 |
| Photo Credit, Ballerina Shop Piruetti |
Lapsuudesta
muistan balettitossukaupan Fredalla, sieltä ostin ensimmäiset ja viimeiset kärkitossut,
ensimmäiset ja viimeiset steppikengät ja aivan liian monet balettitossut. Ballerina
Shopin perustivat aikanaan tanssitaiteilija Eva Hemming miehensä Leif Wagerin
kanssa, ja itsekin muistan hyvin Greta Mattsoffin joka toimi Ballerina Shopin myymälänhoitajana
perustamisesta lähtien aina vuoteen 1988. Baletinopettajani Airi Säilä ei
hyväksynyt tossuja mistään muualta ja sieltä ne oli siis haettava.
Mutta nyt ollaan
kaukana Fredalta, liike on samanoloinen. Sen seiniä täyttää lattiasta kattoon
kapeiden pahvisten laatikoitten rivistöt kuin Olivanderin taikasauvakaupassa,
täällä tosin myydään taikasauvojen sijaan balettitossuja ja tanssikenkiä. Punaisessa
samettituolissa istuu nuori nainen joka sovittaa ensimmäisiä kärkitossujaan kokeillen niitä varoen tangolla. Myyjä vastaa äidin kysymyksiin, äidin huoatessa syvään myyjän ilmoittaessa hymyillen että nämä neljännestuhannen
arvoiset silkkitossut on uusittava useamman kerran vuodessa.
Minä seison
kaupassa Ollipollin kanssa, Ollipolli on ostamassa tanssitossuja, Tättis ei
tarvitse uusia juuri nyt, tosin sen balettitossut kuluu puhki muutamassa kuukaudessa.
Ollipollin ekoilla tossuilla pärjätään varmasti hyvin ensimmäinen balettivuosi,
aloittelijalla kun on piruetit vielä aika vähissä. Äidillä on rinta rottingilla,
veljelläkin on. Maailma on täynnä valokuvia pienistä tanssivista tytöistä,
vähemmistössä on 11-vuotiaat balettia tanssivat pojat mustissa trikoissaan ja
valkoisissa paidoissaan. Myyjä kysyy tanssikoulun nimeä, jokaisella koululla kun
on oma pukukoodinsa, tosin useimmiten pojat tanssivat mustissa shortseissa tai
trikoissa ja valkoisessa tai mustassa yläosassa. Poikien tossut ovat miltei
aina mustat. Tättiksen balettipuku on musta, sukkahousut ja tossut ihonväriset.
Kahden viikon
lomailun jälkeen kesän tanssikausi alkaa ensi maanantaina. Kesällä otetaan
vähän rennommin ja kaksikolla on yhteensä vain kuusi tanssituntia viikossa, syksyllä
niitä on taas kahdeksan, niistä viisi Tättiksellä ja kolme Ollipollilla.
Kummallakin on yläkoulun liikuntavalinnaisena tanssi, joko syys- tai
kevätlukukaudella - viisi tuntia viikossa.
Kentsu on
tanssinut lähinnä siksi ettei ole keksinyt muutakaan ja kun ne kaksi muuta
tanssii niin miksei hänkin, kunhan kukaan ei kerro kavereille. Kentsun maailmassa
tanssi on vähän noloa. Kentsu haluaa harrastaa yläkoulussa maastojuoksua ja
yleisurheilua, koululiikuntavalinnaisena on se ihan tavallinen koululiikunta,
se mitä itse vihasin. Kolmas vaihtoehto on kuntosaliharjoittelu, on ihanaa että
meillä on erilaisia vaihtoehtoja liikunnan suorittamiseen.
Minä tanssin
koska paras ystäväni tanssi. Tanssin koska luokkatoverini Nina Hyvärinen tanssi
ja me käytiin koko luokan voimin katsomassa hänen näytöksiään Aleksanterin
teatterissa, silloisessa Oopperan Baletissa. Tanssin juuri sen verran että
ehdin saamaan ensimmäiset kärkitossuni ja sen jälkeen keskityin ratsastamiseen.
Omista lapsistani yksikään ei ole erityisen kiinnostunut hevosista, sen sijaan
kaksi kolmesta tanssii intohimoisesti. Niin se elämä heittelee.
Katson poikaani balettiasussa ja mietin että tämä näky peittoaa jokaisen vaaleanpunaisessa tutussa poseeraavan pikkutytön, olen haljeta ylpeydestä.
Kommentit
Lähetä kommentti