harrastuksia?

Uusi vyö. 

Mä oon nyt miettinyt tätä jokusen päivän. Miettinyt meidän elämää, ja sitä mikä lisää ihan vaan mun arjen haastetta. Miettinyt siltä kannalta, että meidän perheessä ei ole harrastuksia jotka veisi kaikki viikonloput, ne viikonloput vie yleensä ainakin osittain ihan mun työ, ei jalkapallokentän laidalla seisominen. Meillä on muutenkin vähissä ne harrastukset joissa vaaditaan vanhemman läsnäoloa, Tättis tiputetaan tanssitunnille ja poimitaan sieltä takaisin kolmena iltana viikossa ja Ollipolli taas käy lauantaisin Karatessa. Ei sielläkään olla läsnä. Läsnäoloa vaatii keväisin tanssinäytökset ja satunnaiset vyökokeet. Eihän se nyt ole mitenkään koohtuutonta maailmassa jossa tuntuu että kaikki muut vanhemmat on viikonloput jossakin laidalla, jalkapallokentän, tenniskentän, uima-altaan... laidalla. Me ei olla. Mikä helkkari tässä sitten tökkii? Helpollahan me päästään kun ei tarvitse olla laidalla.

Matkalla... lääkäriin.

Selaan kalenteria. Vaihdan sivulta toiselle ja lasken. Koulun alkamisesta on 38 päivää, ja sen 38:n päivän aikana meillä on ollut 16 lasten lääkäriaikaa. Selaan eteenpäin ja lasken taas, tulevan 38 päivän aikana kalenterista löytyy taas 17 lääkäriaikaa - lapsille. Kolme lasta. Parhaana päivänä vien jokaisen kolmesta lapsesta jonnekin lääkäriin. Akuuttiaikoja, siis sellaisia äkillisestä sairastumisesta tai vammasta johtuvia aikoja on 38:n päivän aikana ollut yksi, sekin taisi olla enemmän sielunhoitoa kuin varsinaista akuuttiin sairauteen liittyvää apua. Niin että jos muut seisoo viikonloput laidalla, mä istun odotushuoneessa. Psykologin, psykiatrin, neuropsykologin, silmälääkärin, neurologin, ihotautilääkärin, kipulääkärin – sellainenkin on, ravitsemusterapeutin, oikomalääkärin. Odotushuoneessa. Istun odotushuoneessa tai ajan matkalla odotushuoneeseen. 32:n arkipäivän aikana 16 lääkäriä, siis periaatteessa lääkäri silleen kolmasti viikossa.

Odotushuoneen lehtivalikoimaa... Useimmiten teen kuitenkin töitä. 

Mietin rahaa. Ihmiset valittaa että harrastukset on kalliita. Onhan ne. Mekin maksetaan melkoisesti karatesta ja neljästä tanssitunnista. Todellisuudessa aika paljon enemmän meillä menee rahaa tähän lääkärissäkäymiseen; terapia $165/kerta, erikoislääkäri $265, ravitsemusterapia $125, oikomislääkäri $145/kuukausi. Onneksi vakuutus maksaa, mutta realiteetti on se että kun me heinäkuussa päästiin sinne omavastuuosuuden täyttymiseen oli meidän omasta taskusta maksettu $7150 ja vakuutusyhtiö oli siinä vaiheessa kaivanut kuvetta jo noin $20.000 verran. Niin että kallista tää meidänkin harrastaminen on. Tosin vakuutusyhtiö kuittaa laskun kokonaan heinäkuusta eteenpäin, että kannattaiskohan tässä tilailla vielä muutama lisää? Ainakin nyt olis hyvä hetki umpilisäkkeen poistoille tai luunmurtumille. Tammikuussa laskuri käynnistyy taas uudestaan ja nyt säästetään taas niitä ensimmäisen vuosipuoliskon maksuja odottamaan tammikuuta. 

Olen taas kerran vähän kateellinen. Kateellinen kaikille niille siellä laidalla. Kateellinen niille joiden lapset käy lääkärissä kahdesti vuodessa. Se kuulostaa aika kivalta.