Siirry pääsisältöön

keväisiä tuulia

etanamansikka


”Joo, kyllä mä laitan tän sun ansioluettelon eteenpäin niin pääsette keskustelemaan jatkosta... Onko sulla liiketoimintasuunnitelma valmiina?” – No, tota... ei vielä, mutta mä teen. ”Ensimmäisessä tapaamisessa olis hyvä olla liiketoimintasuunnitelma mukana pohjaksi keskustelulle. Käytte sitten läpi suunnitelmaa, muokkaatte sitä ja pohditte kustannusrakennetta.” – Juu. Selvä. ”Rick laittaa sulle meiliä ja sopii palaverin.”

Suljen puhelimen ja käännyn katsomaan Freddeä; ”Ne haluaa liiketoimintasuunnitelman! Mistä mä sellaisen saan?” – No, teet. ”Mutta enhän mä osaa. En mä ole mikään kauppatieteidenmaisteri, en edes kauppatieteiden yo tai merkonomi. Mä olen lastentarhanopettaja, lähihoitaja, data-analyytikko, tutkimusassari ja potilaskoordinaattori.” – No mutta olithan sä melkein kymmenen vuotta kirjakauppias. ”Kyllä joku ihan muu teki mulle liiketoimintasuunnitelmat, kunhan vähän värkkäsin puolivalmista budjettia.”



Muutamaa päivää myöhemmin kävelen lasten kanssa bussipysäkille aamuauringossa. Edellisviikon lumisade on pelkkä muisto lämpimän kevättuulen heilutellessa pensaita. Hetkeä aiemmin olen eteisessä riisunut kolmikolta talvitakit ja kiikuttanut ne takaisin kaappiin. On viisitoista astetta lämmintä. Me treenataan Martan kanssa matkalla kotiin ja koska ilma nyt vaan on niin kertakaikkisen mahtava me jatketaan matkaa ohitse meidän talon, kadun päähän ja lammen rantaan. Polku kiertää lammen ja sen takana olevan niityn. Martta käy uimassa ja mä käännän kasvoni kohti aurinkoa lintujen kilpalaulantaa kuunnellen.

Lenkin jälkeen keitän itselleni ämpärillisen kahvia, avaan Wordin ja aloitan tuijotuskilpailun sen kanssa. Mitä kirjoitetaan liiketoimintasuunnitelmaan. Turvaudun parhaaseen kaveriin Googleen ja mun tokaan bestikseen Bingiin. Seuraavat kolme tuntia vierähtää budjettia väsätessä ja markkinasuunnitelmaa tehdessä. Työvälineinä netti, kasa post-it -lappusia, lehtiö, lyijykynä ja Word. Lopulta havahdun siihen että Martta yrittää kiivetä mun syliin tunkien takapuoltaan ylöspäin pitkin mun jalkaa. Kaappaan koiran ylös ja kysyn onko sillä tylsää kun mutsi vaan kirjoittaa?

tuleva liiketoimintasuunnitelma


Ehkä tästä vielä tulee jotakin. Ehkä se Rick vielä joskus ottaa muhun jopa yhteyttä. Onpahan suunnitelma ainakin tehty. Kolmen viikon päästä alkaa kiinteistövälittäjäkurssi. Se kestää kolme viikkoa ja sen jälkeen pitää vielä läpäistä koe. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan voin huhtikuussa liittää nimeni perään tittelin LKV, laillistettu kiinteistövälittäjä. Jännää. Musta on tulossa yrittäjä. Täällä jokainen välittäjä on itsenäinen yrittäjä, vaikka nimellisesti työskenteleekin jonkun välitystoimiston alaisena.

Iltapäivällä saan sähköpostia koulupiiristä. Mun hakemus sijaisopettajaksi ja koulunkäyntiavustajan sijaiseksi on hyväksytty. Huomenna menen koulupiirin päämajaan täyttämään prujut ja viemään tutkintopaperitnäytille ja sen jälkeen voin aloittaa sijaiskeikkojen tekemisen.


Tästä se lähtee. Uusi elämä ja arki. Vähän sitä ja vähän tätä. 

kevättä ilmassa

Kommentit

  1. Hei vau ja onnea! Sä olet ideoita pursuava ihminen. Vähän sitä sun tätä mutta oikeita ammatteja.
    Seuraan kiinnostuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tunnelmat täällä vaihtelee suuren onnen ja totaalisen pakokauhun välimaastossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...