Siirry pääsisältöön

sunnuntai on viikon paras päivä

Tätä meidän käsittämättömän käsittämätöntä kevätsäätä ei auta kuin hehkuttaa. Joo, kyllä ainakin periaatteessa ihan minä päivänä tahansa voi olla viitisentoista astetta, niin marraskuun pimeydessä, jouluna kuin heinäkuussakin. Voi olla lämpimämpääkin, mutta että se on sellainen puolivakaa olotila, että on aina vaan lämmintä. Välillä lämmintä ja sadetta. Välillä lämmintä ja monsuunisade ja sit taas pitkään lämmintä ja aurinkoista. Se on poikkeuksellista, tai jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista. Muistan tällaisen kevään tai talven tai talvikevään niiltä vuosilta kun me oltiin vielä uusia, siis joskus kakstuhatta jotakin, ehkä neljä. Helmikuun keskimääräinen lämpötila, on 10-12C, ei 16-19C. Takit jää naulakkoon ja puistossa osa ulkoilijoista kulkee edelleen toppatakeissa ja toinen puolisko juoksentelee shortseissa ja helletopissa. Totuus lienee jossakin puolivälissä.


magnolia kukkii

Eilen illalla, helmikuun 14. O lähti liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa. Niin, se on sinällään ihan normaalia että toi jannu kulkee shortseissa ja lyhythihaisessa kesättalvet, mutta se ettei se tarvinnut sitä takkia edes illan pimeydessä, se ei ole ihan tavallista. Se ei ole ihan tavallista edes keskellä kesää. Eikä se etten mäkään tarvinnut sitä takkia jonka lähtiessä lykkäsin käsilaukkuun.

Siinä on sievässä rivissä yhteensä vähän vajaalla puolellatoista MILJOONALLA eurolla autoja.
Niittenkin omistajat kai juhlisti Pyhää Valentinusta jossakin lähistöllä.

Sunnuntai meni korjatessa pionipenkkiä, lukiessa Kodinkuvalehteä mimosa kädessä ja Koira kainalossa. Se meni pelatessa lautapelejä lasten kanssa ja nukkuessa hyvät päiväunet. Mun nukkuessa Koiran kanssa sohvassa Fredde vei lauman pyöräretkelle. Lautapelejä me pelataan jatkuvasti. Päikkärini nukun useimmiten niin että lapset katsoo telkkaria mun päällä kun mä nukun, mutta Kodinkuvalehteä en muista lukeneeni kaikessa rauhassa ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen.


missä Koira? No, siellähän se...

mukavaa sunnuntaita

Aamulla ei ehditty kirkkoon, koska rinsessa ruusunen nukkui melkein yhteentoista. Sen sijaan me käytiin O:n kanssa kahdestaan kaupassa rinsessan nukkuessa ja ostettiin mulle 24 ruusua kympillä. En ollut ainoa siinä kukkatiskillä, joka oli säästänyt ruusujen ostamisen velentinen jälkeiselle aamulle. Ostettiin me muutakin, skumppaa mimosaan, appelsiinimehua, leipää, challahpullaa, kinkkua ja juustoa. Jääkaappin kun ammottaa pian ihan aikuisten oikeesti tyhjyyttään. Ai miks? No siks et me odotellaan meidän bonusseteliä. Me saadaan kahdesti vuodessa bonusseteli Costcosta, siis vähän samaan tapaan kuin ainakin aikoinaan S-ryhmä lähetteli bonusshekkejä. Ero on vaan se ettei se bonus ole muutama kymppi, vaan meidän viisihenkisen perheen vuoden ostoksilla melkein tonni. Sitä kannattaa siis vähän odotellakin.




Ainakin luulen että on laskiaissunnuntai. Hellalla kohoaa pullataikina ja mantelimassa odottaa pöydänkulmalla pääsyään pullantäytteeksi. Kaupasta löytyi kermanpursotushyllystä viimeinkin myös maidotonta kermaa. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...