Siirry pääsisältöön

ihan liikaa ruudulla

 


Sunnuntaiaamuna sataa vettä. Poikien huoneesta kuuluu tasainen puheensorina niitten pelatessa ja yhdessä. Kun pelikaverit herää se vaihtuu huudahduksiin joissa vilisee mulle tuntemattomien lapsioletettujen nimiä, Cody, CatsForLife, Ethan, taysoures, Koa, JailHouse. Muistutan aina säännöllisesti että nämä tyypit on tosiaan lapsioletettuja vaikka olenkin melko varma tässä vaiheessa että he ovat ihan oikeasti lapsia, onhan ystävyys kantanut jo yli vuoden ilman minkäänlaisia kalasteluyrityksiä. Ne herää viikonloppuisin kukonpieremän aikaan pelaamaan, sääntö tosin on että ennen kuin mä olen herännyt ei pelata. Sääntöä on kohtalaisen helppoa noudattaa kun mä olen pystyssä kuitenkin kuuteen mennessä.

 



Prinsessa nukkuu vielä ja nukkunee vielä tovin jos toisenkin. Sen huoneesta kuuluu musiikki, teini nukkuu yönsä Bebe Rexhan kanssa. Mä tiedän että tää tyyppi on pelannut pitkälle yli puolenyön, pelannut tai chattäillyt ympäri maailmaa. Niistä senkin kavereista alan olemaan melko vakuuttunut että ne on vaan samanlaisia koiria ja kissoja rakastavia tyyppejä kuin rinsessa itse.

 

Viimeisen vuoden aikana, lasten elämä on siirtynyt nettiin. On turhaa keskustella siitä onko se hyvä vai huono vai jokin harmaan sävyistä. Olisiko lasten elämä netissä ilman koronaa, ei jos minusta olisi kiinni, mutta kun elämä on päiviä, viikkoja ja kuukausia ollut neljän seinän sisällä, löytyvät sosiaaliset kontaktit kuitenkin jostakin. Vanhempana olen onnellinen siitä että yksinäisyyden, epätoivon ja masennuksen sijaan meillä on Skya, Winston ja moni muu. Tiedän että osa tytön ystävistä on aikuisia tai ainakin nuoria aikuisia, olkoon niin.



 

Kaltaisiani vanhempia on tällä hetkellä paljon, niitä jotka vähän häpeillen myöntävät lasten viettävän aikaa netissä enemmän kuin suotavaa, enemmän kuin tarpeeksi ja enemmän kuin vanhempana haluaisi. Vanhempia jotka pelkäävät lastenlääkärin kysymystä ruutuajasta sillä se ei enää ole tunti vaan viisi tai kuusi. En ole niinkään huolissani, ennemminkin vähän häpeissäni ja tunnistan saman tunteen muissa lähipiirini samanikäisten lasten äideissä. Myös puolustus on meillä kaikilla sama, mitä muuta ne tekis, meillä kaikilla kaatuu seinät päälle ja lautapelien pelaaminen, samoilu lähimetsissä ja askartelu oli kivaa ne ensimmäiset päivät ja viikot, niistä päivistä on kuitenkin venähtänyt viikkoja ja kuukausia, jos nyt ihan täsmällisiä ollaan niin 13 kuukautta tai 59 viikkoa tai 413 päivää.




 

Rokotukset ovat avanneet meidän vanhempien maailmaa vähäsen, sen verran että rohkenen tapaamaan asiakkaan kahvilassa tai oluen äärellä. Halaan taas pitkästä aikaa rokotettua ystävää, mutta lasten elämä on edelleen hyvin rajattua. Tättis palasi torstaina kouluun 410 päivän tauon jälkeen. Koulun käytävät ovat nykyään yksisuuntaisia ja jokainen desinfioi oman pulpettinsa tunnin aluksi ja päätteeksi, ennen siirtymistään seuraavaan luokkaan. Pojat ovat käyneet koulua maaliskuun lopusta. Aamuisin mitataan kuume ensin kotona, täytetään terveystodistus ja koulussa ennen rakennukseen pääsyä lomake tarkastetaan ja kuume mitataan uudestaan. Maski pysyy naamalla koko päivän, sisällä ja ulkona, sen saa riisua vain lounastauoksi. Tanssistudiolla kuume mitataan ennen sisääntuloa ja jokainen pysyy tunnin omassa neliössään, myös tanssissa pidetään maskia, kevätesitykseen tilataan asuihin sopivat maskit. Maski on aikaa sitten lakannut olemasta rangaistus, se nyt vaan on, vähän samalla tapaa kuin että paita on hyvä olla päällä julkisilla paikoilla, muuten tulee sanomista.

 



Pelkäänkö tartuntaa? En. Pelkäsin silloin joskus. Elämä nyt vaan on tällä hetkellä tällaista, ehkä se joskus taas muuttuu toisenlaiseksi, olen lakannut odottamista ja siirtynyt elämään tätä hetkeä. Kaikkihan on oikeastaan tosi hyvin, elämme maailmassa jossa teknologia on mahdollistanut sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja ylläpitämisen, minulla on rakas työ jota voin edelleen tehdä, meillä on koti ja perhe, elämä on edelleen täyttä ja hyvää ja ihanaa. Kiitos siitä.

 

Tättiksen huoneesta kuuluu edelleen musiikki, jannut pelaavat kavereittensa kanssa ja kuulen että Fredde on herännyt meidän makkarissa. Martta jonottaa makuuhuoneen ovella. Kaadan kuppiin lisää kahvia, kissa hyppää mun työpöydälle ja naukaisee. On sunnuntaiaamu, viikon paras päivä.





Kuvat viimeviikon lomalta Oregonin rannikolla. 

Kommentit

  1. Omalla tavalla hauska: sinä olet ainoa bloggaava perheenäiti, joka kirjoittaa sellaisesta elämänmenosta, mitä itsekin ymmärrän. Tämä mielestäni kuvasta tämän hetkistä maailmanmenoa - globalisaatio on jo tasoittanut suurimman osan eroavaisuuksista kulttuurien välillä.
    Mitä poikasi muuten pelaavat? Meillä on Roblox suuressa suosiossa 😁.
    Ai niin, puhutko lapsillesi suomea vai englantia? Aina halusin kysyä, mutta en uskaltanut 😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Vanhemmuudesta on tullut suorittamista ja musta aina välillä tuntuu että meillähän eletään ihan pellossa ja täysin säännöittä. Me vanhemmat vedetään isot linjat mutta muuten lapset saa kyllä aika pitkälle vaikuttaa etenkin omaan elämäänsä. Vaaleanpunaiset hiukset? Fine. Korvikset? Mikäs siinä. Tatuointi? No mietitään vähän tätä. Hiukset kasvaa ja värit vaihtuu ja niin kauan kun lävistykset korvissa riittää niin menköön.

      Lapset puhuvat käytännössä vain englantia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...