näitten kaikkien on just tänään saada keuhkosyöpä... kun joka helkkarin lääkäri on konferenssissa!”

”Voitko nyt käydä napsauttelemassa hiirellä sen kuolintodistuksen, kun hautaustoimisto soittaa vartin välein että niillä on uuni kuumana”

”On valintakysymys haluaako kuolla munuaisella vai ilman, kun kuolee kumminkin.”

”Nää voi nyt lakata tippumasta, ei ole lääkärin elämää tää että kaikki kuolee käsiin samalla viikolla.”

...kirjaan raporttiin; ”Asiakas soittaa selkeästi päihtyneenä... vaikuttaa ahdistuneelta.”  ”Asiakas ei voi hengittää, neuvon tilaaman ambulanssin, asiakas ei halua.””Asiakkaan läheinen soittaa, ja ilmoittaa potilaan kuolleen viikonlopun aikana. Neuvon asiakkaan läheistä miten lääkitykset perutaan apteekissa.”




Viikonloppuna on tavallista. M aloittaa tenniksen, me käydään kaupassa ja sunnuntaina leikitään taas Topin kanssa. 

Tennis osoittautui odotettua edullisemmaksi harrastukseksi. Harrastaminen on noin keskimäärin hintavaa. Kiipeily maksaa 120 euroa kuukaudessa, jalkapallo 230 euroa 12/viikkoa, uimakoulu 75 euroa kuukaudessa, Tae Kwon Do 145 euroa kuukaudessa ja siihen päälle vyökokeet. Tennistä saa pelata viisi kertaa satasella kun sama määrä ratsastustunteja on 180 euroa.





Vanhempina me ollaan tässä asiassa laiskoja. Viikolla tehdään töitä ja päivät on kaikken kannalta pitkiä. Iltaisin ei ole sen enempää aikaa kuin haluakaan harrastaa. Viikonloppuisin meistä kumpikaan ei ole valmis viettämään päiväänsä kentänlaidalla, pelimatkoilla tai kilpailuissa. Ainakin nyt,  kun lapset on kuitenkin vielä pieniä, pitää harrastamisenkin olla kivaa ja vaivatonta. 

Lauantaiaamuisin voi hyvin juoda tunnin kahvia tennisklubilla, ykdeksästä kymmeneen. Klubi on kulman takana, jos ei satais, vois hyvin vaikka kävellä. 

Toinen valmentajista on englannista, toinen venäläinen. Ero amerikkalaiseen lähestymistapaan lasten harrastuksissa on suuri. Alkuun M näyttää lähinnä järkyttyneeltä. Puolivälissä mä olen melko varma että se tunnin päätyttyä ilmoittaa ettei se koskaan enää palaa tänne. Sit se osuu palloon... kerran, kahdesti ja kolmesti. Tunnin jälkeen sillä on punaiset posket ja se huokuu intoa; "Mom, can I keep doing this... I LOVE tennis!!!!"


Huomenna on taas maanantai. Kaisa imuroi yläkertaa. Eilen ostettu Victor tekee töitä alakerrassa. Lauma meinaa että ne menee naimisiin, ja sit meille tulee paljon pikkuimureita. 



Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää