tule joulu kultainen

On vuoden viimeinen koulupäivä, lukukausi ei toki pääty tänään vaan vasta tammikuun loppupuolella. Lukiolainen toivoo, ettei joululomalla tarvitsisi tehdä koulutöitä, ainakaan paljoa. Mutta miltä joulu sitten näyttää meidän perheessä? Onko se suomalainen vai amerikkalainen, vai ehkä jotakin siltä väliltä?

Teini hyppää autoon ja toteaa hitunen sarkasmia äänessään miten hienoa on että mutsi vaalii pohjoismaista taustaansa näin joulunalla. Kommentti nousee autossa raikuvista joululauluista ja äidin hoilotuksesta: 

Är du en av tusen små?
Är du han de väntar på?
Du mitt lilla barn
En ängel givit namn
Är du jordens dolda skatt
Jag fått skydda denna natt?
Är det själva himlen
Som jag gungar i min famn?

En ole laulaja ja uskon pyhästi siihen, että volyymin kasvaessa haittaa vähemmän, että menee ehkä vähän nuotin vierestä. Lapsi saattaa olla toista mieltä. 

Kun olin lapsi, tuotiin kuusi sisään aatonaattona. Sitä ei toki koristeltu ennen kuin jouluaattona, juuri ennen kuin Suomen Turku julisti joulurauhan. Muistan senkin joulun, kun kesähuvilalta haettu kuusi ei kelvannut äidille ja lensi kaaressa kerrostalon ikkunasta pihalle. Onneksi kukaan ei ollut alla. Perinteistä on taidettu joustaa myös Suomessa tänä päivänä, mutta amerikkalaiseen kotiin joulukuusi saapuu marraskuun lopussa, kiitospäivän jälkeen. Koska rakastan joulua ja joulun rakentamista oli tämä ehkä niitä ensimmäisiä meille adoptoituja amerikkalaisia jouluperinteitä.  Ensimmäiset kymmenen vuotta hoivasin kuusta ja toivoin ja rukoilin että siinä on neulaset tallella vielä joulunakin. Oli vuosia kun kuusi lähti kasvattamaan vuosikkaitaan jouluaattoon mennessä, ja muutama sellainenkin joulu kun kukaan ei saanut lähestyä puuta sillä kuivahtaneessa karahkassa oli neulaset lähinnä kai pyhän hengen toimesta. Lopulta annoin periksi ja perheeseen tuli tekokuusi. Sellainen amerikkalainen, jossa on valot valmiina ja napista voi valita onko valkoista vai kirjavaa, vilkkuuko, hehkuuko vai palaa ihan vaan tasaisen tylsästi. Sama kuusi on kestänyt jo kymmenen vuotta, rahaa on ainakin säästynyt jo useampi satanen. Ja tyttären mukaan muovikuusi on myös ekoteko, miten? No, se menee keski-ikäiseltä äidiltä vähän ohi kun täällä on kuitenkin metsää ja kuusia pilvin pimein. 

Kiitospäivän jälkeen alkaa myös jouluelokuvamaratoni. On lista pakollisista, uusista ja niistä jotka katsotaan jos ehtii. Pakollisten listalla ovat: Jim Carreyn Grinch, Polar Express, Lumiukko, Elf, Home Alone, Love Actually, The Christmas Carol. Jos iltoja riittää lisätään listalle myös Die Hard, Bad Moms Christmas, The Family Stone ja The Christmas Chronicles. Joulukuuhun kuuluu myös Suomen Itsenäisyyspäivä linnan juhlineen ja kynttilöineen, allekirjoittaneen syntymäpäivä ja sen seitsemät joulukekkerit. Pikkujouluissa ei ainakaan omissa piireissä ja työyhteisöissä örvelletä, eikä niistä riitä jutunjuurta seuraavalle vuodelle. 

Firman pikkujoulut

Mutta entä itse joulu? Joulu alkaa jouluaattona joulupuurolla ja joulurauhan julistuksella. Lasten mielestä on aina ollut hupaisaa miten joulurauhan julistuksessa soitetaan Porilaisten Marssi joka toivottelee ehkä ennemminkin verta ja suolenpätkiä kuin rauhaa ja rakkautta, vai mitä mieltä olette itse:

Pojat, kansan urhokkaan,
Mi Puolan, Lützin, Leipzigin
Ja Narvan mailla vertaan vuoti,
Viel' on Suomi voimissaan,
Voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää,
Jo tulta kohta kalpa lyö
Ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
Meit' entisajan sankarhenget tervehtää.

 

Allekirjoittaneen päivä kuluu keittiössä vaikka ruokalistalta ei löydykään laatikoita ja rosollia vaaleanpunaisine kermavaahtoineen. Jouluaaton ruokalistassa ei ole sääntöjä ja sitä muokataan halun ja tarpeen mukaan. Tai onhan niitä sääntöjä se yksi, mikä on pitänyt vuodesta toiseen, jokainen saa toivoa yhtä ruokalajia. Tänä vuonna toivomuslistalta löytyy ainakin hummeria, graavikalaa, fried chicken ja kermakakku. Aika usein ollaan syöty sisäfile taikinakuoressa. Pakkolaatikot hoituvat meillä jo marraskuussa kiitospäivän aikaan, kun pöytään nostetaan kalkkuna täytteineen, karpalohillo, perunat, pavut, uunijuurekset, kastike ja mac & cheese. 

Kiitospäivän pakkolaatikot

Sään salliessa käydään koirien kanssa metsälenkillä ja hämärän laskeutuessa Fredde ja Tättis lähtevät perinteiselle jouluajelulle katsomaan jouluvaloja. Pöytään käydään kun ruoka on valmis ja kauniista kattauksesta huolimatta ollaan kaukana oman lapsuuden juhlamekossa pönöttämisestä, pääasia on että ei nyt ihan yöpaidassa ilmestytä paikalle. 

Suomalainen jouluaatto huipentuu joulupukkiin ja joululahjoihin. Tänne Yhdysvaltoihin pukki ehtii kuitenkin vasta yön aikana ja aattoiltana avataan ystäviltä saadut lahjat. Tämä perinne on osoittautunut loistavaksi lasten kanssa sillä aatosta on poissa se tuskainen odotus jonka itse muistan lapsuudestani. Muistan miten jouluateria tuntui kestävän ikuisuuden ja kun joku päätyi ottamaan vielä sen kolmannen satsin kaloja huokaisin syvään. 

Viimevuonna oli ensimmäinen kerta, kun me aikuiset herättiin ennen lapsia jouluaamuun. Ei siinä ehtinyt mennä kuin neljätoista joulua niin että meidät revittiin ylös sängystä jo kauan ennen kuin kukko ehti edes pieraista. Pakko myöntää, että on ihan jees saada vetäistä pari kupillista kahvia ennen lahjojen avaamista. Ehkä suurin positiivinen tässä aamulla avaamisessa – etenkin pienten lasten kanssa – on se että edessä on koko päivä aikaa leikkiä ja rakentaa. Jouluaamun pukeutuminen on huomattavasti tärkeämpi asia kuin jouluaaton. Kuulostaa ehkä suomalaisesta näkökulmasta vähän takaperoiselta, mutta koko perheen joulupyjamilla on vankka sija amerikkalaisissa perheissä ja onhan se myönnettävä, että valokuvissa on kivaa että kaikilla on toisiinsa sopivat yöasut joita ei ole kierrätetty pesukoneen ja kuivausrummun kautta satoja kertoja. 

Jouluaamu jatkuu brunssilla joka on oikeastaan joulun pääateria. Tarjolla on hummerinpyrstöjä, pekonia, makkaroita, uppomunia ja kokkelia, perunoita, hedelmiä ja marjoja, vohveleita marjakompotilla ja kermavaahdolla. Jouluaamun kunniaksi avataan kuohuvaa. Brunssin jälkeen päivä jatkuu rennoissa merkeissä palapelejä tai legoja kooten, suklaata syöden ja nauttien siitä, että mihinkään ei ole kiire. Kun tulee nälkä, valmistetaan päivällinen edellisen illan ja aamun jämistä, onhan mutsillakin joulu ja keittiö on suljettu. 

Toinen joulupäivä ei monessa amerikkalaisperheessä ole millään tapaa juhlava. Monessa perheessä palataan jo töihin, toisaalta omilla nurkilla on tavallista, että välipäivät – ainakin – on lomaa vaikka joulunvietto olisikin jo saatu päätökseen. Meillä sitä on perinteisesti vietetty pubissa poikien kummien kanssa, onhan kummitäti Liverpoolista. Meidän pubi on aika autenttinen, ruoka on perinteistä pubiruokaa, olutta löytyy ja palvelu on enemmän tai vähemmän tylyä. 

Tähän päättyy joulu. Joulukuusi palautetaan takaisin säilytyspussiin ja joulukoristeet kiedotaan hellästi takaisin laatikoihin. 

Piirakkatalkoot

Tänä jouluna meidän lapset saavat kokea ensimmäistä kertaa sellaisen semi-perinteisen suomalaisen perhejoulun laatikoineen, kinkkuineen ja rosolleineen. Karjalanpiirakat on leivottu pakkaseen, kinkku tilattu ja kuivakakkujen leivonta alkaa maanantaina. Kolme perhettä kokoontuu yhteen viettämään joulua… kuusi aikuista, seitsemän teiniä, yksi taapero. Yksi joka malttaa toivottavasti odottaa syntymää joulun ylitse. Neljä koiraa ja joulusauna. Ihan varmasti elämys meidän kolmikolle vaikka joulupukki ennättääkin paikalle edelleen vasta jouluyönä. 

Hyvää joulua jokaiselle lukijalle!