Siirry pääsisältöön

meneeks viel kauan?



Aamulla herätessäni kurotan yöpöydälle, kohti puhelinta jo ennen kuin avaan silmät. Joku sanoo että se on mediariippuvuutta. Olkoon. Silti teen niin. Ensin avaan sähköpostin, siis sen normi inboksin ja deletoin kaiken turhan. Turhaan lukeutuu lähinnä mainoksia. Sit avaan mahdolliset tärkeät. Aamulla niitä ei yleensä ole, tärkeät tulee myöhemmin – virka-aikaan. Kun inboksi on käyty läpi kurkistan onko kansioissa mitään, tää on vähän kuin joulukalenteri. Avaan blogikansion ja lasken mahdolliset kommentit. En lue niitä vielä, säästän ne aamukahville. Jokaisen kommentin avaaminen jännittää vähän. Tuleeko risuja vai ruusuja. Saanko kannustusta vai lunta tupaan. Nautiskelen. Vastaan jos ehdin. Vastaan jos mulla on vastus. Joskus vastausta pitää haudutella hetken, miettiä mitä sanoa ja miten asettaa sanansa. Toisinaan aamulla on kiire ja vastaaminen jää tuonnemmaksi.

Kirjoittaessani pyrin rehellisyyteen. Yritän olla siloittelematta, kaunistelematta tai vääristelemättä. Usein ajatukset kasvaa ja muuttuu, ja eilisen totuus näyttää tänään jo vähän toisenlaiselta. Ajatukset kumpuaa usein hetkestä, jonkun innoittamana ja siksi joskus on hyväkin palata takaisin samaan aiheeseen, sillä tapa lähestyä aihetta muuttuu ajan myötä. On asioita ja aiheita jotka jää blogin ulkopuolelle ja niitten puuttuminen epäilemättä taas muuttaa lukijan kuvaa mun tai meidän maailmasta.


Tänään me mennään uimaan ja kirjastoon. Illalla mut on kutsuttu jonnekin siivousvälinekutsuille. En siivoa. En tarvitse siivousvälineitä. Menen silti. Mukavaa kuitenkin juoda lasillinen naapureitten kanssa. 


Kommentit

  1. Olikos se niin, että teillä Fredde siivoaa ja tykkää siitä? Kuinka yleistä esim. teidän asuinalueella tai tuttavapiirissä on se, että äidin ollessa ns. kotiäitinä, käy kotona kuitenkin ulkopuolista siivousapua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori! Muistin tänään autossa kirkkoon ajaessani etten ollut ikinä vastannut tähän :(

      Joo, Fredde siivoaa ja se on sille jonkinlainen meditaatioriitti. Siivousavun käyttäminen on tosi yleistä. Monilla perheillä siivooja käy kerran tai kaksi kuukaudessa, toisilla taas viikottain. Me käytetään kyllä ikkunanpesijää ja matonpesijää muutaman kerran vuodessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...