kun henki ei kulje

Yskä alkoi lauantaina. Oikea hyvä äiti, ja ehkä vielä parempi ja enne kaikkea vastuullisempi ystävä olis soittanut kyläilypaikkaan että me ei tulla, lapsella on alkava kurkunpääntulehdus. En soittanut. En raaskinut pilata M:n yökyläilyä, vaikka aika monta kurkunpääntulehdusta nähneenä tai ehkä enneminkin kuulleena olin vähintäänkin melko varma siitä että sunnuntaina me oltais jo lääkärissä hakemassa kortisonia. Päätin leikkiä tyhmää.

Oikeassa olin. Sunnuntaina ennen sunnuntairavintolaa ja asuntoesittelyä me piipahdettiin K:n kanssa lastenlääkäriaseman päivystyksessä. Kuunneltiin yskää ja hengitystä, laitettiin K juoksemaan käytävää ja hyppimään ja kuunneltiin uudestaan. Päivystävä lastenlääkäri totes että on helppoa tunnistaa ne vanhemmat, jotka on kokeneet tän ennenkin, ne jotka tuo lapsen lääkäriin silloin kuin henki vielä kulkee ja vasta rasitus saa sen haukkomaan ilmaa – salaa röyhistin rintaa, mä tiesin. Annos kortisonia, ravintolaan, asuntoesittelyyn ja kotiin. Yö meni kivuitta.

päivystyksessä oli sunnuntaina rauhallista

Aamusta katselin kalpeaa poikaa. Silmänaluset oli tummat ja meno hitaanlaista, en muista koska se olis ollut näin harmaa. Laitoin opettajalle sähköpostia ettei K tule kouluun ja varasin ajan meidän omalta lastenlääkäriltä alkuillaksi, ajatuksena se että kurkunpääntulehduksessa hengitys ahtautuu yötä vasten. Yhdeksän jälkeen mittasin kuumeen... Eka lukema oli 37.8C. Puoliltapäivin 38.6C, ja kahden jälkeen oltiin jo lähempänä neljääkymmentä. Annoin sille annoksen panadolia ja se nukahti lopulta mun viereen sohvalle. Laitoin L:lle tekstarin ja sähköpostin ja soitin vielä perään että lähtis töistä ja hakis M:n bussilta, K:sta ei olis pysäkille – edes autossa. Seurasin K:n hengitystä ja harkitsin aika tiukasti lastenensiapuun lähtemistä.

tässä vaiheessa aamua syntyi vielä polkuja, kello ei ollut vielä yhdeksää

me katsottiin Tinttiä - huono valinta

lounaaksi ne jotka söi sai "Green Eggs and Ham" Dr Seuss:n synttäreiden kunniaksi

PNW:n kevät on arvaamaton... lauantaina satoi lunta, tänään päivää saattoi paistella t-paidassa

useimmat meistä riisuu vasta vessassa... O riisuu jo pihalla ja koikkelehtii housut nilkoissa sisään

Ennen viittä me istuttiin lastenlääkärin vastaanottohuoneessa ja assari kirjas muistiin viimeisten päivien tapahtumia. Lääkäri tuli ja katsoi ja kuunteli, ja totes että ennen kuin jatketaan yhtään mihinkään on henki saatava kulkemaan... ensin Ventoline, sitten happisaturaatio ja sen jälkeen keuhkokuvat. Tadaa... pojallahan on sen kurkunpääntulehduksen lisäksi bakteerin aiheuttama nopeasti etenevä keuhkokuume – hmm... ilmankos se oli aika kipeän oloinen, harmaa ja vaisu. Lisää kortisonia, kotiin mukaan ventolinea ja antibiootit. Se ei sit kai mee huomennakaan kouluun. Toisaalta tää lapsi on paljon mukavampi kun se on kipeenä ja sopivasti vähän vaisu. Yöksi otan sen meidän väliin, saa nähdä pitääkö yölläkin ottaa avaavia, vai kantaako nukkumaan mennessä otettu Ventoline yhdessä kortisonin kanssa aamuun asti.