Siirry pääsisältöön

paremmasta maailmasta

Eilen purin hammasta enkä kirjoittanut aiheesta ajatuksella että tänään voin ohittaa aiheen sivuhuomautuksella... ehkä. IS:n äänestyksen mukaan – se miten mä edes eksyin koko juttuun ja sitä seuranneeseen keskusteluun, kun en edes lue suomalaisia lehtiä, on oma tarinansa... olis pitänyt jättää lukematta – valtaosa suomalaisista vastustaa raivokkaasti tasa-arvoista avioliittolakia, kysymykseksi kai lähinnä jää jättääkö se ylivoimainen enemmistö, joka kannattaa kyseistä lakia äänestämättä näissä nettinapinpainalluksissa... toivottavasti.

IS 25.6.2014


Sit mä tyhmä eksyin niihin kommentteihin, enkä osannut olla provosoitumatta, tai repimättä niitä viimeisiäkin haituvia irti päästä...

”lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin” Oikeesti! Mikä tekee sellaisesta lapsesta onnellisemman ja tasapainoisemman? Miksi kahden isän tai kahden äidin kasvattaman lapsen pitäisi olla jotenkin vähempiosainen tai onnettomampi? Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kahteen täysipäiseen vanhempaan ja silti niin moni lapsi kasvaa perheessä, jossa kukaan ei välitä lapsista sairauden, psykiatristen ongelmien, päihteiden väärinkäytön tai vaan yleisen kysyttömyyden takia... useimmilla näistä lapsista taitaa siellä kodissa olla isä ja äiti. Entä yksinhuoltajaperheen lapset? Ovatko nämä lapset automaattisesti jotenkin paitsiossa ja onnettomampia?

”samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia kiusataan koulussa” Naapurin Marjattaakin kiusataan koulussa, koska sillä on vääränlainen tukka-paita-mekko-pärstä. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole kasvattaa lapsistamme värisokeita ja myös seksuaalisokeita? Eikö meidän käsissämme ole luoda se uusi maailma, se jossa Simoa ei kiusata koska sillä on kaksi isää tai Viiviä koska sen äiti on erinäköinen kuin Masan äiti?

”homot tehköön mitä tykkää, mutta keksikööt itselleen oman avioliiton” Miksi? Entä jos sinun lapsesi on homoseksuaali? Kääntäisitkö selkäsi? Toteasitko että itsepähän valitsit, mutta naimisiin et ainakaan mene... Pitäisitkö lastasi sairaana? Vai rakastaisitko, ja tukisitko ja toivoisit että olisit kasvattanut lapsesi maailmaan joka olisi valmis kohtaamaan muutakin kuin sen valkoisen heteroseksuaalin?

Sain ystävältä lastenkirjan, jossa käsiteltiin erilaisia perheitä, kirjan antaja hymähti mulle että se sopii hyvin meidän perheeseen kun ollaan tällaisia homomyönteisiä ja siinä on myös perhe jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Kirjan antaja oli suomalainen. Oma äitini oli sitä mieltä että on tärkeää tietää onko asunnon vuokralainen homoseksuaali, ja äitini mies taas kertoi ettei kirjanpitäjät ole homoseksuaaleja... sanomattakin lienee selvää että ko henkilö on itse kirjanpitäjä.

Todd Parr: The Family Book

Maailma ei ole täydellinen missään, mutta vajaan 6 miljoonan ihmisen maassa olis toivottavasti helpompaa rakentaa parempaa maailmaa kuin täällä yli 300 miljoonan maassa. Meillä alueelliset erot on valtavia, ja tämä on yksi niistä asioista joissa olen onnistunut laskeutumaan liberaaliin onnellaan. Se on ollut silmät avaavaa ja kasvattavaa.


Mun lapset on ensimmäinen sukupolvi joka ei näe eroa siinä onko luokkakaverilla isä ja äiti, isä ja isä, äiti ja äiti tai ihan vaan isä tai äiti. Ihan samalla tavalla ne ei näe eroa ihmisen ihonvärissä... niille koulutoveri ei ole kiinalainen, brasilialainen, intialainen, puolalainen, japanilainen, suomalainen... on ilo asua kulttuurien sekamelskassa.  Kadehdin omilta lapsiltani niiden kyvyttömyyttä kiinnittää huomiota niihin asioihin joihin minut on kasvatettu kiinnittämään huomiota halusin tai en, siihen että M:n paras kaveri on musta, sen toisen kaverin äiti on muslimi ja että kampaajalla oli kaksi isää tyttärensä kanssa. Se mikä meidän kolmikolta tulee sisäsyntyisesti on mulle työn tulosta, ihmisen rodulla tai seksuaalisuudella ei ole mitään merkitystä. On toki mielenkiintoista tutustua muihin kulttuureihin, maistaa uusia makuja, sopia telttaretki mieluummin ramadanin jälkeen.

IS Kotimaa 26.6.2014

NYT

Kommentit

  1. Tuo äänestystulos kertoo vain siitä ketkä iltapäivälehtiä lukevat. Tuntemistani ihmisistä 10% vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja kaikkea muutakin siinä ohessa. Tää ei todellakaan ole ainakaan kaupunkilaisenemmistön arvojen mukaista. Tai mun ikäpolven. Tai ammattialan... surun päiviä eletään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...