Siirry pääsisältöön

lukekaa ihmiset lukekaa!


Maanantai.


Mulla on tällä viikolla keskimääräistä noin tuhat kertaa enemmän aikaa lukea koska – lumi. Maanantaina maa oli valkoisen peitteen alla ja sen jälkeen koulut ovat olleet kiinni ja elämä tavallaan jonkinlaisessa välitilassa. Ei asiakastapaamisia, ei työpalavereja, ei lääkäreitä, terapeutteja, harrastuksia... vain luminen maa, tietokone, elokuvat ja pulkkamäki. Ja muualla maailmassa joku miettii että miten niin kaikki päättyy lumisateeseen... ei tarvitse edes mennä kovin kauas, ne tuolla Idahossa miettii jo sitä että miten me ei täällä osata, mutta täällä nyt vaan on tällaista. Kun silloin parikymmentävuotta takaperin näin kävi ensimmäisen kerran me katsottiin tilannetta Fredden kanssa huulipyöreenä ja mietittiin että johan tää nyt on, että kolme senttiä lunta pysäyttää kaiken, laitettiin talvikengät jalkaan - kun sellaiset silloin vielä omistettiin - ja lähdettiin ulos.

Tiistai.


Viimepäivinä on kirjoitettu ihan valtavasti hyviä blogipostauksia ympärimaailmaa, postauksia joita kannustan jokaisen lukijan lukemaan jos et vielä ole ehtinyt! Eikä kuulkaa ole kuin vasta keskiviikko, mitä tässä ehtiikään vielä tapahtua ja syntyä.

Nämä ei ole missään muussa järjestyksessä kuin siinä mistä ne satuin poimimaan Ulkosuomalaisten Blogeista. Maailma on täynnä loistavia blogeja ja jokainen meistä kirjoittajista kirjoittaa välillä jotakin mikä kolahtaa ja toisinaan kevennetään pohtimalla milloin mitäkin, kestovaiposta suklaan kautta hotelliin viidakossa. Tämä ei siis tarkoita sitä etteikö muissakin blogeissa olis totaalisen timanttista sisältöä, mutta täällä lumen keskellä istuessa, nämä nyt kolahti tällä viikolla.



Rakennuspuuhissa. 


Koska mulla ei tällä viikolla ole mitään sen kummempaa sanottavaa – ainakaan vielä – kuin että lukekaa ihmiset lukekaa, niin toteutan tähän postauksen joka on ollut mielessä jo hyvän aikaa.

Joskus silloin kun meillä vielä oli kolme alle kouluikäistä lasta, tein postauksen omankäsilaukkuni sisällöstä. Kaunistelematta ja kuvin. Siitä on aikaa jo jonnin verran ja mietin että mun käsilaukun sisältö lienee tänäpäivänä aika erilainen. Katsotaan ja verrataan. 2012 vs 2020, miten käsilaukun sisältö on muuttunut kahdeksassa vuodessa vai onko?

Aloitetaan laukusta itsestään


Käsilaukku 2012

Käsilaukku 2020 - kissa ei kuulu laukkuun

Laukku näyttää samanlaiselta ja olen vähän itsekin yllättynyt siitä että kahdeksassa vuodessa suurin muutos lienee laukun väri. Oonko mä aika tylsä ihminen?

Edetään laukun ulkonäöstä sisältöön

Sisältö 2012
Sisältö 2020


Ainakin olen nykyään järjestelmällisempi. Ainakin osan tästä voi laittaa sen piikkiin ettei meillä enää oli kahta kaksivuotiasta. Tämän päivän laukusta uupuvat myös kuvassa näkyvät vaippa, peppurasva, kosteuspyyhkeet, pikkuautot ja tarrat. Tilalle on tullut kissanlelu, nippuside, Starbucksin kahvistopparit ja käytetty hammaslanka. Tämän perusteella voisi kuvitella että hammashygienia on jotenkin korostuneessa roolissa mun elämässä. Tosiasia on se että lankaan hampaita usein autossa asiakastapaamisten välissä enkä mä sitä käytettyä lankaa voi autoonkaan jättää, joten se päätyy ja unohtuu käsilaukkuun - yök.

2020 käsilaukku on selkeästi järjestäytyneempi.

Vaaleanpunaisessa pussissa on seuraavat asiat:
  • kahdet auton avaimet
  • kodin avaimet jotka on siellä lähinnä hätätilanteisiin meidän ovet kun aukeaa koodilla
  • lyijytäytekynä, kuulakärkikynä, korostustussi ja lyijyä
  • huulikiilto, huulirasva, käsivoide, naamarasva ja nenän limakalvojen kosteuttaja (viimeinen kuuluis oikeastaan siihen valkoiseen pussiin)
  • pippurisumute lähinnä työjuttuja varten. Mun ammatissa kun ollaan välillä tyhjässä talossa ventovieraitten ihmisten kanssa
  • kissan rabiesmerkki
  • airpodit
  • suklaakonvehti hätätilanteisiin


Valkoinen pussukka on vähän sellainen mukana kulkeva apteekki. Siellä on:
  • eri vahvuisia migreeni nenäsumutteita erilaisille tyypeille
  • terveyssiteitä jos Tättis tarttee, mä en ole tarvinnut siteitä vuoden 2012 jälkeen
  • antibioottirasvaa,
  • laastareita jokaisessa koossa ja mallissa
  • huulirasva. Koskaan ei voi olla liikaa huulirasvaa matkassa.
  • päänsärkylääkettä
  • närästyslääkettä
  • silmätippoja silmien kosteuttamiseen
  • hammaslankaa



Myös 2012 syksyllä käsilaukussa oli kalenteri. Nykyään niitä on kaksi, tai toisessa on myös markkinointisuunnitelmia ja muuta. Tavoite on luopua tosta harmaasta pikkuhiljaa. Lisäksi siellä käsilaukussa on aina nippu käyntikortteja, siis AINA.

Entäs lompsa-lompakko-kukkaro?


Lompakko 2012

Kukkaro 2020

Lompakko on vaihtunut kukkaroon, mutta muuten sisältö lienee aika samantapainen; vakuutuskortteja, rahaa, luottokortti, kanta-asiakaskortteja ja nykyään myös työpaikan avaimet. Miksi ne on kukkarossa? No koska kukkaro on aina mukana, silloinkin kun käsilaukku jää kotiin.

Roskat



2012 roskakasassa oli sekalaisia asioit... ylimääräisiä nenäliinapaketteja, käytettyjä laastareita, kuollut muropatukka, tyhjä käsidesi, käytetty kosteuspyyhe, arpalippu, lego ja dinosaurus.

2020 siitä löytyi reilusti hammaslankaa - yök, kahvin stopparita (noi vihreet tikut), kauppalista, yksinäinen nippuside - nippusiteet on kiinteistövälittäjän paras ystävä, poskipunahuisku - mä en edes käytä poskipunaa, kukan hoito-ohjeet, kissan lelu, auton näytön mikrokuituliina, käyttämätön pilli - tähän liittyy tarina, tyhjä migreenilääke ja kissan lelupallo.
Roskatkin on näköjään aika erilaisia nykyään, aikuisempia. Pilli ja nippuside eivät oikeastaan olleet roskia. Pilli odottaa kehystämistä sillä se on meidän Ollipollin valtaisa edistysaskel terapiassa. Nippusiteen laitoin takaisin laukkuun ja lisäsin niitä sinne kokonaisen nivaskan, koska ne on - kuten jo sanoin - kiinteistövälittäjän paras ystävä. Nippusiteillä kun voi kiinnittää milloin mitäkin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...