Siirry pääsisältöön

vastavalmistunut

Aamulla hihittelin itsekseni niille asukasyhdistyksen jäsenille, jotka sivustolla joko mainosti tai etsi lapsilleen kesäkoulua... ajattelin taas niitä alueen tiikeriäitejä ja loputtoman preppaamisen mukanaan tuomaa huolta siitä että lapsiparat lomaillessaan unohtaa kaiken oppimansa. Seuraavana siirryin ihan vaan oman naamiksen puolelle ja löysin sieltä heti yhden ihan täysipäisen tyypin joka oli jo aamutuimaan ottanut valokuvia lapsistaan ahertamassa koulutehtävien parista ekana lomapäivänään. Kuvatekstinä oli valitus siitä että kesäloma tosiaankin on se 76 päivää, puolet siitä kun kuulemma olis ihan tarpeeksi. Pyörittelen silmiäni ja mietin että elettiinhän sitä ennenkin, enkä mä todellakaan muista tehneeni koulutehtäviä kesäisin.

Neljä tuntia myöhemmin istun Klinikan odotushuoneessa ja keskustelen M:n toimintaterapeutin kanssa. Terapiatunti on mennyt testaamiseen ja me käydään läpi testituloksia. M on innoissaan. Takana on reilut kaksi vuotta intensiivistä toimintaterapiaa - kesät, talvet, syksyt ja keväät – yhdestä neljään tuntia viikossa. Päivän testitulokset on loistavia, M valmistuu tänään terapiastaan pienin reunaehdoin... kesälomaan pitää sisältyä kiipeilyä, uimista ja koulutöitä. M:n hienomotoriikkaa täytyy pitää yllä ja se tarkoittaa sitä että hienomotoriikkaa ja koulutaitoja harjoitellaan päivittäin – kirjoittamista, piirtämistä, laskemista...

Iltapäivällä ajan ostamaan nivaskan kesäkoulumateriaaleja - niitähän on tällä hetkellä auliisti tarjolla - ja teen lapseni kanssa diilin, jokainen päivä harjoitellaan vähän, mutta vaan vähän. Se kun olis tehnyt kaiken heti. Enää ei naurata. Muutamassa tunnissa olen syönyt oman virneeni ja yhtynyt kesäkouluttajien ryhmään.


Edelleen olen hämmentynyt, ja vähintäänkin osin kauhuissani. Se valmistui toimintaterapiasta, mä kun ajattelin että se käy siellä vielä aikuisenakin... Ihan varmastiko se nyt pärjää? Yllättäin meidän kolmesta lapsesta vain yksi käy Klinikalla, ja sekin vain yhden tunnin viikossa – sosiaalisten taitojen ryhmässä. 

paljonks mä saan tehdä? Yhden aukeaman per kirja päivässä

ostettiin me tänään kaikille kengätkin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää