Siirry pääsisältöön

tervetuloa uusi vuosi!

Vuoden viimeisenä aamuna aloitan päivän selailemalla valokuvia kuluneelta vuodelta. Tunnelma on haikea uuden edessä sillä meillä takana mahtava vuosi, eikä viimeisten viikkojen henkilökohtainen köydenveto ammatillisten haasteitten kanssa tee oikeutta kaikelle sille mitä vuosi 2016 toi mukanaan. Minä olen kirjaimellisesti uuden edessä. Tiistaina on viimeinen työpäivä ja siitä alkaa tuntematon.

Katson kuvia ja muistan. Muistan taas kerran miten lyhyt ihmisen muisti on. Muistan kaiken sen mitä me ollaan ehditty tehdä ja nähdä. Muistan miten lapset on taas kasvaneet vuoden verran.

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi kipsiä
Kaksi leikkausta
Keuhkokuume
Vatsakipua
Jokunen nuhakuume
vastaherännyt - hyvin meni

se keuhkokuume

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi uutta autoa
Neljä myytyä autoa

yksi niistä uusista

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi retkeä rannalle
Kaksi retkeä viinitiloille
Yksi matka Kanadaan
Partioleiri
rannalle mennään taas huhtikuussa

toukokuussa

tänne palataan heinäkuussa


tästä syttyi ratsastuskipinä



Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi isoa testausta
Kolme uutta terapeuttia
Lukematon määrä palavereja koululla

 Yhteen vuoteen mahtui:

Partiota 
Tennistä
Jalkapalloa
Kiipeilyä


Yhteen vuoteen mahtui:

Kahdeksan leiriä

partioleirillä


Yhteen vuoteen mahtui:

Kihlajaiset
Häät
Valmistujaiset
kesähäissä

Yhteen vuoteen mahtui:

Koulujuhlia
Balettiesityksiä

koulun joulujuhlat

kummityttö tanssii pähkinänsärkijässä

Yhteen vuoteen mahtui:

Monta tapaamista karhun kanssa
Useampi tapaaminen ilveksen kanssa
Peuroja
Pupuja
Härkäsammakoita
Kuorosammakoita
Huuhkajia
Maaoravia
Palokärkiä



Yhteen vuoteen mahtui:

Lukematon määrä metsälenkkejä Martan kanssa
Valtavasti metsässä syötyjä marjoja
Retkiä uimarannalle
Uusia taitoja






Yhteen vuoteen mahtui:

Juhlia ja päivällisiä ystävien kanssa
Puheluita ystävien kesken
Kahvikupillisia hyvässä seurassa
Iloa
Surua
Naurua
Riitaa
Riemua
Rakkautta







Yhteen vuoteen mahtuu ihan valtavasti elämää. Uskokaa tai älkää!


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut1. tammikuuta 2017 klo 23.37

    melko vauhdikas vuosi teillä!

    Iloa tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. tammikuuta 2017 klo 19.02

      Kiitos! Ennen kun ryhdyin selailemaan vuoden Instagram-kuvia, tuntui että vuosi oli ollut sellainen tavallisen tasapaksu ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää