Siirry pääsisältöön

elä elämäsi oikein


Olen ajamassa kotiin isosta palaverista ja kuuntelen ajellessani kuukauden kirjaa. Toinen kirjan kirjoittajista lukee ja kuulen miten hän kertoo meille, että todennäköisesti minäkin elän elämääni aivan väärin ja pienin muutoksin voisin parantaa omaa tuottavuuttani ja hyvinvointiani rutkasti. Odotan kuulevani taas kerran kuinka aamun ensimmäinen tunti on päivän tärkein ja kuinka menestyjät nousevat aamuisin jo kauan ennen päivänkoittoa meditoimaan, urheilemaan ja kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta mies kertookin että päivän viimeinen tunti on se tärkein kaikista. Huomaan olevani vihainen ja puuskahtavani itsekseni, että tämäkin vielä, pitääkö mun piruvie nyt vielä viimeiseksi illallakin meditoida, suunnitella, pohtia, kirjoittaa ja opetella elämään kaikin tavoin paremmin. 


Oikealla tavalla eläminen on kuulkaa ihan valtavan rankkaa ja työlästä. Minne katosi se aika, kun olla möllötettiin, herättiin aamulla, syötiin, tehtiin töitä ja tultiin illalla kotiin katsomaan telkkaria. Seuraavana päivänä sama toistettiin, kunnes perjantaina tiesi ettei lauantaiaamuna tartte tehdä yhtään mitään. Hämärästi muistan vielä miten silloin joskus kukaan ei ollut kuullutkaan työelämän valmennuksesta. Muistan senkin ajan kun en itse ollut valmennettavana vaan tein töitä ja kävin satunnaisesti koulutuksissa oppiakseni uusia, työhön liittyviä asioita mutta en ollut ajatellutkaan että minua pitäisi jotenkin valmentaa paremmaksi, onnellisemmaksi ja tuottavammaksi yksilöksi, että kiinteä osa elämää olisi jatkuva henkinen kasvu. 


Salakavalasti valmennus luikerteli tiensä minunkin elämääni. Se alkoi tammikuussa 2021 aamukuuden palaverilla kahdesti viikossa. Arkeen astui suunnitelmalliset aamut, kuukauden kirja ja meditaatio. Sen sijaan että aamulla säntäsin sähköpostiin ja someen. Istuin sohvalle, kirjoitin aamun tunnelmat ja päivän tavoitteet päiväkirjaan, sytytin kynttilän, meditoin ja luin kymmenen sivua kirjaa. Elin paremmin ja pian minusta tulisi uusi, parempi ja tuottavampi versio. 


Saman vuoden joulukuussa minut kutsuttiin kymmenen viikon intensiivivalmennukseen. Valitut osallistuisivat valmennukseen kolmasti viikossa ja ohjelman hyväksytystä suorittamisesta saisin kymppitonnin käytettäväksi… no valmennukseen tietenkin. Minulle valkeni että kollegoilla oli takataskuissaan huomattavia määriä valmennusta ja nimet jotka olivat minulle täysin tuntemattomia olivat heille arkipäivää ja olin ihan itsestään selvää että tottakai kaikki tiesivät Ferry, Buffinin, Zvin, Ninjan, Shullin ja monet muut metodeineen. Katselin minulle ilmaisen ohjelman hintalappuja ja huokailin, tämä itsensä kehittäminen maksoi maltaita, tuhansia taaloja kuukaudessa ja tiesin että moni oli yhtä aikaa useammassa ohjelmassa. 


Kuukauden kirjat. Jos jokaisen kirjan ohjeita seuraisi orjallisesti tulisi elämästä ristiriitaista ja haastavaa. Onhan päivän tärkein tunti aamun ensimmäinen ja viimeinen. On syytä seurata orjallista aikataulua ja samalla edetä vapaasti itseään kuunnellen, onhan meillä vain 4.000 viikkoa aikaa. Menestys tulee itsekseen, kun ei yritä menestyä mutta kuitenkin tekemällä jatkuvaa työtä menestyksen eteen. On tärkeää muistaa elää viivan yläpuolella, positiivisesti ja virheistä kehittyen. Luuserit vellovat vastoinkäymisissään ja hukuttavat huolensa ostosterapiaan, viinilasiin tai sipsipussiin. Telkkariahan ei katso kukaan, tai ainakaan tunnusta katsovansa. Se aika käytetään meditointiin, päiväkirjan kirjoittamiseen tai vaikka Wim Hoffin jääkylpyihin. Muistathan myös, ettei raha ole tärkeää ja heti kun uskot ettei rahaa tarvitse sitä tulee ovista ja ikkunoista, ruuan tulee olla hitaasti tehtyä, luonnollisista raaka-aineista ja vailla lisäaineita. Parasta on, jos kasvatat muinaisviljankin ihan itse takapihalla.  Suojele sademetsiä, auta köyhiä, tee hyväntekeväisyystyötä ja aamulla herätessäsi ota selfie siitä, kun teet peilikuvallesi yläviitosen. Muista hengittää hitaasti. 

Tervetuloa valmennettuun, tuottavaan elämään. Minun valmennusryhmäni on ihan mahdottoman ihana ja tärkeä ja olen saanut elinikäisiä ystäviä, mutta tämä teksti on kirjoitettu sarkasmia tursuten, älä siis ota liian tosissaan. Tänään nukuin pitkään, aloitin aamuni mimosalla, leivon pullaa ja ajattelin katsoa telkkaria - ihan salaa.






Kommentit

  1. Tohtori Dawn lupasi auttaa minua tuomaan takaisin ex-mieheni, ja yllätyksekseni mieheni palasi 5 päivän kuluttua ja nyt elämme yhdessä rakkaudessa ja onnellisuudessa, hän auttaa myös ystäviäni, ota yhteyttä tohtori DAWNiin saadaksesi apua: WhatsApp +2349046229159
    *Jos haluat palauttaa entisen rakastajasi.
    *Jos haluat houkutella jonkun elämääsi.
    *Jos tarvitset puhdistusrituaalin.
    *Jos sinun täytyy tulla raskaaksi tai hoitaa hedelmättömyyttä.
    *Jos tarvitset onnenloitsun voittaaksesi.
    *Jos haluat palauttaa varastetun omaisuutesi.
    Ota häneen yhteyttä WhatsAppissa: +2349046229159

    VastaaPoista
  2. Genuine Hackers on paras ratkaisu varastetun kryptovaluutan palauttamiseen. He auttoivat minua saamaan takaisin kadonneet rahakkeet sen jälkeen, kun jouduin tietokalasteluhuijauksen uhriksi Telegramissa, jossa hyökkääjät pääsivät lompakkooni ja varastivat kaikki kolikoni. Genuine Hackersin avulla pystyin palauttamaan yhteensä 11,8 BTC:tä ja 6,479 ETH:ta 2 päivän kuluessa tapaukseni lähettämisestä. Ota yhteyttä GENUINEHACKERS000@GMAIL.COM saadaksesi luotettavat ja tehokkaat palautuspalvelut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän