Siirry pääsisältöön

Paljonko tienaat?

Kiitos kommenteista kirjoitukseen ”Mitä elämä maksaa?” Kiinnostavaa lukea kulurakenteesta Suomessa, kun se nyt on itselle aika vieras nykyään. Kiitos myös Anna R:lle vastauksesta Miukun kommentiin. Ymmärsin kommentteja lukiessani, että täytyy kirjoittaa lisää...

Ensinnäkin meidän perheen ”kiinteistä” kuluista voisi tarvittaessa höylätä pois $3,200 muutamalla siirrolla.

Siirrytään kuitenkin puhumaan tulotasosta ja vähän myös systeemin rakenteesta. Tässä kohdassa voi alkuun todeta että allekirjoittanut on viimeksi tuonut rahaa tähän talouteen keväällä 2008, ennen M:n syntymää. Kuten niin moni muukin kaltaiseni, elän siis mieheni palkalla  ja titteli on L:n mukaan Head of Household Services.

Väestötutkimus ”Census” mittaa muunmuassa tulotasoa... Census 2013 ilmoittaa Yhdysvaltain mediaanituloksi $27,319/henki. Vähintäänkin yhtä pätevä mittari on kuitenkin talouden kokonaistulot $51,371/talous onhan täällä käytössä perheverotus eli esimerkiksi meidän 5 hengen perhe verotetaan yhtenä yksikkönä.

Kun siirrytään osavaltiotasolle, täytyy huomauttaa että Washington on yksi niistä seitsemästä osavaltiosta, jossa ei ole osavaltion tuloveroa. Tämä nostaa kiinteistöveroa ja arvonlisäveroa (meillä noin 10%). L:n palkasta menee suurempi osa pakollisiin sosiaaliturva- ja työeläkemaksuihin maksuihin kuin varsinaiseen verotukseen, sen lisäksi on sitten se vapaaehtoinen eläkesäästäminen. Kahdesta ensimmäisestä kustannetaan peruseläke ja palvelut myös vähävaraisille.

Osavaltiotasolla (Washington Census 2012) on mediaanitulo $27,319/henki ja talouden mediaanitulo vastaavasti $57,573. Loppupeleissä osavaltiotaso ei oikeastaan kerro paljoa ja tilannetta on järkevämpää katsoa kuntatasolla, tai jopa postinumerotasolla. Washingtonissa kuitenkin joka seitsemännen (7.) talousyksikön varallisuus ylittää sen maagisen miljoonan.

Osavaltio jaetaan piirikuntiin ja ero kahden piirikunnan välillä saattaa olla suurikin. King County on vauras piirikunta. Koko King Countyn alueella (Census 2009) on ilmoitettu mediaanitulo $58,141/ henki ja vastaavasti talouden mediaanitulo $67,806. Ollaan siis selkeästi alueella jossa on tyypillistä, että lapsiperheissä toinen vanhemmista hoitaa taloutta ja toinen tuo leivän pöytään. Mun käsitykseni mukaan Suomessa on enemmänkin sääntö, että se kotona oleva vanhempi on äiti, täällä se saattaa olla ihan kumpi tahansa... voihan lapsella olla myös kaksi äitiä tai kaksi isää.

Hypätäänpä vielä syvemmälle tähän soppaan ja kiivetään tänne meidän metsäiselle mäelle. Postinumero 98053 on koko maan tasolla sijalla 20 ja meidän osavaltiossa ensimmäinen. Postinumeroita on yhteensä 41,789. Tämän postinumeron alueella asuu (Census 2010) 18,784 ihmistä ja heistä 9,553 ilmoittaa käyvänsä töissä.

Näistä työtätekevistä 6% ilmoittaa tienaavansa alle $50,000 vuodessa. Kun katsotaan mediaanituloa on mediaanitulo $56,337/henki MUTTA toisaalta talouden mediaanitulo taas $111,533. Postinumeroalueen keskimääräinen verotettava tulo on $149.109 ja verotettava varallisuus keskimäärin $1,4 miljoonaa.

Tulotasoissa on siis huikeita vaihteluita postinumeroittain, piirikunnittain, osavaltioittain... niin on kuitenkin myös elinkustannuksissa. Oletetaan että perheen ansiotulot on $65,000 eli aika lähellä sitä meidän piirikunnan mediaanituloa perheelle. Vastaava summa siirrettynä muihin osavaltioihin – siis saavuttaakseen vastaavan elintason - ja piirikuntiin olisi seuraava:

$125,012 Manhattan, NY
$90,785 San Francisco, CA
$78,657 Orange County, CA – Mikki Hiiren kotipaikka
$65,000 King County, WA
$53,624 Dallas, TX
$50,606 Louisville, KY

$49,289 Birmingham, AL

kuva täältä 

Kommentit

  1. Suomeen paluumuuttaneena sanoisin, että nettonansiot vähennettynä asumiskustannuksilla ratkaisevat, ja tarkoitan nettoansioina sellaisia, joista on vähennetty kiinteistö- ja kaupunkiverot, eläkemaksut, terveydenhoitovakuutukset sun muut. Eli paljon rahaa jää käteen kaiken pakollisen jälkeen. Mun mielestä sillä ei ole kauheasti väliä, maksaako työnantaja eläkemaksuni (ja saan matalampaa palkkaa) vai maksanko itse (ja saan korkeampaa palkkaa).

    Olen kiitollinen siitä, että Suomessa yhteisverotus poistettiin jo 1970-luvulla, koska avioerojen yleistyessä on vain hyvä asia, että naisillakin on omat tulot ja omat eläkkeet. Sivusta seurasin belgialaisen ystäväni avioeroa, jossa 15 vuotta kotona ollut yrittää palata työelämään ... Ei kovin helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Loppujen lopuksi sillä kulurakenteella ei juurikaan ole välia, vaan sillä kuinka paljon rahaa mon käytettävissä sen jälkeen kun pakolliset kulut on maksettu.

      Sitä miten nyhteisverotus liittyy belgialaisen ystäväsi avioeroon ja työelämään palaamiseen en ihan ymmärtänyt. Viidentoista kotona vietetyn vuoden jälkeen lienee vaikeaa palata työelämään oli verotustapa mikä hyvänsä. Täällä jokainen voi valita yhteis- ja yksilöverotuksen välillä sen mukaan kumpi on perheen kannalta järkevämpää.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus ja ketjun ensimmäinen kommentoija osui naulan kantaan yhdessä asiassa (mutta vain tässä yhdessä – muuten en ymmärrä kyseistä kirjoitusta): Tietenkin vain nettoansioilla on merkitystä. Puhutaan siis rahasta ja ostovoimasta ilman tunnetta.

    Muutin Suomesta USA:han samankaltaisiin asiantuntijatehtäviin kuin Suomessa työskentelin. En ole expat vaan paikallisella sopimuksella. Bruttoansioni nousivat noin 80% ja ovat sillä tasolla Suomessa työskenteleviin kollegoihin nähden. Nettoansioni ovat 110% korkeammat kevyemmän kokonaisverotuksen ansiosta. Tämä siis vähennettynä kaikilla pakollisilla menoilla. Lisäksi asun mukavammin isommassa asunnossa paremmalla alueella, ajan mukavammalla autolla, syön laadukasta ja samalla edullista luomuruokaa, syön edullisesti ulkona ja ostan edullisesti vaatteita. Energiasta ja autovakuutuksesta maksan enemmän mutta bensasta vähemmän kuin Suomessa.

    Asuntolainan korot vähennän verotuksessa kokonaan, samoin maksetut ”arvonlisäverot”, auton rekisteröintikulut ja kiinteistöverot. Nämä siis yksityishenkilönä. Lapset voin myös vähentää verotuksessa.

    Osa nettotuloistani menee erilaisiin palveluihin joita on tarjolla ja myös käytetään paljon ja ne ovat edullisia. Miksi pakkaisit oman ruokakassin itse kaupassa?

    Terveysvakuutuksesta maksan $60/kk ja $10 per lääkärikäynti omavastuuta. Loput maksaa työnantaja niinkuin 85%:sti keskiluokan kohdalla tilanne on. Yksiksen kohdalla mainittu ”freelancer” työskentely on myös varsin tavallista ja asiantuntijatehtävissä terveysvakuutuksen maksaminen omasta pussista yleensä kompensoidaan isommalla korvauksella tehdystä työstä.

    Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki mutta myös suuremmassakin mittakaavassa on helppo tilastoista todeta ilman ylimääräistä tunnelatausta (bruttokansantuote ja ostovoima esimerkiksi) että keskiluokan, ja erityisesti ylemmän keskiluokan leipä on USA:ssa aika paljon leveämpi kuin Suomessa.

    VastaaPoista
  3. Minä uskon ymmärtäväni ekan anonyymin ajatusta. Hän tarkoittanee, että kun jossain maassa on vallalla yhteisverotus, kotiin jääminen mahdollistuu paremmin kuin jos näin ei olisi. Toisella puolisolla on tällöin helpommin varaa jäädä kotiin, koska verotus on ansaitsevalla alhaisempi kuin erikseen verotettaessa. Toisaalta kiva ja puolisoita jää helpommmin kotiin huushollia ja lapsia hoitamaan.Lapsetkin usein tykkää ja saa nauttia monista eduista.
    Eli verotusratkaisus tukee tälläistä suuntausta tai ainakin mahdollistaa sen useammalla.

    No sitten on se varjopuoli. Iso prosenttiosuus pareista eroaa jossain elämänsä vaiheessa ja sitten ei ole välttämättä helppoa, kun ei ole tullut tehtyä uraa (kun taloudellisesti prjättiin yhdenkin palkalla, (kun yhteisverotus auttoi), ei ehkä tullut opiskeltuakaan pitkälle ja kaikissa maissa kotirouvana olemisesta ei kerry eläkettäkään (jossain, who knows?), joten eläkekin tulee olemaan pieni.

    Juu, siis ymmärrän riskit, vaikka itse kotosalla olenkin ja toivoisin Suomeen yhteisverotusta halutessa. Onneksi mulla on sentään perittyä omaisuutta enemmänkin kuin siipalla(ja tuli tehtyä avioehtokin), joten jos tulisi se ero, niin en jäisi ihan pahimmanmoiseen köyhyysloukkuun kuitenkaan. Toivon mukaan ei kuitenkaan erota. :)

    Mintsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Mintsu ymmärsi pointtini :)
      Belgiassa yhteisverotus ei pelkästään mahdollista, vaan jopa ajaa perheet siihen, että vain toinen käy töissä. Jos puolisolla on korkea palkka, niin matala- tai keskituloisenkaan ei oikein kannata käydä töissä, kun verotus on niin kova. Työssä käymisestä tulee aina matka-, ruoka- ja vaatekulujakin, mahdollisten päivähoitokulujen lisäksi.
      Itse olen sitä mieltä, että kotiäitiyteen 'pakottaminen' on kovin vanhanaikainen malli, ja ei edistä pätkääkään naisten asemaa. Itse arvelen, että ihmiset olisivat onnellisimpia yhteiskunnassa, jossa perheet saisivat aidosti valita omaan perhetilanteeseensa sopivan ratkaisun.
      Ensimmäinen ano :)

      Poista
    2. Ok, pitänee siis vielä selventää tota yhteisverotuksen käsitettä, joka ilmeisesti on Euroopassa toisenlainen. Täällä yhteisverotus on valintakysymys ja ihan yhtä hyvin voi valita yksilöverotuksen. Me käytettiin yhteisverotusta jo ennen lasten syntymää, silloin kun me molemmat oltiin työssäkäyviä, ja epäilemättä jatketaan samassa verotusmuodossa mun palatessa - toivottavasti - ensi keväänä työelämään.

      Siitä olen yhtämieltä, näitten kaikkien kotona vietettyjen vuosien jälkeen, että lopulta on vaikeeta palata työelämään... Meidän perheelle hyvä on ollut näin, jäin kotiin keväällä 2008 ja nyt poikien täyttäessä kesäkuussa neljä, olen palaamassa osa-aikaiseen työhön.

      Poista
  4. Eli siis, jos Belgiassa ei olisi yhteisverotussysteemiä, tuo belgialainen ystävä ei välttämättä olisi taloudellisista syistä oikein voinut jäädä kotiin, koska rahatilanne perheessä olisi ollut tiukempi.

    Ystävä olisi päätynyt työskentelemään, ehkäpä oikein uraakin luomaan ja kas vain. eron sattuessa ystävän tilanne ei olisi ollut lainkaan niin huteralla pohjalla. Hänellä olisi voinut olla jo valmiiksi ehkä hyväpalkkainen työ ja pitkä työhistoria. omaisuuttakin olisi varmaastikin ehtinyt kertyä enemmän töitä kun olisi tullut painettua vuosikaudet kodin ulkopuolella. Eli näin joistakin mukavilta tuntuvista ratkaisuista voi joskus myöhemmin joutua jotenkin kärsimään.

    Toisaalta pitääkö kaikkea mitata rahassa. Usein kotiäideille/-isille voi muodostua erityisen läheinen suhde lapsiin ja monet lapset saavat nauttia sangen kiirettömästä ja leppoisasta elämästä kotivanhemman hoivissa. Tai sitten oli kiireistä tai ei , saavat joka tapauksessa keskimääräistä enemmän huomiota ainakin toiselta vanhemmaltaan.

    Asioissa on niin monia puolia. Itse olen viihtynyt kotosalla ja keskimmäinen poikani sanoi juuri, että mieluummin vähemmän leluja sun muuta kunhan et vaan lähe töihin." On kiva, kun jo oot aamusella kotona ja heti taas iltapäivällä, kun tullaan koulusta meijän kanssa," poika kiitteli . Juu, aattelin vaan alkaa päivisin , kun lapset on poissa, jatkaan mun kirjoitus-ja maalaushommia. Tykkään leppoisasta elämänmenosta enemmän kuin aineellisesti kovin vauraasta, Jos pitää valita. Aina ei tarvitse. Kaikkien. :)

    Mintsu

    VastaaPoista
  5. Olen toki samaa mieltä siitä, että ratkaisevaa on se, mitä viivan alle jää pakollisten menojen jälkeen. Tosin Suomessa palkkataso riippuu myös aika paljon alasta. Olemme molemmat mieheni kanssa diplomi-insinöörejä, ja tulemme toimeen oikein mukavasti, vaikka palkkamme on ammattiliitomme tilastoissa vain keskitasoa (= minulla alle mediaanin ja miehelläni vähän sen yli), kun työkokemusvuodet otetaan huomioon. Palkka riittää kaikkeen, mitä haluamme ja rahaa jää vielä reilusti säästöön. Toisaalta jossain humanistisella alalla tai esim. hoitoalan työtehtävissä tilanne olisi toinen.

    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on epäilemättä maailmanlaajuinen tilanne... siis että toisille maksetaan enemmän ja toisille vähemmän. Täällä tosin monet näistä perusammateista - sairaanhoitaja, palomies, poliisi - tienaavat ihan kohtuullisesti.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen kirjoitus ja uskon, että moni perhe tekee itselleen parhaan ratkaisun riippumatta verotuksesta tms. Mua ei ainakaan olisi saanut jäämään himaan mikään, kun taas moni valitsee kotiäitiyden uran sijaan. Mutta musta tasa-arvoista pitää olla ja kotona olevan eläke- jne. asiat pitää huolehtia kuntoon. Valitettavasti aiemmassa duunissa näin paljon niitä, jotka eron jälkeen jäi aika huonoon jamaan, kun eivät olleet olleet duunissa vaan pitäneet huolta lapsista näiden ollessa pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tästä aiemminkin kirjoittanut. Tilanne on erilainen täällä, eikä se avioeron työtätekemätön osapuoli ole välttämättä ollenkaan heikossa jamassa vaan ennemminkin se toinen - työtätekevä - osapuoli. Esimerkiksi meidän tapauksessa L joutuisi huolehtimaan elatusmaksuin lasten lisäksi myös minusta taulukkomaksujen mukaan vaan siten, että mun ja lasten elintaso säilyisi samana.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi