Tahdon Asiat

Joulurauhanjulistus kuunneltu, suklaat kaivettu esiin kaapin uumenista... alaston piparileipuri joulutervehdys naapurilta tästä on tullut vakkaripaikka tuore ruislimppu 11,1kg liian uninen öiseen kinkunmaisteluun vuoden viimeiset Tonttuilut sieltä se tuli... vessasta asti yhtenä paperinauhana...

Miten se on edes mahdollista että se ei unohda sitä hetkeksikään, siis oikeesti hetkeksikään... aamun eka kysymys, ensimmäinen kun tullaan kotiin, ensimmäinen kun lähdetään... ”Can I wear my Batman Costume?” Jos ja kun se pitää välillä pestä, siis se kulahtanut rätti, K kysyy vartin välein joko se on pesty... tää vika ei ole liioittelua tai edes huono vitsi vaan; ”Is it ready yet?” Tolla pojalla on nyt ollut batmanpuku päällään päivittäin lokakuun alkupäivistä. Alkuun vuorokaudenympäri, vähitellen vaan aamuseitsemästä iltaseitsemään ja nyt me ollaan saatu niistettyä se siihen että batmanpuvussa ollaan vaan kotona... ja siinä sit ollaan. Neljästi oon ommellut sen kasaan, kahdesti korjaillut muuten ja aiona välillä pessyt. Se on tahrainen, ruma ja rispaantunut, poika sen sisällä täydellinen uskoessaan olevansa batman – ihan oikeesti. L:lle jo kerroin että on kaikkien edun mukaista että batmanin puku matkustaa meidän mukana myös Floridaan... siitäkin huolimatta että ...

Sunnuntaiaamu, joulukuun 22. melkein joulu. Kello ei ole kahdeksaakaan ja me ollaan ehditty jo itkeä ja nauraa, taitella paperilentokoneita ja keittää kahvia. Nyt paperilentokoneet leijailee alas portaita, M:n kone taitaa olla paras lentäjä, vaikka tulevat kaikki samasta tehtaasta. L nukkuu pois flunssaansa yläkerrassa. Kinkku lepää uudessa kylpyvedessään vielä huomiseen. Pulla ja leivät on vielä leipomatta, lohi graavaamatta, jääkaapissa on paistamaton piparitaikina... kyllähän tässä ehtii. Maljakossa jouluruusut, Homeopatia ja säteily jatkavat omaa elämäänsä keskusteluissa, luen kommentit sen enempää osallistumatta, olen omat sanani aiheesta jo sanonut. Laitan naamikseen kuvan Koirasta ja hetkeä myöhemmin puhelin soi... me puhutaan pitkään, ei säästytä kyyneliltä kumpikaan kun puhutaan yhteisestä ystävästä, siinä puhuessa mun mieleen tulee elävästi joululaulu ”Christmas Shoes”. Matkalla kirkkoon kuuntelen sen kahdesti..se on ehkä maailman masentav...

Mun suhtautuminen säähän on välinpitämätön. Sää on sitä mihin nyt sattuu heräämään, eikä mun eloa juuri helpota tietää edellisenä iltana sataako vai ei. On helppoa olla välinpitämätön kahdesta syystä... Ensinnäkin meidän sää on keskimäärin sitäsamaa - yllätyksetöntä, talvella talvi, kesällä kesä. Toiseksi mulla on L, L rakastaa säätä, sen ystävät kutsuu sitä meteorologiksi... siitä olis hyvin voinut tulla meteorologi, ja meidän elämä olisn hyvinkin toisennäköistä. Sillä on oma sääasema ja se seuraa kuuluisia sääblogeja, tilastoja ja ilmiöitä. Jos mä halua tietää minkälainen tuleva sää on, mä kysyn L:ltä. Se teki tän jutun yhdessä mun kanssa. L:n sääasema Me asutaan samalla leveysasteella Pariisin kanssa. Talvella meillä on Pariisia lämpimämpää ja kesällä taas viileämpää, kiitos Tyynenvaltameren, jonka lämpötila vaihtelee meidän edustalla 12-15 C:n välillä, vuoden ympäri. Seattle ympäristöineen sijaitsee kahden vuorijonon välissä, avomereltä meitä suojaa Olympicin vuoristo ...

Aika tahtoo loppua kesken kun pitää yhteen lyhyeen päivään mahduttaa koko talvi. Se ensimmäinen oppitunti aamuseitsemältä oli tehokas... lumi on kylmää ja märkää, se sattuu käsiin jos siihen koskee paljain käsin. Kymmenessä minuutissa parivaljakko aneli päästä takaisin sisään. Seuraava yritys aamupäivästä muistutti mua kaikesta siitä, mistä jään paitsi tässä meidän ilmastossa. Ei ole haalareita, ei kuriksia, ei hattuja, lapasia ja kurahanskoja... arkena on vain se flisee tai toppaliivi, joskusn jopa takki. Mulle riitti tää yksi kerta, yhtenä aamupäivänä kuristen ja haalareiden pukemiseen, villasukkien metsästykseen ja märkiin hanskoihin, en kadehdi yhtään äitiä joka joutuu pukemaan-riisumaan-kuivattamaan monta kuukautta putkeen. En kadehdi, en edes pulkkamäen uhalla. Yhteen aamupäivään saatiin mahdutettua lumiukot, pulkkamäki ja lumienkelit. Leikittiin lumisotaa ja heitettiin lumipalloja Koiralle... lopulta kastuttiin vesisateessa ja paleltiin ne viimeiset kaksikymmentä metri...

Se alkaa yleensä noin viikkoa ennen... tulee, ei tule, tulee, ei tule, ehkä tulee, voi olla, mitä jos. Harvemmin se pääsee yllättämään, useimmiten suurin antikliimaksi on kun sitä ei tulekaan. Samalla tavalla kuin tuntuu että synnytyksen on tapana käynnistyä yöllä – tilastollisesti tuskin on kuitenkaan näin, en tiedä – tuntuu että myös lumisade tulee öisin. Illalla mennään nukkumaan miettien kuinka käy tällä kertaa... tuleeko vai ei. Yöllä herää tavallista herkemmin, kuin lapsena ennen joulua, ja kurkistaa ulos... joko? Aamulla puhelimen viimein soidessa maa on valkoinen ja ulkona sataa lunta. Soittaja on koulupiiri; koulu alkaa kaksi tuntia myöhässä, eskaritoiminta – K – on peruutettu. Tuntia myöhemmin tulee seuraava viesti; koulupiiri on suljettu, kaikki toiminnot peruutettu. M:n opettajaa toivottaa oppilailleen hyvää joulua sähköpostitse, joululoma alkaa päivän etuajassa ja kesäloma tulee vastaavasti alkamaan sen samaisen päivän myöhässä. M:n psykologi soittaa ja peruuttaa tapaamis...

M:n sängyn prinsessa katoksessa... M on siirtynyt omaan sänkyynsä O:n kanssa Olen otettu syntyneestä keskustelusta. Näitä kommentteja – puolesta ja vastaan – on ollut ilo lukea ja lukiessa on herännyt paljon ajatuksia... Kiitoksia kaikille asiallisuudesta! Kiitos myös väleissä vilahtaneista kannustuksista ja tuesta! Tässä kooste siitä mitä on päällimmäisenä mielessä. Muistan lukeneeni sähköallergiasta joskus aikanaan, varmaankin siitä ainoasta suomalaisesta julkaisusta jota ylipäätään luen. Kodin kuvalehti on hyvä lehti. Täällä aiheesta ei puhu kukaan. Ei ainakaan niin että se mun korviin olis kantautunut. Aika näyttää tuleeko siitä yleinen keskustelunaihe, vai pysyykö se pienen ryhmän kiinnostuksen kohteena. Tällä hetkellä WLAN- verkko on kaikkialla, siis oikeasti kaikkialla... kaupassa, autossa, kodissa, lääkäriasemalla, koulussa, sairaalassa... jos kytkisin omani toiminnasta olisi meillä kuitenkin säteilyä kymmenen lähimmän naapurin verkosta. BPA (Bisphenol A) – joho...