Siirry pääsisältöön

onneksi joululoma on ihan pian

 


Lapsi istuu aamupalapöydässä sen oloisena että olisi voinut nukkua vielä muutaman tunnin. On maanantaiaamu ja kello vähän jälkeen kahdeksan. Aamiaiseksi on tuoretta leipää ja edellisen aamun vohveleitten rippeet. Huhuilen jannuja liittymään seuraan. Toinen konttaa jossakin olohuoneessa kissan perässä ja se toinen, se on se lapsi jonka kahden vuoden kuluttua saa ylös sängystä vain kippaamalla sängyn. Vielä pari viikkoa joululomaan, kyllä me selvitään tästä.




 

Etäkoulu on alkanut maistumaan puisevalta ja kamera lipsahtaa kiinni turhan usein. Nalkutan ja muistutan ja sitten luovutan. En jaksa, eikä taida jaksaa kukaan muukaan. Yläkoululaiset taitavat käydä koulua liki poikkeuksetta joko sängyllä tai sohvalla maaten eikä meidän yläkoululainen ole mikään poikkeus. Välillä kysäisen että voisko harkita suihkussakäyntiä, poimien samalla lattialta vaatekertoja pesuun. En muistuta pyykkikorin olemassaolosta tai huoneen sotkusta, en jaksa. Pick your battles - valitse taistelusi - ne sanoo täällä, se on hyvä neuvo. Lapsi lupaa käydä suihkussa koulun jälkeen. Pojat nyt sentään vielä jaksavat, ainakin useimmiten, pukeutua ja istuvat jopa pöydän ääressä koulussa. Alakoulussa on toisenlaista, vielä ei tartte olla viilee, vielä ei tule vastaukseksi; ihan sama, mitä välii tai huonona päivänä fuck you. Kyllä nekin ehtii vielä siihen vaiheeseen.




 

Yläkoululta tulee sähköpostia jannuille. Ilmoittautuminen yläkouluun alkaa huomenna ja vaikka ne tietysti siirtyy automaattisesti alakoulusta yläkouluun on meillä mahdollisuus tässä vaiheessa vaikuttaa valinnaisainepaketteihin. Jos lomakkeita ei täytä, on riski että löytää itsensä koulun kamariorkesterista, puhallinorkesterista tai kuorosta, eikä se kuulosta kummastakaan kovin houkuttelevalta. Toinen pojista haluaa vaihtaa liikuntatunnit tanssiin ja molemmat haluavat sen valinnaisainepaketin missä on köksää, kuvista, jotain insinöörijuttuja ja sitten se sama kurssi josta en vieläkään tiedä mitä siellä opiskeltiin eikä Tättiskään osaa sanoa mikä sen kurssin tarkoitus oli, sen muistan että opettajalla oli kauheesti kuulemma meikkiä ja että se oli aina ihan hermona ja huusi.




 

Kaksi viikkoa joululoman alkuun. Jaksaa, jaksaa, jaksaa...




 

Ajatus siitä että lapset olisivat palanneet kouluihin vielä tänä syksynä tai heti joululoman jälkeen tuntuu nyt lähinnä huonolta vitsiltä, tilanteessa jossa tartuntoja seurataan silmä tarkkana ja kuvernööri uhkailee osavaltion sulkemisesta. Aika suljettuahan täällä on nytkin, kaikki kynnelle kykenevät tekevät töitä kotoa, ovat tehneet jo 9 kuukautta, tai 39 viikkoa, tai 275 päivää. Koulut ovat kiinni, ravintolat saavat tarjoilla vain terasseille tai mukaan, kaupoissa saa olla korkeintaan neljännes asiakaskapasiteetista ja kaikki sisäliikunta on joko kiinni tai tapahtuu etänä. Olemme oppineet tekemään kaiken etänä, jopa ne jokavuotiset joulubileet.




 

Viikonloppuna ajoimme jakamassa asiakaslahjoja, kuvitus siltä retkeltä viimeist' kuvaa lukuunottamatta. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...