Siirry pääsisältöön

säästä, urheilusta ja muusta

Mun suhtautuminen säähän on välinpitämätön. Sää on sitä mihin nyt sattuu heräämään, eikä mun eloa juuri helpota tietää edellisenä iltana sataako vai ei. On helppoa olla välinpitämätön kahdesta syystä... Ensinnäkin meidän sää on keskimäärin sitäsamaa - yllätyksetöntä, talvella talvi, kesällä kesä. Toiseksi mulla on L, L rakastaa säätä, sen ystävät kutsuu sitä meteorologiksi... siitä olis hyvin voinut tulla meteorologi, ja meidän elämä olisn hyvinkin toisennäköistä. Sillä on oma sääasema ja se seuraa kuuluisia sääblogeja, tilastoja ja ilmiöitä. Jos mä halua tietää minkälainen tuleva sää on, mä kysyn L:ltä. Se teki tän jutun yhdessä mun kanssa.

L:n sääasema


Me asutaan samalla leveysasteella Pariisin kanssa. Talvella meillä on Pariisia lämpimämpää ja kesällä taas viileämpää, kiitos Tyynenvaltameren, jonka lämpötila vaihtelee meidän edustalla 12-15 C:n välillä, vuoden ympäri. Seattle ympäristöineen sijaitsee kahden vuorijonon välissä, avomereltä meitä suojaa Olympicin vuoristo ja ”selän takana” itäpuolella Cascadien vuoristo, Kalliovuorten haara. Ilmasto Olympicin länsipuolella ja vastaavasti Cascadien itäpuolella on toisenlainen kuin meillä. Lännessä viileää ja kosteaa, idässä kuumaa ja kuivaa.

täällä me ollaan... Kanadan rajalla


Olympicin sademetsää

itäisen Washingtonin viinimaata

Seattlen talvilämpötila (joulu-tammikuu) on keskimäärin noin 8 C, kerran tai kaksi vuodessa saadaan kylmärintama ja toisinaan lunta. Pidemmän aikavälin tilastojen mukaan lunta on maassa yhden päivän vuodessa, on harvinaista että päivällä olisi pakkasta. Vuonna 2008 meillä oli 12 lumipäivää ja vastaavasti viime vuonna ei yhtään. Toisaalta talvinen päivälämpötila saattaa hyvinkin kohota 16 C:n paikkeille. Tämä selittää sen ettei lumisateeseen ole erityistä tarvetta varautua. On helpompaa sulkea koulut ja työpaikat ja kehottaa ihmisiä jäämään kotiin. Eilen meidän ympäristössä kaikki päätiet oli suljettu puomein. Sairaalat pyörivät lähellä asuvien työntekijöiden avulla, suuremmilta onnettomuuksilta vältytään sillä että keskimäärin jengi keskittyy pulkkailemaan. Keskimäärin lumen tuomaan vapaapäivään suhtaudutaan hilpeydellä, teknologiajengi – L – tekee töitä kotoa, kuten aika usein muutenkin ja loput vääntää lumiukkoja.

Ongelmia syntyy silloin harvoin kun lumi pääsee yllättämään. Silloinkin vältytään isoilta onnettomuuksilta jo ihan sen takia että kesärenkailla luistelevien nopeudet pysyvät alhaisina. Ihmiset hylkäävät autonsa keskelle teitä ja kävelevät kotiin. Näin kävi viimeksi tammikuussa 2012.

Myös paikalliset erot, siis oikeasti paikalliset – muutaman kilometrin säteellä – on suuria, ja suuri hupi on soitella kaikki kaverit läpi ja vertailla lumimäärää... ”Meillä on kaks tuumaa, paljonko teillä?” Ei ole kerta tai kaksi kun vain osa saa pulkkamäkisään ja loput joutuu tyytymään vesisateeseen tai pariin hassuun hiutaleeseen.

Vettä sataa 155 päivää vuodesta, taivas on vastaavasti täysin pilvetön 71 päivää. Aurinko paistaa keskimäärin 2019 tuntia vuodessa, Helsingissä 1802. Vuotuinen sademäärä kipuaa 950 mm:n, tänäänkin on satanut – koko päivän. Helsingissä vastaava lukema on 680 mm.

Leuto sää ja vuorten läheisyys luovat omalla tavallaan varsin ainutlaatuiset olosuhteet. Saman päivän aikana on mahdollista hiihtää,purjehtia tai pelata golfia, niin talvella kuin kesälläkin. Meiltä lähimpään hiihtokohteeseen ajaa vajaan tunnin, kahden tunnin ajomatkan säteellä löytyy neljä isompaa hiihtokohdetta. Whistleriin ajaa meiltä rajanylityksineen kuutisen tuntia.

purjehdusta tammikuun alkupäivinä

lunta Mt Bakerillä

talviveneilykauden avajaiset Seattlen edustalla

kesähiihtoa heinäkuussa

Crystal Mountainilta postasin kuvia kesällä...



Me asutaan tuliperäisellä maalla ja kauniina, kirkkaana päivänä voi tulivuoria bongata kaksi, Mt Bakerin ja Mt. Rainierin, aktiiviseksi luokiteltuja tulivuoria meillä on Pacific Northwestin alueella seitsemän. Siinä missä lumisateen käsittelyyn ei ole valmiuksia, vastaavssti maanjäristyksiin ollaan varauduttu ja mä kuulun esimerkiksi M:n koulun ensihoitotiimiin isomman järistyksen hoidossa. Perheillä on pelastautumissuunnitelmat ja kouluissa järjestetään maanjäristysharjoituksia.



Mulla ei ole aavistustakaan opetteleeko lapset Minnesotan kouluissa murtomaahiihtoa. Täällä koululiikuntaan, ainakin ylemmillä luokka-asteilla lukeutuu golf ja tennis, ja niitten lisäksi sitten ne normit koripallot sun muut. Amerikkalainen jalkapallo (Seattle Seahawks), jalkapallo (Seattle Sounders) ja baseball (Seattle Mariners) ovat sydämen asia. M:n koulussa oli torstaina ”sports jersey day”, noin puolet lapsista oli pukeutunut amerikkalaisen jalkapallon väreihin ja toinen puolikas jalkapallopaitoihin. Siinä missä Seahawksien matsia seuraa 68.000 katsojaa, Soundersien matsia voi hyvinkin olla seuraamassa 44.000 katsojaa. Baseball on paitsiossa Marinersin 21.000 katsojalla.  

Kuvat on poimittu näistä osoitteista: 



Kommentit

  1. Kiitos todella hienosta kirjoituksesta! Maantiede ja sää kiinnostavat minua paljon!

    L:lle erityiskiitokset!

    VastaaPoista
  2. Tää oli kiva tietopläjäys! =D Ja hauska nippelitieto L:stä. =D

    / Älskling

    VastaaPoista
  3. Halusin poiketa toivottamaan Joulua, Iloa ja valoa- kelin ollessa mitä tahansa, missä tahansa. Täällä plussalla ja mustaa maa..
    Kiitos kuluneesta vuodesta, kaikkea hyvää.
    Hurjan paljon lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...