Tahdon Asiat

Eilen purin hammasta enkä kirjoittanut aiheesta ajatuksella että tänään voin ohittaa aiheen sivuhuomautuksella... ehkä. IS:n äänestyksen mukaan – se miten mä edes eksyin koko juttuun ja sitä seuranneeseen keskusteluun, kun en edes lue suomalaisia lehtiä, on oma tarinansa... olis pitänyt jättää lukematta – valtaosa suomalaisista vastustaa raivokkaasti tasa-arvoista avioliittolakia, kysymykseksi kai lähinnä jää jättääkö se ylivoimainen enemmistö, joka kannattaa kyseistä lakia äänestämättä näissä nettinapinpainalluksissa... toivottavasti. IS 25.6.2014 Sit mä tyhmä eksyin niihin kommentteihin, enkä osannut olla provosoitumatta, tai repimättä niitä viimeisiäkin haituvia irti päästä... ”lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin” Oikeesti! Mikä tekee sellaisesta lapsesta onnellisemman ja tasapainoisemman? Miksi kahden isän tai kahden äidin kasvattaman lapsen pitäisi olla jotenkin vähempiosainen tai onnettomampi? Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kahteen täysipäiseen va...

Selailen töissä kahvitauolla puolihuolimattomasti puhelimesta nettiä... katson mistä vertaistukipalstojen äidit juttelee keskenään ja totean taas kerran että äiti on toiselle äidille susi. Kai siihen joskus syyllistyy itsekin, kirjoitettuna se näyttää kurjalta. Yksi pyytää apua, sitä kuuluisaa vertaistukea, ja vastauksista paistaa liian usein vastaajan itsetyytyväisyys... ”Meillä ei koskaan ole ollut moisia ongelmia...” ”Mun äitiys on ainakin yhtä auringonpaistetta ja pikku kullannuput maailman parhaita” Voiko kukaan meistä äideistä ihan rehellisesti, käsi sydämellä, katsoa peiliin ja todeta ettei koskaan ole joutunut laskemaan sataan, ettei kertaakaan ole korottanut ääntään, tuntenut itseään yksinäiseksi, kaivannut omaa aikaa. Onko oikeasti tosiaan olemassa äitejä joiden mielestä lapset on aina parhaassa iässä? Ikinä matkustaminen, autoilu, kyläily, lähteminen, ulkoilu ei ole ollut haastavaa... äitiys on jokaisena hetkenä ollut kaikkien toiveiden täyttymys? Elämä on lapsen syntymän h...

Aamulla hihittelin itsekseni niille asukasyhdistyksen jäsenille, jotka sivustolla joko mainosti tai etsi lapsilleen kesäkoulua... ajattelin taas niitä alueen tiikeriäitejä ja loputtoman preppaamisen mukanaan tuomaa huolta siitä että lapsiparat lomaillessaan unohtaa kaiken oppimansa. Seuraavana siirryin ihan vaan oman naamiksen puolelle ja löysin sieltä heti yhden ihan täysipäisen tyypin joka oli jo aamutuimaan ottanut valokuvia lapsistaan ahertamassa koulutehtävien parista ekana lomapäivänään. Kuvatekstinä oli valitus siitä että kesäloma tosiaankin on se 76 päivää, puolet siitä kun kuulemma olis ihan tarpeeksi. Pyörittelen silmiäni ja mietin että elettiinhän sitä ennenkin, enkä mä todellakaan muista tehneeni koulutehtäviä kesäisin. Neljä tuntia myöhemmin istun Klinikan odotushuoneessa ja keskustelen M:n toimintaterapeutin kanssa. Terapiatunti on mennyt testaamiseen ja me käydään läpi testituloksia. M on innoissaan. Takana on reilut kaksi vuotta intensiivistä toimintaterapiaa - kes...

Tiikeriäiti olis ylpeä. Tiikeriäiti saattais kyllä vähän rutista niistä muutamasta kasista, tosin vaan yksi lukuaineissa – kuullun ymmärtäminen oli kasin arvoista. Tämä äiti on toki ylpeä, ihan valtavan ylpeä, ja samalla vähän huolissaan... vähempikin olis riittänyt, keskiverto olis ollut ihan jees ja sen kuutosen, tai seiskankin olisin ottanut vastaan. Opettaja kommentoi erikseen että M tekee töitä, se tekee koulussa töitä niin että päätä huimaa. Mä uskon että olis ollut parempi jos se ei olis vanhempiensa tavoin ylisuorittaja, tarve suorittaa – olla paras – on sisäsyntyistä, ei ulkoa asetettua ja silti se suorittaa... 14 kympin tyttö. Tässä vaiheessa se suorittaminen ei liity lukuaineisiin, sen matemaattiset taidot on sisäsyntyisiä ja samoin on lukemisen kanssa. Mietin kauhulla miten se selviytyy siitä jos se ei jossakin vaiheessa enää ylläkään samaan, me oltiin L:n kanssa keskitasoa tai vähän sen yläpuolella... mä niitin lukiossa kunniakkaasti kutosia ja vitosia laajasta ...

Taisin - ainakin omassa päässäni - jossakin vaiheessa viitata meidän pihaprojektiin, ja lupasin kai kuviakin. Helmikuussa siitä ruvettiin kai puhumaan. Maaliskuussa irtisanoin nurmikonhoitofirman. Huhtikuussa lähetettiin PIC Application (Property Improvement Committee) asukasyhdistykseen suunnitelman ja kuvien kanssa. Toukokuun alkupuoliskolla saatiin hyväksyntä suunnitelmalle. Toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin oli raakaa työtä jokaisena vapaahetkenä. Niin raakaa että kaikki kolme lasta oppi vihaamaan meidän etupihaa ja pihaprojektia. Niin rakaa, että monta kirjoitusta on tännekin jäänyt kirjoittamatta koska olen seissyt luottokortin kanssa taimitarhalla, kivimurskaamolla, multakaupassa, tai vaihtoehtoisesti lapio kourassa siellä etupihalla. Sekä Sen Toisen Koululaisen että meidän lapset on olleet enemän tai vähemmän heitteillä tän projektin ajan. Niin heitteillä, että lauma haaveilee retkestä puistoon ja pahimpina päivinä ne on tyhjentäneet ruokakomeron kekse...