Siirry pääsisältöön

laukku, laukku mitä söit


Mulla on taas kauheesti asiaa ja koska en tiedä mistä aloittaa, ryhdyin Veeran innoittamana katsomaan mitä mun käsilaukusta löytyy...

Mulla on oikeesti aina sama laukku... joko tää Dooney & Bourke tai sit se Marimekon klassikko kirkkaan keltaisena 

Ensin kaadoin sisällön tähän meidän ruokapöydälle, otin kuvan ja sen jälkeen poistin kasasta ylimääräiset asiat... 


Laukusta lähti:
  • 2 pakettia muuminessuja – kyllä yksi rittää 
  • 1 legopalikka
  • 1 dinosaurus
  • 1 melkein tyhjä käsidesi
  • 1 kirkosta saatu silikoni ranneke
  • 1 vanha kauppalista
  • 1 kirkon lastenhoito”kuitti” – siis se paperi millä ne lunastetaan ulos pyhäkoulusta
  • 1 mehupillin muovikääre
  • 1 kuivahtanut kosteuspyyhe
  • 1 arpalippu
  • 1 käytetty laastari
  • 1 linttaan astuttu muropatukka


Käsilaukkuun jäi edelleen:

  • nippu laastareita 
  • desinfiointipyyhkeitä - ravintolan-kahvilan-minkä tahansa muun pöydän pyyhkimiseen
  •  lasten meidän kaikkien kosteuspyyhkeitä aka baby wipes  
  • vaippa 
  • peppurasvaa 
  • 2x lasten sukat – meidän lapset kulkee useimmiten ilman sukkia ja sit joissakin paikoissa pitää olla sukat jalassa 
  • 4x pikkuauto – koskaan ei tiedä tarvitaanko niitä, valikoima vaihtelee... tänään mukana kaks Cars autoa ja kaks tavista 
  • 1x tarra – hätätilanteita varten 
  • 3x yksittäispakattu maitosuklaa – jälleen akuuttiin hätään 
  • paketti niitä muuminessuja 
  • 2x käsidesi – ne on niin pieniä pulloja että on syytä olla useampi...



Mua varten siellä käsilaukussa on:

  • muutama laastari 
  • käsidesi 
  • silmälasien puhdistusriepu 
  • rotanmyrkkyä 
  • nessuja 
  • Neutrogenan käsivoide 
  • Burt’s Bees värillinen huulihoide sävyssä Peony – sen lähemmäksi huulipunaa en mene 
  • neuleprojekti odotushuoneisiin 
  • Dell Windows Phone 
  • rakas joululahjaksi saatu Coachin lompakko – sen sisällöstä sais oman tarinansa, helposti, 
  • kalenteri – kun pyörittää omia ja kolmen lapsen aikatauluja ei kännykkä toimi

Mun tavarat

Tää on oma tarinansa...

Niin... kun kerkeen ajattelin puhua politiikkaa tai siis äänestämisestä ja synnytyksestä ja imetyksestä ja äitiasioista ja... nyt ryhdyn ruokkimaan jälkikasua.


Kommentit

  1. Kiitos paljon ihanista blogeista. Päädyin pari viikkoa sitten blogiisi jonkun toisen blogin kautta ja päätin lukea kaikki julkaisut myös sieltä vanhemmasta blogista alusta asti ja nyt olen päässyt tähän hetkeen. Aloitin tänä syksynä erityispedagogiikan opiskelun, joten aluksi minua kiinnosti vanhemman näkökulma autismista (en ole siihen vielä opinnoissa perehtynyt), mutta sinulla on aivan ihana tyyli kirjoittaa ja se tempaisi minut todella mukaansa ja aion jatkaa tätä elämänmakuisen blogisi lukemista. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi