ei kahta ilman kolmatta - kai?

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja mun kauniit ajatukset kirjoittamisesta valui tyhjinä hiekkaan. Koko viime viikon kuvasin meidän aamiaisia, ajatuksena tehdä niistä postaus kun se päivällisen kuvaaminen ei nyt vaan ota onnistuakseen kaiken arjen säätämisen keskellä, jos nyt kenenkään päivällinen muutenkaan on niin innostava aihe. Kuvat aamiaisista vastaa hyvin meidän arkea, kerran viikossa puuroa, tällä viikolla se oli riisipuuro (kuvassa se viimeviikon kaurapuuro), ainakin kerran tai yleensä kaksi kananmunaa, kerran pannareita tai vohveleita ja yhtenä aamuna lintsataan muroilla tai valmisvohveleilla. 

Maanantaina kaurapuuroa, chia-siemenillä ja pellavansiemenrouheella. Omani syön voisilmällä, mutta lapsilla on päällä kanelia, kookossokeria, rusinoita ja miniatyyrivaahtokarkkeja. 

Perjantaina lapsilla on vapaata koulusta sotaveteraanienpäivän kunniaksi. Odotan itsekin innolla hidasta aamua ja ainakin puolittaista vapaapäivää. Sairaalatyö tuntuu kivalta, mutta käytännössä se stressaa kun kalenteri on muutenkin täydenlainen ja useimmiten sen sairaalapäivän vois käyttää jos ei mihinkään muuhun, niin juoksevien asioitten hoitamiseen. Se viime viikkoinen vatsatauti ei ainakaan helpottanut tätä kaaosta, eikä se onnettomuus perjantaina matkalla asiakkaalle. Kiire on suhteellista ja mun kiire on aivan toisella tasolla kuin se oli silloin kun olin sidottuna sairaalaan ja omaan työpöytääni. Ehkä tänä päivänä se on enemmän sellaista satunnaista asioiden kasaantumista ja valinnan vaikeutta. Tänään mulla oli kolme asiaa kello kymmeneltä ja päädyin valitsemaan sen jota itse halusin eniten. Vaihtoehtoina oli kolmen tunnin koulutus työpaikalla, vapaaehtoistyö Tättiksen luokassa tai suomalaisten naisten kirjatapaaminen. Valitsin kolmannen vaihtarin nauttien suuresti aamustani kulttuurin ja kahvin äärellä.

Tiistaina aamiaiseksi on munakokkelia kalkkunatuoremakkaralla ja omenanlohkoilla.

Vuosien aikana kosketus etenkin suomalaiseen kirjallisuuteen on hiipunut ja näitten tapaamisten myötä on päässyt taas mukaan siihen mitä suomalaisessa kirjamaailmassa tapahtuu. Nappasin laukkuuni Lehtolaisen joka oli multa lukematta, kuulin hyvää Westön uusimmasta ja laitoin kiertoon lomalla lukemani Mooses Mentulan Jääkauden – odotin enemmän.

Keskiviikkona - valvotun yön jälkeen ne jotka eivät oksentaneet söivät muroja.

Musta on tullut vahinkoilmoituksen tekemisen ammattilainen. Kolarikorjaamon kanssakin olen hyvää pataa. Niin perjantaina oli se bensa-asemakolari. Tiistaina matkalla töihin pysähdyin liikenteeseen noin tsiljoonan muun autoilijan kanssa, mutta se auto joka tuli takaa ei sitten pysähtynytkään. Taustapeilistä seurasin miten se jarrutti ennen kuin tömähti perään. Sen takanaolijan takana oli kaikeksi onneksi poliisiauto, joten tälläkin kertaa asiassa päästiin nopeasti eteenpäin. Syyllinen oli selvä, mutta pelti silti rutussa, tai siis eihän siinä Fredden autossa kauheesti mitään näkynyt mutta vahingot oli silti tuhansissa taaloissa. Volvon korjaus arvio on pitkälti toistaKYMMENTÄ tuhatta. Toimistolla uhkasin siirtyä bussimatkustajaksi, pyörälläkään en uskalla ajaa kun joku varmasti sais mut hetkessä hengiltä viimepäivien tuurilla. Nyt vaan toivotaan ettei tähän sovellu vanha sanonta: ”Ei kahta ilman kolmatta.”

Torstain aamiainen oli persikkapannareita kotitekoisella persikkahillolla ja kermavaahdolla. 

Huomenna ehtii viimeinkin rauhoittumaan tekemään juoksevia hommia ja sitten on taas viikonloppu. Saatan kiertää muutaman talon asiakkaitten kanssa lauantaina ja siinä se sit onkin, melkein vapaa viikonloppu. Palkintona viimeviikonlopun aherruksesta on kuitenkin taas yksi onnellinen perhe ja ”sold” kyltti kauniin talon edessä.

Perjantain aamiaislautaselta löytyi munakokkeli-cheddar quesadilla, parmankinkkua ja omenanlohkoja.