Siirry pääsisältöön

putous ja säikähdys



M on pettynyt. M kiukuttelee. Koiranpentu ei ollut sellainen kuin se odotti. Se ei haluakaan loputtomasti loikoilla sylissä vaan rimpuilee itsensä vapaaksi ja tohottaa menemään. Sillä on terävät kynnet ja vielä terävämmät hampaat, eikä se edes tule kun kutsutaan.

O sen sijaan on helpottunut. Illalla se kuiskasi mun korvaan että oikeastaan Martta on tosi suloinen ja pehmeä ja ihana, eikä yhtään pelottava.

lorttana syö istualtaan

K on pettynyt vain silloin kun Martta nukkuu. K:n mielestä on tosi tyhmää ja aika rasittavaa että se nukkuu niin paljon, eikä sitä saa edes herättää. Muuten se on kiva, vaikka aika terävä.

Fredden mielestä se vois kasvaa vähän nopeammin, se on koirien kanssa samanlainen kuin lastenkin. Ne on paljon mukavampia sit kun niitten kanssa voi tehdä jotakin ja ne ymmärtää puhetta edes periaatteellisella tasolla.



Mun mielestä se on maailman paras. Meidän Martassa on nahkaa kahteen koiraan ja se lyllertää maailman suloisimmin. Elämä koiranpennun kanssa on helpompaa omakotitalossa. Edellisellä kerralla me mentiin hissillä alas neljä kerrosta ja ulos pihalle keskellä yötä. Nyt mä avaan oven ja me ollaan ulkona. Se syö, se pissaa ja se kakkaa. Kaikki on hyvin. Se seuraa mua kuin pieni hai laivaa ja siitä lähtee aika tolkuton meteli kun se ei näe mua.


On meillä ollut kyyneleitäkin ja mun sydän melkein pysähtyi kun se rimpuili itsensä sylistä pudoten betonilattialle. Mun sylistä vielä kaiken lisäksi. Minä joka oon katjunut tolle laumalle eilisestä saakka ettei sitä kannella, että se putoaa ja taittaa niskansa, ja sitten mä pudotan sen. Jos se sai aivovaurion eikä koskaan opi mitään voin katsoa peiliin. Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa ihan ehjältä. 

potentiaalisen aivovaurion jälkeen

Kommentit

  1. pienet lapset ja pienet eläime on aika...jännittävä yhdistelmä. Vielä kymppivuotiaankin on välillä aika vaikeaa antaa oma aikansa ja tilansa suloiselle eläimenpennulle.
    Onneksi viikko-pari tasoittaa (toivoittavasti) tilannetta, molemmat osapuolet oppivat talon tavoille :)

    Ja voi hyvä hyttyset että on söötti pömppäpeppu tuo Martta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin!

      Lapsen on vaikeeta ymmärtää että sillä eläimenpennullakin on oma tahto. Ettei se aina halua ja ettei sen tarvitsekaan haluta.

      Poista
  2. Tuttu kauhuntunne. Pudotin lapsena sitkeästi promotun koiranpentuni sylistä parkettilattialle. Vieläpä jotenkin nurinniskoin. Hetken se istui pökertyneen oloisena, lipoi huuliaan ja jatkoi sitten menoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ei mikään viitannut siihen, että se olisi saanut pysyvän vaurion. Ehkä eläinpennut on luonnostaan kestävämpiä kuin uskoisi, koska joutuvat keskenään ja uteliaisuuttaan tapaturmille alttiiksi. Toivon teille mukavaa yhteiselämää Martta-pötkylän kanssa. :)
    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sydän meinas pysähtyä... oikeesti. Se hetki kun mä olin aivan vakuuttunut siitä että mä tapoin sen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...