Siirry pääsisältöön

hei kuuraparta!

Jäätynyt hämähäkinseitti on kaunis.


Meillä on viimeksi ollut oikea talvi joskus kauan sitten. Edellisestä lumisateestakin on vierähtänyt niin monta kuun kiertämää, että meidän kahden kuusivuotiaan kosketus lumeen löytyy satukirjoista ja elokuvista.



Ei meidän talvi mikään suomalainen talvi ole silloinkaan kun meillä on talvi, mutta jonkinlainen talven kyhäelmä kuitekin. Kaikki alle +5 Celsiuksen on kylmää, ja kun elohopea putoaa nollan alapuolelle on helvetin kylmä. Aamulla muutama pakkasaste menee luihin ja ytimiin, toimistoissa istutaan takit päällä ja lapsille, niille joutuu riitelemenään takin ylle. Kompromissinä Ollipolli vaelsi keskiviikkona bussipysäkille muutaman asteen pakkasessa shortseissa ja toppatakissa. Kentsu vaati muuttoa Kaliforniaan kohtuuttoman säätilan vuoksi ja Tättis odotti lunta.

Tässä kohdassa kaikki oli vielä vaan kuuran peitossa. 


Talvesta on luvattu lumista. Meidän luminen tarkoittaa hiutaletta siellä, toista täällä. Jos lunta tulee enemmän kuin kaksi senttiä ja se pysyy maassa vuorakautta pidempää ollaan tekemässä ennätyksiä. Vuonna 2008 satoi lumi maahan 17. joulukuuta ja pysäytti koko kaupungin. Meillä oli valkoinen joulu ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1965. Tammikuussa 2012 me saatiin lunta miltei 30cm. Sen jälkeen lunta ei kauheesti ole näkynyt. Ei riittävästi aiheuttamaan liikenneongelmia tai sulkemaan kouluja. Viidentoista vuoden aikana meillä on siis kahdesti ollut se tilanne että lumi on oikeasti jäänyt maahan.



Poikien syntymän jälkeen 2010 on lunta ollut maassa 14:sta päivänä, me tosin asumme käytännössä vuoristossa. Seattlessa lumipäiviä on ollut yhden käden sormin laskettava määrä. Torstaille luvattiin lumimyrskyä. Säätilaa seurattiin pitkin päivää ja viimeinen konsensus oli, että lumisade alkaisi illalla muuttuen yön aikana vesisateeksi. Lumisade aiheuttaa potentiaalisia ongelmia monestakin syystä: a) Alueella on valtavia korkeuseroja, eikä tieverkostoa ole rakennettu talvikäyttöä ajatellen. b)  Noin keskimäärin kaikilla on kesärenkaat. c) On ihan valtavasti kuljettajia, jotka eivät koskaan ole edes nähneet lunta tai jäätä, saati ajaneet autoa moisessa. d) 5 miljoonan ihmisen alueella on viitisenkymmentä lumiauraa, ja nekin on aika kevytsarjalaisia Suomen kalustoon verrattuna.



Lopulta se lumisade kuitenkin alkoi. Mä olin iloisesti firman pikkujouluissa. Kentsu seisoi pihalla ihastelemassa ja maistelemassa moista outoa ilmiötä. Ollipolli katsoi varmimmaksi pysytellä sisätiloissa. Tättis yritti opettaa Kentsua ja Marttaa leikkimään lumisateessa.

Se ei ole loskaa vaan jäätä.

Jäätävä sade yhdistettynä tuuleen kaataa myös puita. 

Lumisade muuttui alemmilla korkeuksilla yön aikana vesisateeksi. Meillä se vaihtui alijäähtyneeksi vedeksi peittäen kaiken parin sentin jääkerrokseen. Aamulla maailma oli kuorrutettu. Ensin lumeen, sitten jäähän. Koulut oli suljettu. Tiellä ei pysynyt pystyssä. Ikkunasta ei nähnyt jääkuoren läpi ulos. Siinä vaiheessa kun päätiet oli kohtuullisessa kunnossa lähdin töihin.

Samalla lenkillä on lunta...

...ja sit se lumi katoaa metsän siimeksessä. 



Eilen me käytiin ostamassa jannuille villapaidat ja talvikengät. Onhan se vähän noloa – jos ei muuta – kun noi vetää pitkin kyliä tennareissa ja t-paidoissa. Eihän se mitään jos se on se normi päivä tai kaks, mutta kun ne väittää että tätä säätä kestää toista kuukautta. Onneksi viimeistään helmikuun lopussa tulee väistämättä kevät ja kukkaset. 

Majavilla on homma vähän kesken vielä, hyvä alku kuitenkin. 

Avantouimari - puolet lammesta on jään peitossa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...