Siirry pääsisältöön

fyysisiä muistoja

ilmanlaatua huonontaa savu joka näkyy utuna ilmassa

Aina aamuisin - jokaisena aamuna - jossakin unen rajamailla kuulen koiran tulevan huoneeseen. Kurotan käteni sängyn laidalta tervehtimään tulijaa ennen kuin muistan – meillä ei ole koiraa.

Useasti kuulen miten se hyppää sängylle kun olen suihkussa ja kuinka se järjestää olohuoneen sohvaa kun laitan ruokaa. Ei se sais olla sohvassa. Sydämen täyttää rakkaus ja sitten taas muistan – meillä ei ole koiraa.

Kuin ohimennessäni, monta kertaa päivässä, käsi ojentuu rapsuttamaan korvantaustaa tai pikaisesti silittämään selkää. Ohimennessä, matkalla yläkertaan tai alakertaan. Tunnen sen lämpimän, yhtäaikaa pehmeän ja karhean turkin, ja muistan – meillä ei ole koiraa.

Metsäpolulla kuulen pannan kilahduksen ja välillä voisin vannoa kuulevani sen askeleet. Kaipaan koiraa. En enää mene metsänpoluille.

Lapset kysyy monta kertaa päivässä koska meille taas tulee koira. M on valinnut nimen, siitä tulee mandariini. K pistää hyrskyn myrskyn ja kulkee kuin pieni hurrikaani, otan sen kiinni ja puhun. Se sanoo ettei se voi sille mitään kun meillä ei ole enää koiraa. O murjottaa ja on vihainen. Kysyn miksi ja se vastaa että meillä ei ole koiraa. Fredde konttaa rikkaimurin kanssa lattialla ja sadattelee mennessään, se tarvitsee koiran hoitamaan tätä hommaa. 


Ei me osata olla ilman. Me aikuiset puhutaan ja keskustellaan. Lähetän sähköpostin jos toisenkin. Keskiviikkona me mennään katsomaan ”Yötä”. Yö on Labradorin Noutaja. Sille syntyy pentuja kuun lopussa. Josko yksi niistä olis meidän?


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää