Siirry pääsisältöön

kasvunpaikka - Eemelistä mieheksi

 

Muistatteko vielä sen pienen pojan joka vuoden ikäisenä hyppäsi kerrossängystä koska osasi lentää, ihan varmasti osasi! Aivotärähdystä lukuunottamatta se on ollut varsin kestävää sorttia. Muistatteko sen pienen pojan joka rakensi hai-altaan yläkerran kylpyammeeseen ja laittoi kaikki kylpypyyhkeet kaloiksi altaaseen? Vesi valui laitojen ylitse. Se sama pieni poika joka teki kookosrasvasta luistinradan, valeli telkkarin vaseliinilla, laski portaat pyykkikorissa ja juoksi alastomana pitkin katua. Minä muistan sen pojan oikein hyvin! Se sama poika piirsi tussilla koristuksia valkoiseen sohvaan ja samalla väritti myös veljen naaman, ja vuotta myöhemmin leikkasi saksilla reikiä samaiseen sohvaan. Minä muistan! Kuinka voisinkaan unohtaa. 



Se pieni poika joka joutui tappeluun toisena koulupäivänään koska kaveri ei istunut koulubussissa kunnolla. Niistä kahdesta tuli lopulta parhaita kavereita ja ne hengaavat yhdessä edelleen, melkein kuusi vuotta myöhemmin. Sittemmin tästä tyypistä on tullut koulukuraattorin kaveri ja aika monta kertaa olen saanut puhelun rehtorilta otsikolla; ”There has been an incident...” - Niinpä. 




Ihana, rakas sähköjänöni, se lapsi jolla riittää ideoita ja virtaa vaikka pienelle armeijalle. Se joka kulki Batman-asussa vuosia ja nykyään tietää kaiken elokuvateollisuudesta, siis oikeasti K-A-I-K-E-N. Koulu ei koskaan ole oikein ollut sen juttu, ja matematiikka vielä vähemmän. Kuka jaksaa jotakin numeroita ja mitä sillä tiedolla edes tekee että joku on kolme neljäsosaa tai puolet. Kun siltä kysyy mitä syödään, me syödään sisäfilepihviä, kermavaahtoa, hilloa ja marsipaania, paljon marsipaania. Samalla lapsella on maailman parhaat halaukset ja suukot, ja hymy joka sulattaa paitsi vanhemmat ja opettajat niin myös sen koulukuraattorin.




 

Ja sitten se kasvoi. Ihan niin kuin Tättiksen viidennen luokan vanhempainillassa luvattiin. Se kasvoi ja yhtenä aamuna meidän sähköjänöstä oli tullut vastuullinen varhaisnuori, tyyppi joka tyhjensi tiskikoneen pyytämättä - toisin kuin isosiskonsa, joka edelleen itkee lattialla kun jotain tarttis tehdä - tyyppi joka asentaa pelikonsolin ihan itse, laittaa sähköpostia pelintekijälle kun peli ei toimi, ja sivulauseessa kertoo sen meille vanhemmille. Tämä lapsi, tämä nuorimies joka huolehtii ja ottaa vastuuta. Kun muistutan laittamaan sähköpostia opettajalle se vastaa että laittoi jo. Eilen se muisti puheterapian vaikka minä unohdin.




 

Katson tätä lasta hiljaisuuden vallitessa. Se on melkein liian iso syliin, enkä tosiaankaan jaksa enää kantaa sitä alakertaan, mutta se mahtuu edelleen hyvin kainaloon yöksi kun tarve tulee. Aikuisuuteen on vielä matkaa, onhan se vasta kymmenen, mutta se miten tämä lapsi on tänä syksynä muuttunut on jotakin huikeeta. Äidin sydän halkeaa ylpeydestä ja onnesta. Minun pieni oravani, siitähän on tullut ihminen. Se sanoo että isona siitä tulee psykologi eikä siihen tarvita matematiikkaa. Se haluaa auttaa muita joita kaikki jännittää ihan kamalasti. 




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää