Siirry pääsisältöön

olet ihana!


Saanko auttaa nutturan kanssa? – Ei tartte, osaan itse. Niinhän sinä osaat. Saanko laittaa nutturan, vai teetkö itse? – Auta vaan. Ennen se vielä yksi tehtävä muitten joukossa on yhtäkkiä rakas ja tärkeä... minua tarvitaan ehkä vielä vähän ja vaikkei edes tarvita, saan auttaa. Kiitos siitä. Olet rakas, olet ihana. Katson sinua ja minun sydämeni pakahtuu ylpeydestä.



Maailmassa on ollut aika kun rakastin sinua, mutten juuri pitänyt sinusta. Olit haastava, niin haastava että väsyin. Elämä oli yhtä taistelua, taistelua jossa tuntui että minä olen tappiolla hetkestä toiseen vaikka sinun tulevaisuutesi tuntui olevan minun käsissäni. En riittänyt ja liian usein itkin turhautumisen kyyneleitä. Mietin usein pidänkö sinusta koskaan...


Katson sinua. Sanon sinulle että kun joku jonakin päivänä sanoo sinulle ettet ole kaunis – älä usko. Olet kauneinta maailmassa. Olet täydellinen. Yhtäkkiä se poika johon olet ihastunut näyttää pikkupojalta, samalta kuin meidän jannut. Osaan viimeinkin kohdata sinut ja kaikkien näitten vuosien jälkeen puhumme viimeinkin samaa kieltä, ainakin hetken. Ehkä vielä tulee aika joka vie sinut taas kauemmaksi mutta minä otan tämän. Minä otan tämän hetken kun yhdestä katseesta tiedän mitä haluat, ymmärrän miksi paiskaat oven, miksi suutut ja mikä saa sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi. Ostan sinulle kahvin. Sinä valitset meille musiikin ja me lauletaan yhdessä autossa.


Minä tiedän että sinun pitää vielä lähteä, mutta anna tämän hetken kestää... anna sen kantaa meitä sen ikuisuuden ylitse kun sinun tarvitsee löytää oma tiesi. Minä muistan miten kamala sinä olit ja jokainen hetki tuntuu huikealta. Mietin miten kukaan voi sanoa että pienet lapset ovat parhaita, sinä olet miljoona kertaa ihanampi nyt, nyt kun meillä on yhteys.



Sinä istahdat autoon ja tiedän että olet väsynyt, turhautunut ja surullinen. Sinä huudat minulle. Sinä itket ja huudat. Haukut minut, nimitteletkin kai... minä kuuntelen. Sanon että olen tässä, että ymmärrän miten haastavaa sinun elämäsi on juuri nyt. Että olen onnellinen siitä että luotat minuun niin paljon että uskallat sanoa kaiken sen minkä sanot. Jokainen meistä tarvitsee turvallisen ihmisen lähelleen, sen jolle voi kiukutella. Sen jolle ei tarvitse esittää että kaikki on hyvin. Sen jonka kanssa voi vähän myöhemmin nauraa, sen jälkeen kun on ensin itketty jä niistetty räät toisen olkapäähän. Sen ihmisen jonka kädestä voi pitää kiinni kunnes nukahtaa. Olen onnellinen että tänään se olen minä. Jonakin päivänä sinä löydät itsellesi uuden ihmisen, sen jonka kanssa voit olla paljas, mutta nyt se olen minä.

Erityisopetussuunnitelma palaverissa vararehtori tarttuu minua kädestä, onnittelee, sanoo että meillä on aivan mieletön tytär. Hymyilen ja kiitän. Vararehtori jatkaa, kiitos teidän lapsen ihanuudesta kuuluu teille, lapsen vanhemmille. Yhden ohitsekiitävän hetken mietin kaikkia niitä kilometrejä, tunteja ja kymmeniä tuhansia dollareita. Se on ollut sen arvoista. En minä sinua tehnyt, sinä itse rakensit sinut. Minä vain ajoin autoa. 

Olet ihana nuori nainen. Miten onnellinen olenkaan että saan olla sinun äitisi. 







Kommentit

  1. Kyyneleet tuli.
    Koko perheen onni, että äiti ajaa sitä autoa. Ja on tarvittaessa ollut aina paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyyneleet tuli sinun kommentistasi täälläkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...