Siirry pääsisältöön

fyysisiä muistoja

ilmanlaatua huonontaa savu joka näkyy utuna ilmassa

Aina aamuisin - jokaisena aamuna - jossakin unen rajamailla kuulen koiran tulevan huoneeseen. Kurotan käteni sängyn laidalta tervehtimään tulijaa ennen kuin muistan – meillä ei ole koiraa.

Useasti kuulen miten se hyppää sängylle kun olen suihkussa ja kuinka se järjestää olohuoneen sohvaa kun laitan ruokaa. Ei se sais olla sohvassa. Sydämen täyttää rakkaus ja sitten taas muistan – meillä ei ole koiraa.

Kuin ohimennessäni, monta kertaa päivässä, käsi ojentuu rapsuttamaan korvantaustaa tai pikaisesti silittämään selkää. Ohimennessä, matkalla yläkertaan tai alakertaan. Tunnen sen lämpimän, yhtäaikaa pehmeän ja karhean turkin, ja muistan – meillä ei ole koiraa.

Metsäpolulla kuulen pannan kilahduksen ja välillä voisin vannoa kuulevani sen askeleet. Kaipaan koiraa. En enää mene metsänpoluille.

Lapset kysyy monta kertaa päivässä koska meille taas tulee koira. M on valinnut nimen, siitä tulee mandariini. K pistää hyrskyn myrskyn ja kulkee kuin pieni hurrikaani, otan sen kiinni ja puhun. Se sanoo ettei se voi sille mitään kun meillä ei ole enää koiraa. O murjottaa ja on vihainen. Kysyn miksi ja se vastaa että meillä ei ole koiraa. Fredde konttaa rikkaimurin kanssa lattialla ja sadattelee mennessään, se tarvitsee koiran hoitamaan tätä hommaa. 


Ei me osata olla ilman. Me aikuiset puhutaan ja keskustellaan. Lähetän sähköpostin jos toisenkin. Keskiviikkona me mennään katsomaan ”Yötä”. Yö on Labradorin Noutaja. Sille syntyy pentuja kuun lopussa. Josko yksi niistä olis meidän?


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää