Tahdon Asiat

Leipä paistuu uunissa aamiaista varten, lapset viihdyttää itseään, L lukee iPadiltä päivän uutisia ja mä kirjoitan kahvikupposen kanssa. Välillä joku kolmikosta kiipeää syliin... K roikkuu mun selässä ja ilmoittaa olevansa ”spider-monkey”. Sillä on Batmanpuku päällään. Aurinko paistaa ja elämä on suorastaan ällöttävän täyttä, ihanaa ja onnellista. Autotallissa odottaa seitsemisen kiloa lintua paistajaansa ja jääkaappi pullottaa bataatteja, yrttejä, voita, kermaa, makkarataikinaa... ruokakaapissa odottaa omenat, appelsiinit, vaahtokarkit. Iltapäivällä pelmahtaa talo täyteen väkeä, lapset odottaa jo ystäviään. Pöydän ääreen meitä istuu yhteensä kolmetoista. Ystävä on eilen saanut lääkäriltään viiden vuoden tuomion, ottanut haasteen vastaan ja päättänyt olla hengissä marraskuun 26, 2018. Siellä vietetään tätä päivää toiosenlaisissa tunnelmissa, juhlavieraan nimi on syöpä. Oman elämän täydellisyys ja maailman epäoikeudenmukaisuus iskee vasten kasvoja. Ystävällä on samanikäise...

Eilinen oli... no ehkä voimakas päivä, sellainen hyvä - kiitospäivän kynnyksellä. Tänään huonoäiti syö riisipuuron jämät salaa lapsilta. Aamulla itketin ja nauratinkin salillista naisia, kertomalla meidän perheen ja mun äitiyden tarinaa. Hyvä tarinahan se on, täynnä onnea ja lämpöä jos sitten kipuakin. Kaikilla on oma tarinansa, kaikilla on omat kipunsa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Siitä jäi jäljelle jotenkin uupunut, tyhjä olo. Koulun jälkeen meillä oli palaveri M:n open ja erityisopen kanssa, ei virallinen mutta puolivirallinen – meidän pyynnöstä. Meidän tuntuma on ollut että M on sopeutunut kouluun hyvin, tykkää käydä koulu, lähtee iloisin mielin ja palaa hyväntuulisena. Akateemista puolta on tietysti vaikeeta arvioida, mutta ollaan ajateltu että varmaan se ihan hyvin pärjää kun tykkääkin tehdä läksyjään... Mulla oli litannia kysymyksiä, ne jotka olin kummallekin lähettänyt jo etukäteen ja varmuudeksi vielä se erityisopetussuunnitelmakin mukana...

Kiitos kommenteista kirjoitukseen ”Mitä elämä maksaa?” Kiinnostavaa lukea kulurakenteesta Suomessa, kun se nyt on itselle aika vieras nykyään. Kiitos myös Anna R :lle vastauksesta Miukun kommentiin. Ymmärsin kommentteja lukiessani, että täytyy kirjoittaa lisää... Ensinnäkin meidän perheen ”kiinteistä” kuluista voisi tarvittaessa höylätä pois $3,200 muutamalla siirrolla. Siirrytään kuitenkin puhumaan tulotasosta ja vähän myös systeemin rakenteesta. Tässä kohdassa voi alkuun todeta että allekirjoittanut on viimeksi tuonut rahaa tähän talouteen keväällä 2008, ennen M:n syntymää. Kuten niin moni muukin kaltaiseni, elän siis mieheni palkalla  ja titteli on L:n mukaan Head of Household Services. Väestötutkimus ”Census” mittaa muunmuassa tulotasoa... Census 2013 ilmoittaa Yhdysvaltain mediaanituloksi $27,319/henki. Vähintäänkin yhtä pätevä mittari on kuitenkin talouden kokonaistulot $51,371/talous onhan täällä käytössä perheverotus eli esimerkiksi meidän 5 hengen perhe verot...

Kun käy koulua yhdeksän viikkoa likipitäen vuorokauden ympäri ja siinä sivussa hoitaa hutiloiden kaikkein välttämättömimmät on edessä tilanne jossa; ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Pöydän kulmalla parinkymmenen sentin paksuinen läjä papereita, vieressä lista sähköposteista mitkä pitää kirjoittaa ja lähettää... Sovi M:n kopulupalaveri  peruuta K:n koulu  varmista sen hoitopaikka  ilmoita O:n kouluun ettet pääse sen juhliin  peruuta ruokaryhmä – taas kerran  ilmoita M:n kouluun et se tulee myöhässä  pyydä opea laittamaan se kotimatkalle isoon bussiin  suunnittele huominen puhe MOPS:iin  osta kalkkunaa O:n juhliin  osta pakastetaikinaa M:n juhlien joulutorttuihin  tee luumuhillo  tee karjalanpaisti  soita lastenlääkäriaseman laskutukseen meidän vakuutuksesta – taas Muista nauttia arkisista kotiäidin kiireistä. Muista nauttia auringonpaisteesta. Suunnittele joulua ja väsää lasten kanssa jou...

Me ei harrasteta aamusynttärikemuja. Kun saan kutsun synttäreille jotka alkaa ennen puoltapäivää kieltäydyn kohteliaasti kunniasta. Ei niin etteikö me ehdittäis tai kyettäis saamaan laumaa paikalle. Ei niin etteikö laumalla olis kivaa ja etteikö juhlat itsellään menis kaikin puolin mallikkaasti. Kantapään kautta on kuitenkin opittu että päivä sen jälkeen menee kiukutteluun, tappeluun, riitelyyn, raivareihin, riehumiseen... ja jos juhlat on jo heti aamusta, tulee päivästä eittämättä vähintäänkin pitkä, eikä vanhempien hermoja saa hellitettyä yhdellä viinilasillisella. Näinpä olemme oppineet kieltäytymään kohteliaasti aamujuhlista. Ristipistokemuja tai kirjaston lukujuhlia saattaisin harkita, mutta valitettavasti lasten synttäreihin liittyy yleensä riehmumista ja kiljuntaa. Viikko takaperin kummilapsellani oli syntymäpäiväjuhlat. Tietysti aamulla, ja koska se nyt sattui olemaan kummilapsi ei auttanut kohteliaasti kieltäytyä vaan oli raahauduttava paikalle. Iltapäivä kolmeen menn...

Kun aikansa asuu, sitä unohtaa minkälaista elämä on toisaalla ja omasta tulee tavallista. Joku viisas on joskus sanonut että viiden vuoden jälkeen palaaminen on vaikeaa, kymmenen jälkeen liki mahdotonta... Ai miks? No, koska henkisesti on suuri ero siinä yrittääkö palata takaisin menneeseen tai aloittaa uutta. Paluumuuttaminen on paluuta vanhaan, siihen mitä ei enää ole olemassa. Koska siitä uudesta tulee lopulta sitä omaa ja tavallista ollaan lopulta siinä kohdassa missä oma elämä tuntuu niin tavalliselta ettei sitä osaa enää edes ajatella muitten näkökulmasta. Heräsin pitkästä aikaa tähän ajatukseen Petran kirjoittaessa elämän kulurakenteesta turkissa ja Anna R: n miettiessä uutena tulokkaana tätä täkäläistä jatkuvien alejen systeemiä. Aina säännöllisesti valitan – niin kuin kai useimmat meistä – rahan puutetta. On hyvä muistaa että kaiken ”puutteen” keskelläkin me kuulutaan siihen ryhmään, joiden taloudelliset ongelmat liittyy lähinnä omiin kulutustottumuksiin eikä niinkää...

Täällä kulttuurien, rotujen ja tapojen sulatusuunissa on hetkiä jolloin törmäyksiltä ei voida välttyä ja päädytään tilanteeseen jossa yhden ryhmän on vaan mahdotonta ymmärtää toista ja molemmat on sitä mieltä että se toinen on väärässä. Tälläkään kertaa keskusteluun ei varsinaisesti liity ihonväri vaan ennemminkin FOB ”Fresh off of the Boat” vastaan ne jotka ovat täällä joko syntyneet, eläneet pidempään tai muuttaneet samankaltaisesta kulttuurista ja/tai ympäristöstä. Tässä kirjoituksessa puhun ihmisistä heidän kansallisuuksillaan, lähinnä koska se kertoo heidän todennäköisestä kulttuuritaustastaan tai ainakin antaa lukijalle mielikuvan siitä minkälaisesta maailmasta kyseinen henkilö on tänne metsän keskelle hypännyt. Tarkoitus ei siis ole yleistää tai lokeroida vaan lähinnä käyttää kansallisuutta kuvaavana elementtinä. Yhteistä näille ihmisille on se, että he ovat toisesta maasta, toisenlaisesta kulttuurista ja eivät ole asuneet täällä vielä kovin pitkään. Diversiteetti ON ri...