Siirry pääsisältöön

laukku, laukku mitä söit


Mulla on taas kauheesti asiaa ja koska en tiedä mistä aloittaa, ryhdyin Veeran innoittamana katsomaan mitä mun käsilaukusta löytyy...

Mulla on oikeesti aina sama laukku... joko tää Dooney & Bourke tai sit se Marimekon klassikko kirkkaan keltaisena 

Ensin kaadoin sisällön tähän meidän ruokapöydälle, otin kuvan ja sen jälkeen poistin kasasta ylimääräiset asiat... 


Laukusta lähti:
  • 2 pakettia muuminessuja – kyllä yksi rittää 
  • 1 legopalikka
  • 1 dinosaurus
  • 1 melkein tyhjä käsidesi
  • 1 kirkosta saatu silikoni ranneke
  • 1 vanha kauppalista
  • 1 kirkon lastenhoito”kuitti” – siis se paperi millä ne lunastetaan ulos pyhäkoulusta
  • 1 mehupillin muovikääre
  • 1 kuivahtanut kosteuspyyhe
  • 1 arpalippu
  • 1 käytetty laastari
  • 1 linttaan astuttu muropatukka


Käsilaukkuun jäi edelleen:

  • nippu laastareita 
  • desinfiointipyyhkeitä - ravintolan-kahvilan-minkä tahansa muun pöydän pyyhkimiseen
  •  lasten meidän kaikkien kosteuspyyhkeitä aka baby wipes  
  • vaippa 
  • peppurasvaa 
  • 2x lasten sukat – meidän lapset kulkee useimmiten ilman sukkia ja sit joissakin paikoissa pitää olla sukat jalassa 
  • 4x pikkuauto – koskaan ei tiedä tarvitaanko niitä, valikoima vaihtelee... tänään mukana kaks Cars autoa ja kaks tavista 
  • 1x tarra – hätätilanteita varten 
  • 3x yksittäispakattu maitosuklaa – jälleen akuuttiin hätään 
  • paketti niitä muuminessuja 
  • 2x käsidesi – ne on niin pieniä pulloja että on syytä olla useampi...



Mua varten siellä käsilaukussa on:

  • muutama laastari 
  • käsidesi 
  • silmälasien puhdistusriepu 
  • rotanmyrkkyä 
  • nessuja 
  • Neutrogenan käsivoide 
  • Burt’s Bees värillinen huulihoide sävyssä Peony – sen lähemmäksi huulipunaa en mene 
  • neuleprojekti odotushuoneisiin 
  • Dell Windows Phone 
  • rakas joululahjaksi saatu Coachin lompakko – sen sisällöstä sais oman tarinansa, helposti, 
  • kalenteri – kun pyörittää omia ja kolmen lapsen aikatauluja ei kännykkä toimi

Mun tavarat

Tää on oma tarinansa...

Niin... kun kerkeen ajattelin puhua politiikkaa tai siis äänestämisestä ja synnytyksestä ja imetyksestä ja äitiasioista ja... nyt ryhdyn ruokkimaan jälkikasua.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. R22. lokakuuta 2012 klo 9.48

    Kiitos paljon ihanista blogeista. Päädyin pari viikkoa sitten blogiisi jonkun toisen blogin kautta ja päätin lukea kaikki julkaisut myös sieltä vanhemmasta blogista alusta asti ja nyt olen päässyt tähän hetkeen. Aloitin tänä syksynä erityispedagogiikan opiskelun, joten aluksi minua kiinnosti vanhemman näkökulma autismista (en ole siihen vielä opinnoissa perehtynyt), mutta sinulla on aivan ihana tyyli kirjoittaa ja se tempaisi minut todella mukaansa ja aion jatkaa tätä elämänmakuisen blogisi lukemista. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää