Siirry pääsisältöön

kuin uitettu koira

 

Meillä on jossakin sateenvarjo, kaksi kai, mutta eihän niitä kukaan käytä. Sitä on joku innokas tutkinutkin, että Tyynenvaltameren rannalla, Yhdysvaltain luoteisnurkassa sateenvarjoa käyttävät vain turistit. Sadetakkeja sen sijaan on meidänkin perheessä vähintään kaksi per pää - siis kymmenen - ja siihen päälle vielä äidin ylimääräiset eli kaksitoista. Kumisaappaita taloudesta löytyy kuusi paria. Syksyisin meillä varustellaan sadetakkeja ja kumisaappaita siinä missä Suomessa kaivetaan esiin toppatakkeja ja kuomia. 

Seattlen alueesta useimmat tietävät kaksi asiaa, musiikin ja vesisateen. Harvempi sen sijaan tietää että vesisade loppuu kuin seinään - kirjaimellisesti - Kaskadien vuorijonon huipulla jakaen osavaltion kuivaan ja kosteaan. Itäisessä Washingtonissa sataa vuosittain keskimäärin reilut 200mm ja siitäkin osa tulee lumena. Sitäkään ei moni tiedä, että vaikka täällä ihmisten ajatuksissa ainakin sataa paljon, ei täällä sittenkään sada kovin paljoa, sillä suurimman lastin vedestä ottavat vastaan Olympian niemimaan sademetsät, siellä sataa noin 3810mm vuodessa.

Otetaan vertailukohteeksi Helsinki. Helsingissä sataa keskimäärin 653mm vuodessa. Seattlen kaupungissa sataa vastaavasti noin 940mm vuosittain, sadepäiviä on toki 150. ”Sadekausi” on kuitenkin käytännössä lokakuusta maaliskuun loppuun ja kesäkuukausina sade on olematonta aiheuttaen miltei vuosittain kuivuuden. Seattlen kaupunki ei esimerkiksi pääse lähellekään kärkeä Yhdysvaltain sateisimpien kaupinkien listalla. Sateisimpien kaupunkien luettelossa Miami on sijalla 7, Seattle pitää sijaa 32. Mitä v***ua? Niin siis sataako täällä vai ei? No, sataa sataa. Täällä vaan harvemmin sataa silleen kaatamalla ja meillä on monta erilaista sadetyyppiä. Tarkkaillaanpa Yhdysvaltain luoteisrannikon sateita vähän lähemmin.


Noin keskimäärin täällä sataa melkein. Melkein sade on sellaiset muutama sadepisara auton tuulilasissa tai yksi satunnainen nenänpäässä. Välillä aurinkokin saattaa pilkahtaa ja sitten taas sataa sen kolmen pisaran verran. Tähän säähän ei tarvitse sadetakkiakaan kuin korkeintaan tyylikeinona. Tällaisia päiviä on paljon. Viimeksi tällä viikolla on melkein satanut kolmena päivänä.

Oma sadelajinsa on sumu, tai oikeastaan se ei ole edes sumu vaan sellainen kostea pilvi. Sadepisarat ovat mikroskooppisen pieniä ja muistuttavat aamukastetta, paitsi että kokemus on sellainen kaikensyleilevä kosteus. Tähänkään säähän ei tarvita sadetakkia ja sateevarjosta ei olisi mitään iloa, sillä tämä sadelaji ottaa syleilyynsä myös sateensuojassa olijan, onhan se oikeasti matalalla lymyilevä pilvi.

 

Kolmas sadetyypi on se kaupan kasvishyllyn sadesumu. Se kastelee pienillä pisaroilla, nopealla intensiteetillä kaiken. Sadesumu ja sumu ovat kaksi sadelajia joita en ollut koskaan kohdannut ennen kuin muutimme tänne. Sadesumu kastelee kaiken, se kastelee kaiken nopeasti ja tähän säähän on syytä olla sadetakki. Jos pidempään ajatteli ulkoilla suosittelen myös sadehousuja, joo, siis sellaisia aikuisten kurahaalareita.

Sadekuuro on eri asia kuin ukkoskuuro. Sadekuuroja tulee ja menee eikä kukaan suhtaudu niihin kovin vakavasti. Välillä sataa ja sitten paistaa ja taas sataa ja paistaa ja sataa ja paistaa ja sataa. Tämä on sään mukaan pukeutujan helvetti. Tarvitset samana päivänä sadeasun ja hellevaatteet, vaihtoehtoisesti voit pukeutua jo aamusta uikkareihin ja napata pyyhkeen mukaan.

Seuraavaksi päästään vesisateeseen. Vesisateessa voisi periaatteessa pärjätä myös sontikan kanssa, mutta vesisateeseen yhdistyy usein tuuli joka muuttaa sateen suunnaan vaakatasoon ja näin ollen sateenvarjoa on syytä pitää vähintäänkin viistossa, mieluiten poikittain. Halpa sateenvarjo kääntyy ylösalaisin ja sen päihittää moninverroin hyvä sadetakki. Tässä säässä on turhaa yrittää päästä palaveriin kuivana.


Vesisateen toinen muoto on oikea vesisade. Tämä säätyyppi vastaa viileässä suihkussa käyntiä. Tällainen sää ei houkuta ketään ulkoilemaan ja tätä varten meillä kaikilla on ne tekniset sadevarusteet. Ei siis vain meidän perheellä, vaan ihan kaikilla. Ei ole sattumaa että Columbia Sportswear Co. on Oregonista. Sadevarusteet eivät ole merkkihifistelyä, vaan ne tuplasti teipatut saumat tulevat tarpeeseen. Tämä on toinen sää missä ne kurahaalarit otetaan käyttöön tai vaihtoehtoisesti yritetään pysäköidä parkkihalliin kadun sijasta.

Ukkoskuurot ovat harvinaisempia ja niitä keräännytään ihailemaan joukolla. Sade alkaa ja loppuu nopeasti, pisarat ovat massiivisia ja niitä tulee paljon, vähän kuin joku kaataisi saavista vettä niskaan. Ruokakaupassa ei kuule kassan puhetta, mutta onneksi tämä loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Kaupanpäälle saadaan sateenkaari, joskus useampi.


Seuraava sadelaji on sademyrsky. Näitä on useampi vuodessa ja toisinaan ne yltyvät sen verran äkäisiksi että on turvallisempaa pysytellä sisätiloissa. Tässä kohdassa päästään sähkökatkokategoriaan. Meidän aikana hurjin niistä oli 2006 Hanukkah Day myrsky. Silloin tuulen nopeus yltyi puuskissa parhaimmillaan tai pahimmillaan 40m/s, rannikolla 51m/s. Sen myrskyn jälkien siivoamiseen meni viikkoja puitten katketessa kuin tulitikut. Sähköjen takaisin saamiseen meni viikko. Useimmiten päästään kuitenkin vähemmällä ja tuuli puhaltelee kohtuulliset 22m/s. Myrskyn jälkeen vertaillaan naapureitten kanssa tuhoja, on meillä tässä naapurissa sekin talo, jonka päälle tuntuu aina kaatuvan puu tällä säällä. Ei liene mikään ihme että talo on vaihtanut omistajaa keskimääräistä useammin. Seuraava tällainen myrsky on tulossa tulevalla viikolla. Jos hyvin käy se menee meidän pohjoispuolelta ja tuhot jäävät vähäiseksi. Tällä säällä sateenvarjo on vaarallinen.

Sitten on lämmin talvimyrsky, lempinimeltään Pineapple Express. Tämä puhaltelee meille eteläiseltä tyyneltämereltä tuoden hurjat lämpimät sateet ja tuulen. Silloin saatetaan saada kerrallaan hurjimmillaan 350mm vettä yhdessä vuorokaudessa. Tunnelma on jotenkin epätodellinen. Sataa, ja sataa paljon, mutta vesi on sellaista mukavan haaleaa kylpyvettä. Joku saattaisi kutsua tätä monsuuniksi. Tämän sateen suurin ongelma on se että se sulattaa mennessään lumia vuorilta aiheuttaen hurjiakin tulvia matkallaan.


Viimeiseksi otetaan käsittelyyn talvisade. Talvisade alkaa joulukuussa ja jännityksen vallassa odotetaan tehdäänkö uusi ennätys. Sataako tänä talvena yli 33 päivää putkeen? Edellinen ennätys on talvelta 1953 ja sen rikkoutumista yritetään edelleen. Oregonin rannikolla satoi 79 päivää putkeen vuonna 1998. Tämä on se kohta kun osa virittelee täällä köyttä kaulaan ja monessa perheessä - myös meillä - harkitaan vakavasti jonnekin kuivempaan paikkaan muuttamista.

Niin että miksi kukaan ei käytä sateenvarjoa? No, useimmiten se on joko hyödytön tai vaarallinen, ja silloin kun sitä ehkä voisi käyttää pärjää hyvin ilmankin.





Kommentit

  1. Aivan loistava kirjoitus, kiitos! Sen lisäksi että tuli paljon uutta maantietoa, sitä oli hurjan hauskaa lukea. ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän