Siirry pääsisältöön

kun henki ei kulje

Yskä alkoi lauantaina. Oikea hyvä äiti, ja ehkä vielä parempi ja enne kaikkea vastuullisempi ystävä olis soittanut kyläilypaikkaan että me ei tulla, lapsella on alkava kurkunpääntulehdus. En soittanut. En raaskinut pilata M:n yökyläilyä, vaikka aika monta kurkunpääntulehdusta nähneenä tai ehkä enneminkin kuulleena olin vähintäänkin melko varma siitä että sunnuntaina me oltais jo lääkärissä hakemassa kortisonia. Päätin leikkiä tyhmää.

Oikeassa olin. Sunnuntaina ennen sunnuntairavintolaa ja asuntoesittelyä me piipahdettiin K:n kanssa lastenlääkäriaseman päivystyksessä. Kuunneltiin yskää ja hengitystä, laitettiin K juoksemaan käytävää ja hyppimään ja kuunneltiin uudestaan. Päivystävä lastenlääkäri totes että on helppoa tunnistaa ne vanhemmat, jotka on kokeneet tän ennenkin, ne jotka tuo lapsen lääkäriin silloin kuin henki vielä kulkee ja vasta rasitus saa sen haukkomaan ilmaa – salaa röyhistin rintaa, mä tiesin. Annos kortisonia, ravintolaan, asuntoesittelyyn ja kotiin. Yö meni kivuitta.

päivystyksessä oli sunnuntaina rauhallista

Aamusta katselin kalpeaa poikaa. Silmänaluset oli tummat ja meno hitaanlaista, en muista koska se olis ollut näin harmaa. Laitoin opettajalle sähköpostia ettei K tule kouluun ja varasin ajan meidän omalta lastenlääkäriltä alkuillaksi, ajatuksena se että kurkunpääntulehduksessa hengitys ahtautuu yötä vasten. Yhdeksän jälkeen mittasin kuumeen... Eka lukema oli 37.8C. Puoliltapäivin 38.6C, ja kahden jälkeen oltiin jo lähempänä neljääkymmentä. Annoin sille annoksen panadolia ja se nukahti lopulta mun viereen sohvalle. Laitoin L:lle tekstarin ja sähköpostin ja soitin vielä perään että lähtis töistä ja hakis M:n bussilta, K:sta ei olis pysäkille – edes autossa. Seurasin K:n hengitystä ja harkitsin aika tiukasti lastenensiapuun lähtemistä.

tässä vaiheessa aamua syntyi vielä polkuja, kello ei ollut vielä yhdeksää


me katsottiin Tinttiä - huono valinta

lounaaksi ne jotka söi sai "Green Eggs and Ham" Dr Seuss:n synttäreiden kunniaksi





PNW:n kevät on arvaamaton... lauantaina satoi lunta, tänään päivää saattoi paistella t-paidassa

useimmat meistä riisuu vasta vessassa... O riisuu jo pihalla ja koikkelehtii housut nilkoissa sisään

Ennen viittä me istuttiin lastenlääkärin vastaanottohuoneessa ja assari kirjas muistiin viimeisten päivien tapahtumia. Lääkäri tuli ja katsoi ja kuunteli, ja totes että ennen kuin jatketaan yhtään mihinkään on henki saatava kulkemaan... ensin Ventoline, sitten happisaturaatio ja sen jälkeen keuhkokuvat. Tadaa... pojallahan on sen kurkunpääntulehduksen lisäksi bakteerin aiheuttama nopeasti etenevä keuhkokuume – hmm... ilmankos se oli aika kipeän oloinen, harmaa ja vaisu. Lisää kortisonia, kotiin mukaan ventolinea ja antibiootit. Se ei sit kai mee huomennakaan kouluun. Toisaalta tää lapsi on paljon mukavampi kun se on kipeenä ja sopivasti vähän vaisu. Yöksi otan sen meidän väliin, saa nähdä pitääkö yölläkin ottaa avaavia, vai kantaako nukkumaan mennessä otettu Ventoline yhdessä kortisonin kanssa aamuun asti. 









Kommentit

  1. Meillä Veikko sai keuhkokuumeen pari viikkoa sitten. Oli pelottava tauti mutta onneksi lyhytkestoinen antibioottien ansiosta. Paranemisia teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on liikkeellä. Pelottavaa on tai oli se että se tuli tosiaan muutamassa tunnissa :O

      Poista
  2. Näyttääpä tutulta naamarilta. Meillä ollut käytössä siitä asti kun tytär oli pienempi, muistaakseni 6kk, aina silloin tällöin kun keuhkoista on kuulunut rahinaa (nyt ei pitkään aikaan, koputan puuta). Pikaista paranemista! Ei ole mitään herkkua tuo sairastaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Hengitysvaikeudet on vähemmän dramaattisia isommalla lapsella, ja tietysti oma koulutuskin auttaa suhtautumaan tilanteeseen rationaalisemmin. Muistan vielä kun O vauvana unohti hengittää syödessään - ahne jo silloin - ja meni säännöllisesti ihan siniseksi. lastenlääkäri neuvoi vaan taputtelemaan sitä poskille.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...