Siirry pääsisältöön

hetken ikuisessa katveessa



Yrittäjän loma on vähän sitä sun tätä, sen tietää jokainen jonka palkka on suoraan riippuvainen tyytyväisistä asiakkaista ja tehdyn työn määrästä. Joku joskus sanoi että yrittäjä herää jokainen aamu työttömänä ja voi siitä sitten valita miten päivä etenee. Toisaalta, jos ei koskaan ole vapaalla, on lopputulos väistämättä vähän heikonlainen. Nimimerkillä vuosi edellisestä viikon lomasta, siis oikeasta lomasta ja välillä menee vähän hyperventilaation puolelle. Ajattelin heittäytyä työttömäksi - viikoksi.

 

Amerikkalainen suhtautuminen lomaan poikkeaa suomalaisesta. Vaikka länsirannikolla ehkä lomaillaan itärannikkoa enemmän, ei kukaan ole kuullutkaan mistään viikkojen mittaisesta kesälomasta ja harva lomailee kerralla viikkoa pidempää avaamatta tietokonettaan ainakin satunnaisesti. Useimmat ovat vähän töissä lomallakin ja useimmiten se sähköpostin automaattivastaus pyytää korkeintaan vähän pidempää vastausaikaa. Moni harrastaa pitkiä viikonloppuja, perjantai ja maanantai vapaaksi, sitä harrastetaan myös meidän perheessä vaikka silloinkin roikutaan edelleen sähköpostissa. ”Etelänlomallekin” kerkiää oikein hyvin vajaassa viikossa.

 

Meidän perhe lomailee, siis silleen ihan oikeasti - suomalaisesti - kerran vuodessa. Silloinkin oikeastaan vain sen takia että kohteessa ei ole matkapuhelinverkkoa sen enempää kuin toimivaa nettiäkään. Ei siis ole vaihtoehtoja ellei halua ajella lähimpään kaupunkiin kenttää ja wifiä kalastelemaan. Asiakkaille on siis kerrottava että olen ihan oikeasti lomalla, lomalla paikassa josta olen kertaalleen ajanut autolla puolisen tuntia yön pimeydessä saadakseni päivystävän eläinlääkärin langanpäähän. Viimekesänä valitsin odottaa murtuneen nilkkani kanssa kotiinpääsyä ainoan lääkäriaseman saatua sen tasoiset arvostelut etten välittänyt mennä testaamaan.

 

Vastaanotto tähän viikon vuosittaiseen lomaan on usein vähän hämmentynyt, sellainen ilmaan heitetty kysymys että enkö mä ihan oikeasti tee sieltä töitä, että kai mä nyt kuitenkin ainakin sähköposteihin vastaan, sillä eihän kukaan, oikeasti yhtään kukaan, vietä viikkoa ikuisessa katveessa. Minä vietän.


Ikuisessa katveessa näyttää tältä.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää