Siirry pääsisältöön

vadelmia ja jalapenoja

Mun rakkaat, lahjaksi saadut Marimekon kauppakassit.



Ai mitä me ostetaan ruokakaupasta? No se vähän riippuu kaupasta ja viikosta, niin ja mielentilastakin. Kiireen määrästä ja mielentilasta se ehkä eniten riippuu, kun me ei olla kovin suunnitelmallisia syöjiä ja niitä vähiäkin suunnitelmia elämä välillä heittelee sinne ja tänne, kuten eilen illalla kun päädyin vähän yllättäin partiokokoukseen ja ruuanlaitto venähti iltakahdeksaan. Oltiin pahasti myöhässä ajatellen sitä alunperin suunniteltua päivällistä jonka valmistamiseen olisi helposti vierähtänyt tovi jos toinenkin ja lautaselta löytyi lopulta kotoisasti pastaa ja jauhelihaa. Muutama viikko sitten meillä elettiin sattuman kaupalla italianviikkoa, lasagnea, pizzaa, pastaa ja viimeviikolla jämähdettiin etelänaapurin ruokiin ja syötiin niin burritoja kuin tacoja ja nachojakin. Punaisena lankana tällä kertaa tarjouksessa ollut possunpaisti jonka haudutin uunissa pitkän kaavan mukaan mausteena vihreät chilit ja enchiladakastike. 


Lauantaina syötiin ruuaksi raclettea, helppoa ja mukavaa seurusteluruokaa.

Sunnuntaiaamiaiseksi oli tuoreita hedelmiä, paistettua luomukinkkua, röstiperunoita, munakokkelia ja vastaleivottuja vadelma-valkosuklaaskonsseja. 

Yhdysvaltain länsirannikolla ruuan hinta vaihtelee kaupasta riippuen ja siinä missä meidän viisihenkisen perheen ruokiin kuluu keskimäärin $1.100 kuukaudessa, voisi perheen ruokkia helpostikin puolella tästä rahasta. Toisaalta ruokaan voisi käyttää yhtälailla myös kaksinkertaisen tai jopa kolminkertaisen määrän rahaa valitsemalla toisen kaupan ja toisenlaiset tuotteet. Tämä tekee vertailusta vaikeaa, tai siis siksi meidän ruokakorin hinta ja sisältö kertoo enemmän meidän perheestä ja kulutustottumuksista kuin yleisestä hintatasosta tai ostoskulttuurista. Täällä meidän mäellä perheen keskitulo (mediaani) on $130,583 vuodessa ja 28.1% talouksista tulot ylittävät $200,000 vuodessa . King Countyn alueella vastaava lukema on $78,800 (11.8% suurituloisia) ja naapureissa Pierce Countyssa keskitulo on $64,434 ja Snohomish Countyssa $78,716. Koko maan tasolla talouden keskitulo on $57,617. 




Viimeiset possut menivät tähän riisipataan johon tuli riisin ja possun lisäksi papuja, paprikaa, maissia, tomaattia, chiliä, okraa ja korianteria. Kylkiäisenä paahdettuja jalapenoja ja maustamatonta luomujugurttia. 


Meidän naapurustosta löytyy yksi alueen parhaista ruokakaupoista. Niin hyvä, että moni ajaa sinne erikoistuotteiden perässä matkankin päästä. Kauppa ei ole halvin muttei kalleinkaan. Valikoima on loistava ja sitä mitä ei ole tilataan, vaikka noin keskimäärin kaikkea kuitenkin on, salmiakista merilevän kautta hummereihin. Ymmärrettävästi valtaosa ruokaostoksista tehdään tässä lähikaupassa, koska se nyt vaan on kätevää. Tietyt asiat ostetaan Costcosta, isojen pakkausten laatikkomyymälästä, mutta kun sekin sattuu olemaan melkein kulman takana voi sieltä käydä ohimennessään hakemassa vaikka grillibroilerin samalla kun tankkaa bensa-asemalla.

Mutta mitä meillä sitten ostettiin? Mitä maksavat banaanit, maito tai kananmunat?

Kävin viikon aikana kolmessa eri ruokakaupassa, tai oikeastaan Fredde hoiti sen tukkukeikan ja kuvasi siellä mulle sieltä ostettavien tuotteitten hintoja. Minä kävin lähikaupassa ja toimiston läheisessä kaupassa. Syön lasten kanssa yhdessä useimmiten lämpimän aamiaisen, koulussa kolmikko valitsee eväät ylitse maksullisen kouluruuan ja me aikuiset ostetaan lounasta tienpäällä. Päivällistä syödään kotona viidestä kuuteen kertaan viikossa. Kaupasta tarttuu siis mukaan ainekset aamiaiseen, lasten lounaisiin ja välipaloihin ja illalliseen. Ainakin kerran viikossa käydään ulkona syömässä.

1 taala oli eilen 0.9 euroa


Perheemme on sellainen tavallinen sekasyöjäperhe ja päivällisellä on miltei poikkeuksetta joko lihaa, kanaa tai kalaa. Pyrin kuitenkin ostamaan nekin luomuna. Sekä luomu että lähiruoka on meille tärkeitä asioita. 

Meillä syödään paljon marjoja (mansikoita, mustikoita, karhunvatukoita) sillä niitä on tarjolla ympäri vuoden edulliseen hintaan. Vadelmia löytyy jääkaapista miltei aina. Muita kotiin päätyviä hedelmiä ovat keltaiset kiivit, banaanit, mangot, appelsiinit, greipit, persikat, omenat ja tähän aikaan vuodesta klementiinit. Vihannespuolelta koriin hyppii erilaisia chilejä ja paprikoita, tomaatteja, sipulia, yrttejä, pikkuporkkanoita, salaatteja ja satunnaisesti perunoita. 

340g vadelmia tarjouksessa $2.99. Ostin muutaman rasian aamiaiseksi.


Jalapenot $1.99 pauna eli $4.40/kg

Toisin kuin monessa muussa osavaltiossa tai maassa meillä ruokakaupasta löytyy paitsi mittava valikoima viinejä ja oluita, niin myös laaja valikoima erilaisia viinoja; viskejä, ginejä, konjakkeja, brandyja, rommia, vodkaa ja liköörejä. Alkoholia voi myös myydä niin alessa kuin kanta-asiakastarjouksenakin. Esimerkiksi viineistä saa usein vielä ylimääräisen alennuksen jos ostaa kuusi pulloa kerralla. 



Myös apteekkiasiat hoituvat ruokakaupassa käydessä oli tarve sitten käsikauppalääkkeille tai reseptilääkkeelle. Sata tablettia Panadolia maksaa tarjouksessa $5.79 ja isompaan päänsärkyyn voi ostaa 1,000 buranaa yhdeksällä taalalla. Viikon kuluessa hain apteekkihyllystä niin käsikauppa- kuin respetilääkkeitäkin erilaisiin tarpeisiin. Tavallisten kipulääkkeitten lisäksi apteekkinurkkauksesta löytyy myös vitamiineja, luontaistuotteita ja homeopaattisialääkkeitä. Oma hyllynsä on varattu kainalosauvoille, rollaattoreille ja sidetarpeille.



Sieltä tukkukaupasta meille ostetaan niitä asioita joita kuluu enemmän, kuten maitoa, munia ja kahvia. Olen perheen ainoa kahvinjuoja ja keitän kahvini Keurigin kapselikeittimellä joten ostan kompostoituvia kahvipatruunoita sata kerrallaan. Samasta paikasta ostetaan muroja pahan päivän eli sen satunnaisen kiireisen aamun varalle, oliiviöljyä, pyykinpesuainetta, konetiskiainetta ja esimerkiksi vehnäjauhot leivontaan.

Tämä postaus on tehty yhteistyöpostauksena muitten Ulkosuomalaisten Blogien kanssa. Muiden ruokakoreista voit lukea alla olevista linkeistä:


Luomumaito ostetaan pahvilaatikossa josta löytyy 3 puolen gallonan tölkkiä. Kärryyn tulee ladottua yleensä muutama pahvilaatikollinen kerralla ja niille löytyy tilaa autotallin jääkaapista. 

Luomumunia menee vähintään se 24 munan laatikollinen viikossa eli niitäkin kannetaan kotiin tukusta.

Sata kuppia kahvia. Sillä ei mun kulutuksella kovin pitkälle pötkitä, mutta riittää se sentään noin kuukauden. 


6 litraa oliiviöljyä $26.99 eli $4.50/litra


6.2 litraa pyykinpesuainetta  ($2/litra) ja sillä huitelee 210 koneellista pyykkiä.



Kommentit

  1. Hei hienoa, kiva postaus. Nää on just nämä asiat mitkä kiinnostavat. :) Kohta laitan omani tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kivaa että kiinnosti kun yritin viimeiseen saakka välttää sitä että tästä tulee sellainen luettelomainen tylsä numerojuttu.

      Poista
  2. Ihana tuo käsisauvoin varustettu apteekkiosasto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin, kas jokaiselle jotakin. Aikanaan mursin jalkani ja lääkäriasemalla sanoivat että käyt sitten ostamassa kaupasta sauvat. Olin vähän hämmentynyt kun tarkensivat että kyllä miltei kaikissa ruokakaupoissa nyt kainalosauvoja saa.

      Poista
  3. Kiva nähdä myös kuvia kaupoista. Itse napsin vain hintoja muistaakseni pari kuvaa ja sain närkästyneitä katseita, vaikka kamera oli melkein kiinni kananmunnapaketissa...sveitsiläiset on tosi tarkkoja yksityisyydestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Täällä taas on niin tavallista että kaikki kuvaa kaikkialla, niin tavallista että lääkärissä seinällä on kyltti jossa pyydetään ilmoittamaan hoitohenkilökunnalle jos haluaa kuvata vastaanotolla.

      Poista
  4. Mustakin kauppakuvat on kivoja, saa jotenkin paremman kuvan siitä ostosympäristöstä ja tuo teidän viinipuoli on kyllä kadehdittava! Leipä tuntuu hinnakkaalta, tosin ei täälläkään erikoisleivät ole halpoja, ainoastaan perusranskis jota ei tule ostettua juuri koskaan. Tuo on ihan tosi, että viikoissa on meilläkin iso ero ostoksissa fiiliksen, aikataulujen ja sen suhteen, milloin tarvitsee hankkia jotain isompia satseja kuten riisiä, linssejä ja vessapaperia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä leipä on kallista ja halpaa, no halpaa valkoista paahtoleipää jossa aika roimasti sokeriakin mukana.

      Viiniosastot on täällä viiniosavaltiossa kattavia ja samoin olut, kasvatetaanhan täällä valtaosa koko maailman humalasta. Alkoholi noin yleensäkin on halpaa ja suhtautuminen alkoholiin poikkeaa paljon suomalaisesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ekaa kertaa Suomessa

Menettehän te kesällä Suomeen? Koska Tättiksellä on ripari? No ei mennä, ja ei oo. Jälkimmäinen kysymys on uusi ja uskon että se on tullut paikalle juuri nyt kun voin vastata ekaan kysymykseen, että en mee mutta Tättis ja Fredde menee. Osapisteet siitä, että edes joku menee tai tulee, pitkät miinukset siitä, ettei lapsi ole menossa rippileirille, ei suomalaiselle sen enempää kuin kansainvälisellekään. Juu, emme ole harkinneet protuleiriäkään, tässä kun ei ole kysymys Jeesuksesta.  Mutta juuri nyt, tätä kirjoittaessani pääsen jakamaan ajatuksia siitä miltä Suomi, suomalaiset ja elokuinen pääkaupunkiseutu näyttävät Yhdysvalloissa syntyneen ja kasvaneen teinin silmissä. Tilanne on herkullinen, sillä on liki ainutkertaista, ettei suomalaissyntyisten vanhempien lapsi ole käynyt Suomessa kuin kerran, vuosikkaana. Hänelle Suomi on se vanhempien tarinoiden, sunnuntaisten FaceTime-puheluiden ja joulupakettien maa. Se mystinen paikka missä on kylmää ja pimeää, kesällä aurinko paistaa vuorokauden

oma koti kullan kallis

Järven rannalla, keskeisellä paikalla tulee myyntiin talo. Siinä on viisi makuuhuonetta, niin ne täällä ilmoitetaan, ja 1635 m2. Hintaa kohteella on $85.000.000. Valtaosa kodinetsijöistä hakee kuitenkin jotakin aivan muuta. He etsivät kotia kohtuullisen matkan päästä työpaikasta, sellaista, johon voi muuttaa sisään ilman että se on pakko remontoida välittömästi. Näitä rantojen luksuskoteja ostavat teknologiayritysten pääjohtajat, ne Amazonin, Microsoftin, Facebookin ja Googlen vetäjät, urheilustarat ja filmitähdet (alla kuvassa muutama allekirjoittaneen kanssa).  Tänä keväisenä aamuna, asuntojen kevätmarkkinan käydessä kuumimmillaan on meidän piirikunnassa, King Countyssä myynnissä 650 kohdetta. Se on ihan järjettömän vähän, ottaen huomioon, että asukkaita täällä on kuitenkin vajaat 2,3 miljoonaa ja kotitalouksia meillä on vajaa miljoona. Kaksitoista kohdetta on hinnoiteltu alle puolen miljoonan, alle miljoonan on hinnoiteltu vajaa puolet, 302 kohteista. Näistä kohteista 100 maksaa yli

teini-ikä, uhka vai mahdollisuus?

Kesä on mennyt kirjoittamatta, ei siksi, ettei olisi ehtinyt, jos ihan oikeasti olisi tulenpalavasti halunnut kirjoittaa. Ei siksi, ettei ollut mitään sanottavaa, vaan ehkä ennemminkin siksi että lapsista on kasvanut teinejä eikä niiden toilailujen jakaminen tunnu enää samalla tavalla kiinnostavalta. Kun lapset ovat pieniä, pyörii elämä lasten ympärillä ja omalla tavallaan lapset ovat oman minuuden jatke, halusi tai ei. Elämä on räkää ja oksennusta, valvottuja öitä, uusia lastenvaatteita, itkupotkuraivareita – lapsen tai vanhemman tai molempien, kaatuneita maitolaseja ja lautaselle jäähtyneitä ruokia. Ainakin meillä oli. Muistan, miten lamaannuttavalta tuntui se lapsen tarve tulla iholle, se että minun oli oltava saatavilla ja läsnä jokainen hetki. Koin monesti olevani vankilassa, pienten tahmeiden käsien luomassa ikuisessa vankeudessa, josta ei ollut pääsyä ulos. Kirjoitin koska pelkäsin katoavani vanhemmuuteen.  Elämä teinien kanssa on toisenlaista. Se on ihanaa ja raivostuttavaa sam