Siirry pääsisältöön

lukuläksyjä



Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa, useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa. 

lohikeittoa notskilla


Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan koska K:n opettaja ei usko läksyihin.

akrobatiaa telkkarin ääressä

kuka eka...
voikukanlehtiä naapurille


Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee puolihuomaamattomasti.



"sporty spelling"


M:n pitää lukea viikossa vähintään 100 minuuttia. Kuulostaa helpolta. On ihan helppoa meillä, mutta vaatii kuitenkin vähän suunnittelua. Sata minuuttia kun kuitenkin on 20 minuuttia viitenä päivänä viikossa tai vartti jokaisena päivänä. Koulupäivä kestää aamuyhdeksästä puolineljään ja käytännössä koulupäivä haukkaa ajan puoliyhdeksästä aamulla iltapäivä neljään. Se että se lukee illalla sängyssä vartin ei tosiaankaan ole mikään haaste, vaan haaste on ajan mittaaminen. Mistä mä tiedän kuinka kauan se kerralla lukee? Tähän löytyy tietysti ratkaisu ja nyt odotellaan tilattua ajastin kirjanmerkkiä.



On kuitenkin myös niitä perheitä joissa se kaksikymmentä minuuttia viitenä päivänä viikossa lähentelee mahdottomuutta lukemisen käydessä työstä. Lukemaan oppii vain lukemalla. Mitä enemmän luet sitä paremmin osaat lukea ja sitä vaativampaa tekstiä kykenet lukemaan. Ihan järkeenkäypää. Mutta jos lukeminen ei ole kivaa on se parikymmentäminuuttia tuskallisen pitkä aika ja on vaikeeta uskoa että rakkaus lukemiseen löytyy näin. Toivon että olen väärässä, ehkä se löytyy just näin.


Nyt viikonloppuna tilanne on ratkaistu mua hivelevällä tavalla. Mä makaan yhdellä sohvalla ja M makaa lattialla tai sohvapöydällä ja me luetaan kumpikin omaa kirjaamme. Tähän vois vaikka tottua ja tuntuu kerrassaan ylelliseltä huudsella siitä sohvalta et en mä voi tulla kun teen lukuläksyjä... Kolmessa päivässä lukuminuutteja on kertynyt 93. Odottelen innolla huomista iltapäivää ja meidän sohvasessiota, mulla on hyvä kirja kesken.






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reetta8. syyskuuta 2015 klo 0.14

    Saako ne itse valita kirjat, joita tohon minuuttimäärään tulee? Maalaisjärjellä/kokemuksesta voisi ajatella, että heikommin lukeville kannattaisi valita kirjoja, jotka edistyvät nopeasti ja jotka on esim. mahdollista saada luettua vaikka siinä vartissa. Henk. koht. en oikein tiedä, onko toi ajan kellottaminen nyt niin järkevää. Ei siitä ehkä haittaakaan ole ainakaan hyville lukijoille, mutta lisääkö se jo valmiiksi lukemista inhoavien tai sitä tylsänä ja vaikeana pitävien motivaatiota? Sen ajanhan voi viettää myös yhtä ja samaa sivua toljottaen tai mekaanisesti edeten ja sivuja kääntäen, jos huomio kiinnittyy vain siihen, että tietty aika tulee täyteen. Ennemmin mä rohkaisisin käyttämään kodeissa aikaa yhdessä lukemiseen ja kirjoista keskustelemiseen, todelliseen mielikuvituksen ruokkimiseen kuin siihen, että lukemisesta tule jälleen yksi mitattava suoritus.
    En muutenkaan oo koskaan tajunnut esim. sitä, että mitataan ja vertaillaan lukunopeutta, kuinka monta sanaa lukee minuutissa jne. Ihmisillä on niin erilaisia oppimistapoja, että lukunopeus on siinä rinnalla ihan merkityksetön tai ei mun mielestä kerro oppimisesta juuri mitään. (Toki jos on huomattavia ongelmia lukemisen/työmuistin tms. kanssa, niin kyllä se silloin jotain kertoo, mutta sen huomaa silloin yleensä muutenkin.)

    No mutta näin, tuli vain mieleen. Teillä tuskin on ongelmaa asian suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa8. syyskuuta 2015 klo 16.48

      Luettuja kirjoja ei ole mitenkään rajoitettu, oikeastaan päinvastoin koulu kannustaa lukemaan kaikkea tietokirjoista sarjakuvien kautta kaunokirjallisuuteen, vitsikokoelmiin, aikakauslehtiin ja vaikka uutisiin netistä. Pääasia on että lukemista harjoitellaan.

      Hyvä että lukemiseen kannustetaan ja kai siinä on oltava joku mittari ja nyt se on sit aika. Tuntuu vaan hassulta mitata sitä lukemiseen menevää aikaa, jopa tällaisessa tilanteessa jossa se ei tosiaankaan ole ongelma.

      Poista
  2. Anonyymi8. syyskuuta 2015 klo 10.05

    Hei, pitääkö nuo spelling words oikeasti osata spell kirjain kirjaimelta? Aika haastavia sanoja jo M:n ikäisellä! Kaikista tuossa kuvassa olevista ei edes kuulu lausuttaessa kaikki kirjaimet. Millaista tahtia tulee uusia spelling words?

    Vielä kysyisin tuosta K:n opettajan läksystrategiasta. Mitä tarkoitit sillä että läksyjä ei ole, jos lukuläksy kuitenkin on? Tuleeko K:n luokalta kotiin niitä projektejakaan, joita M:n kanssa olette väsänneet? Koti pääsee ainakin helpommalla jos läksyjä ei ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa8. syyskuuta 2015 klo 16.55

      Spelling wordsit pitää tosiaan osata kirjain kirjaimelta ja niistä on koe joka torstai. Sanoja on kaksi listaa A lista on perussanoja ja jos ne osaa uusien sanojen testissä suoraan oikeen saa läksyksi B listan. Jos Uusien sanojen kokeessa on virheitä enemmän kuin yhdessä sanassa saa läksyksi sen alkuperäisen A listan. Uudet sanat tulee aina perjantaina. Läksysanat testataan torstaina aamulla ja iltapäivällä testataan tuleeko läksyksi A vai B listan sanat.

      K:n ei läksyjä tarkoittaa ettei ole mitään mitattavai läksyjä eli kukaan ei tarkista luetaanko me kotona, siihen vaan kannustetaan. O:n kohdalla taas tiedän että jossakin vaiheessa me saadaan viikoittainen lista mihin pitää kirjoittaa yhdessäluettujen kirjojen nimet.

      En tiedä tuleeko kotitehtäväksi edes mitään projektitöittä vai tehdäänkö nekin kouluaikana.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää