Siirry pääsisältöön

elä elämäsi oikein


Olen ajamassa kotiin isosta palaverista ja kuuntelen ajellessani kuukauden kirjaa. Toinen kirjan kirjoittajista lukee ja kuulen miten hän kertoo meille, että todennäköisesti minäkin elän elämääni aivan väärin ja pienin muutoksin voisin parantaa omaa tuottavuuttani ja hyvinvointiani rutkasti. Odotan kuulevani taas kerran kuinka aamun ensimmäinen tunti on päivän tärkein ja kuinka menestyjät nousevat aamuisin jo kauan ennen päivänkoittoa meditoimaan, urheilemaan ja kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta mies kertookin että päivän viimeinen tunti on se tärkein kaikista. Huomaan olevani vihainen ja puuskahtavani itsekseni, että tämäkin vielä, pitääkö mun piruvie nyt vielä viimeiseksi illallakin meditoida, suunnitella, pohtia, kirjoittaa ja opetella elämään kaikin tavoin paremmin. 


Oikealla tavalla eläminen on kuulkaa ihan valtavan rankkaa ja työlästä. Minne katosi se aika, kun olla möllötettiin, herättiin aamulla, syötiin, tehtiin töitä ja tultiin illalla kotiin katsomaan telkkaria. Seuraavana päivänä sama toistettiin, kunnes perjantaina tiesi ettei lauantaiaamuna tartte tehdä yhtään mitään. Hämärästi muistan vielä miten silloin joskus kukaan ei ollut kuullutkaan työelämän valmennuksesta. Muistan senkin ajan kun en itse ollut valmennettavana vaan tein töitä ja kävin satunnaisesti koulutuksissa oppiakseni uusia, työhön liittyviä asioita mutta en ollut ajatellutkaan että minua pitäisi jotenkin valmentaa paremmaksi, onnellisemmaksi ja tuottavammaksi yksilöksi, että kiinteä osa elämää olisi jatkuva henkinen kasvu. 


Salakavalasti valmennus luikerteli tiensä minunkin elämääni. Se alkoi tammikuussa 2021 aamukuuden palaverilla kahdesti viikossa. Arkeen astui suunnitelmalliset aamut, kuukauden kirja ja meditaatio. Sen sijaan että aamulla säntäsin sähköpostiin ja someen. Istuin sohvalle, kirjoitin aamun tunnelmat ja päivän tavoitteet päiväkirjaan, sytytin kynttilän, meditoin ja luin kymmenen sivua kirjaa. Elin paremmin ja pian minusta tulisi uusi, parempi ja tuottavampi versio. 


Saman vuoden joulukuussa minut kutsuttiin kymmenen viikon intensiivivalmennukseen. Valitut osallistuisivat valmennukseen kolmasti viikossa ja ohjelman hyväksytystä suorittamisesta saisin kymppitonnin käytettäväksi… no valmennukseen tietenkin. Minulle valkeni että kollegoilla oli takataskuissaan huomattavia määriä valmennusta ja nimet jotka olivat minulle täysin tuntemattomia olivat heille arkipäivää ja olin ihan itsestään selvää että tottakai kaikki tiesivät Ferry, Buffinin, Zvin, Ninjan, Shullin ja monet muut metodeineen. Katselin minulle ilmaisen ohjelman hintalappuja ja huokailin, tämä itsensä kehittäminen maksoi maltaita, tuhansia taaloja kuukaudessa ja tiesin että moni oli yhtä aikaa useammassa ohjelmassa. 


Kuukauden kirjat. Jos jokaisen kirjan ohjeita seuraisi orjallisesti tulisi elämästä ristiriitaista ja haastavaa. Onhan päivän tärkein tunti aamun ensimmäinen ja viimeinen. On syytä seurata orjallista aikataulua ja samalla edetä vapaasti itseään kuunnellen, onhan meillä vain 4.000 viikkoa aikaa. Menestys tulee itsekseen, kun ei yritä menestyä mutta kuitenkin tekemällä jatkuvaa työtä menestyksen eteen. On tärkeää muistaa elää viivan yläpuolella, positiivisesti ja virheistä kehittyen. Luuserit vellovat vastoinkäymisissään ja hukuttavat huolensa ostosterapiaan, viinilasiin tai sipsipussiin. Telkkariahan ei katso kukaan, tai ainakaan tunnusta katsovansa. Se aika käytetään meditointiin, päiväkirjan kirjoittamiseen tai vaikka Wim Hoffin jääkylpyihin. Muistathan myös, ettei raha ole tärkeää ja heti kun uskot ettei rahaa tarvitse sitä tulee ovista ja ikkunoista, ruuan tulee olla hitaasti tehtyä, luonnollisista raaka-aineista ja vailla lisäaineita. Parasta on, jos kasvatat muinaisviljankin ihan itse takapihalla.  Suojele sademetsiä, auta köyhiä, tee hyväntekeväisyystyötä ja aamulla herätessäsi ota selfie siitä, kun teet peilikuvallesi yläviitosen. Muista hengittää hitaasti. 

Tervetuloa valmennettuun, tuottavaan elämään. Minun valmennusryhmäni on ihan mahdottoman ihana ja tärkeä ja olen saanut elinikäisiä ystäviä, mutta tämä teksti on kirjoitettu sarkasmia tursuten, älä siis ota liian tosissaan. Tänään nukuin pitkään, aloitin aamuni mimosalla, leivon pullaa ja ajattelin katsoa telkkaria - ihan salaa.






Kommentit

  1. Tohtori Dawn lupasi auttaa minua tuomaan takaisin ex-mieheni, ja yllätyksekseni mieheni palasi 5 päivän kuluttua ja nyt elämme yhdessä rakkaudessa ja onnellisuudessa, hän auttaa myös ystäviäni, ota yhteyttä tohtori DAWNiin saadaksesi apua: WhatsApp +2349046229159
    *Jos haluat palauttaa entisen rakastajasi.
    *Jos haluat houkutella jonkun elämääsi.
    *Jos tarvitset puhdistusrituaalin.
    *Jos sinun täytyy tulla raskaaksi tai hoitaa hedelmättömyyttä.
    *Jos tarvitset onnenloitsun voittaaksesi.
    *Jos haluat palauttaa varastetun omaisuutesi.
    Ota häneen yhteyttä WhatsAppissa: +2349046229159

    VastaaPoista
  2. Genuine Hackers on paras ratkaisu varastetun kryptovaluutan palauttamiseen. He auttoivat minua saamaan takaisin kadonneet rahakkeet sen jälkeen, kun jouduin tietokalasteluhuijauksen uhriksi Telegramissa, jossa hyökkääjät pääsivät lompakkooni ja varastivat kaikki kolikoni. Genuine Hackersin avulla pystyin palauttamaan yhteensä 11,8 BTC:tä ja 6,479 ETH:ta 2 päivän kuluessa tapaukseni lähettämisestä. Ota yhteyttä GENUINEHACKERS000@GMAIL.COM saadaksesi luotettavat ja tehokkaat palautuspalvelut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...