Siirry pääsisältöön

martta ja uimarinkutka

On torstai. Torstai, heinäkuun 23. Martan syntymäpäivä, tosin aamulla en sitä vielä tiennyt. Siis silloin kun alakertaan tupsahti tyttölapsi joka valitti että sitä kutittaa ihan armottomasti ja kaikkialta. Pyysin että se näyttää mistä ja kuuliaisesti se näytti nilkkaa jossa oli hyttysenpurema, ja reittä jossa oli kolme hyttysenpuremaa, ja vatsaa jossa niitä oli neljä, ja käsivarsia joissa hyttysenpuremia oli useampia. Kaivoin kaapista allergialääkettä ja sellaista paikallisesti levitettävää liuosta rauhoittamaan kutinaa. Se sanoi et se yrittää olla raapimatta, mutta raapi silti... vatsaa, jalkaa, toista jalkaa, selkää, käsivarsia.

Tarjoilin ensihätään paahtoleipää ja istahdin parhaan kaverini googlen pariin. Eilen illalla me ei oltu ulkona. Eilen me oltiin uimassa. Eilen me uitiin koko iltapäivä. En huomannut rannalla hyttysiä. En huomannut puistossa tai keinuilla tai kiipeilyseinällä hyttysiä. Silti olin aika vakuuttunut siitä et joku sitä puri. Toisaalta... onhan se ollut koko viikon leirillä, ja viime viikonkin. Ja eilen illalla se valitti tukkoista nenää. Nenä huuhdeltiin suolavedellä ja perään suihkautettiin ensin allergialääkettä ja sit rasvaa ja ongelma hoitui sillä. Mutta miksi se on täynnä kutisevia paukamia. Google tarjoili vastauksia, ja vaikka olin melko vakuuttunut siitä että päädyin oikeeseen diagnoosiin varasin silti ajan lääkärille, ei muuten mutta Tohtori netti ei kuitenkaan ihan aina osaa ajatella kaikkea.

lääkärissä


Puolisentuntia myöhemmin me istuttiin lastenlääkäriaseman vastaanottohuoneessa. Ne kaikki kolme istui rivissä siinä pöydällä ja jokainen luki kirjaa. Otin ekan mahdollisen ajan jotta prinsessa pääsis leirilleen ja Tohtori Larsen astui huoneeseen. Kerroin tohtorille oman mielipiteen tilanteesta, vastailin kysymyksiin ja tohtori tutkaili paukamia. Se kysyi kysmyksiä myös M:lta ja M vastili kuuliaisesti. Kuten arvelinkin, neidillä on sorsien parasiittien levittämä ”uimarin kutka” vaaraton, mutta äärimmäisen kiusallinen ja kutiseva järvisyyhy. Miksi me muut ei saatu sitä? Koska se on niitten parasiittien toukkien aiheuttama allerginen reaktio, eikä kaikki ole allergisia niille mikroskooppisen pienille toukille. Periaatteessa järvisyyhy pitäis voida välttää käymällä suihkssa uinnin jälkeen. Periaatteessa. Ei aina. M sai syyhynsä suihkusta huolimatta.

Ei sille varsinaisesti mitään voi tehdä. Järvisyyhy paranee itsestään, mutta kutinaa voi lievittää antihistamiineilla ja samalla litkulla ”calamine lotion” millä lievitetään Myrkkymuratin ja Myrkkysumakin aiheuttamaa ihottumaa. Vastusteluista huolimatta ajoin kutisevan lapsen leirille, ajatuksena että kutina ehkä vähän unohtuis leirin aikana. Hyvä ajatus. Antihistamiinit yhdistettynä leiriin helpotti oloa ja kotiin tuli vähemmän kutiseva lapsi.

iltapäivällä me käytiin pyöräretkellä


M:n jäätyä leirille me ajettiin apteekkiin ostamaan sitä edellä mainittu litkua. Silmäkulmasta näin että puhelimessa oli muutama uusi sähköposti ja ennen auton starttaamista – valhe, starttasin auton ja käänsin ilmastoinnin nupit kaakkoon – katsastin meilikansion, deletoin kolme ensimmäistä ja avasin viimeisen:

“Hi Yksis,
Yes! We have puppies! We have 2 yellow females - I think you were leaning toward a female? Let me know if you are still interested please. Oh goodness but you have a lovely family!!
Lucy”


Martta on syntynyt. Tyttöjä tuli kaksi, molemmat keltaisia. Kahdeksan viikon päästä meillä on taas koira. Vastaan kasvattajalle ja laitan viestin eteenpäin Freddelle. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...