Siirry pääsisältöön

me ei harrasteta...

Me ei harrasteta aamusynttärikemuja. Kun saan kutsun synttäreille jotka alkaa ennen puoltapäivää kieltäydyn kohteliaasti kunniasta. Ei niin etteikö me ehdittäis tai kyettäis saamaan laumaa paikalle. Ei niin etteikö laumalla olis kivaa ja etteikö juhlat itsellään menis kaikin puolin mallikkaasti. Kantapään kautta on kuitenkin opittu että päivä sen jälkeen menee kiukutteluun, tappeluun, riitelyyn, raivareihin, riehumiseen... ja jos juhlat on jo heti aamusta, tulee päivästä eittämättä vähintäänkin pitkä, eikä vanhempien hermoja saa hellitettyä yhdellä viinilasillisella. Näinpä olemme oppineet kieltäytymään kohteliaasti aamujuhlista.

Ristipistokemuja tai kirjaston lukujuhlia saattaisin harkita, mutta valitettavasti lasten synttäreihin liittyy yleensä riehmumista ja kiljuntaa.

Viikko takaperin kummilapsellani oli syntymäpäiväjuhlat. Tietysti aamulla, ja koska se nyt sattui olemaan kummilapsi ei auttanut kohteliaasti kieltäytyä vaan oli raahauduttava paikalle. Iltapäivä kolmeen mennessä musta olis ollut ihan loistava vaihtoehto tulla suljetuksi eläintarhan apinataloon, tai vaihtoehtoisesti lahjoittaa lapsilauma ensimmäiselle halukkaalle.

Eilen oli taas synttärikutsut kello 11. ja kutsuja taas yksi niistä, joille on vaikeeta sanoa ei. Ajateltiin kokeilla ryhmän jakamista. Pojat pomppuhelvettiin hyppimään mun kanssa ja M ja L yhdessä askartelukauppaan, kahville ja hoitelemaan asioita. Tiesin että O pärjää, tai itseasiassa O:n mielestä pomppuhelvetti on aika turha paikka. Mietin miten K:n käy... kykeneekö se rauhoittumaan kaiken sen riehumisen jälkeen ja löytämään takaisin sen muutenkin olemattoman zenin.

Kaksi tuntia pomppimista, pizzaa ja kuppikakkuja... lastasin autoon kaksi uuvahtanutta nuorta herraa. O kaipas jo autossa tutuaan ja kotona iskin jannun suoraan päiväunille. Sillä aikaa kun me O:n kanssa nukuttiin nautiskeli K mun puhelimen mahdollisuuksista omassa sängyssään. Puolisentoista tuntia myöhemmin M:n ja L:n tullessa kotiin elämä oli edelleen mukavaa ja kivaa ja kaikkien hermot tallella.


K on siis kasvanut syntymäpäiväkelpoiseksi, O on syntynyt bsellaiseksi ja M, M ei edelleenkään mene synttäreille aamulla. Paras synttärijuhlien aika M:n kannalta on myöhäinen iltapäivä...



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää