Siirry pääsisältöön

kuka haluaa luokkaretkelle?

The Lady in pink hair...



Seison lasteni koulun juhlasalin näyttämöllä ja vajaat kuusisataa silmäparia tapittaa mua. Mulla on päällä neonvärinen tutu ja juttelen mikrofoniin mukavia:

- Tiedättekö mikä on päivän tärkein kysymys?
- Varainkeruu? 
- Ei.
- Kuka on karhun sisällä?
- Toivottavasti ei kukaan, olis kauheeta jos meidän karhu söis ihmisiä...
- Koska on pyjamapäivä?
- Ei sekään... annas kun autan. Päivän tärkein kysymys, se joka polttelee teidän jokaisen huulilla on.... Kenen äiti sä oot? Eikö?
- Joo. Mä tiedän, mä tiedän!!!! 
- Kuka tietää?

Infernaalinen meteli täyttää juhlasalin lasten joko arvatessa tai vastatessa kysymykseen. Mun kaksi lasta vaipuu jonnekin maan alle koska niitten äiti on niin nolo. Tosiasissa mä olen siellä puhumassa varainkeruusta, rahasta ja pyjamapäivistä. Niistä puhutaan sen jälkeen kun se tärkein kaikista kysymyksistä on saatu vastattua.

Meidän koulun maskotti.


Myöhemmin samana päivänä seison neonhameessani koulun maskotin kanssa portilla heiluttamassa kylttiä. Kyltti muistuttaa että jokainen penni on tärkeä, rahaa tarvitaan ja että vielä on kaksi päivää aikaa tehdä lahjoitus.

Tättiskin osallistuu vaikkei tämä enää edes ole sen koulu. Tässä kohdassa mittarissa on vielä reilusti varaa ja aikaa alle vuorokausi. 


Selkeästi mun palopuhe jumppasalissa toimii sillä vanhempainyhdistyksen hallituksen puheenjohtajalta tulee myöhemmin tekstari jossa se kertoo kuinka sen poika oli autossa sanonut sille että se vaaleanpunatukkainen nainen sanoi koulussa tänään että meidän koulu tarvitsee lisää rahaa. Toimi se sikälikin, että keskiviikkoiltana me ollaan saatu kasaan liki $40.000 ihan oikeeta riihikuivaa käteistä ja $15.000 virtuaalista rahaa, lahjoituksia jotka materialisoituvat siinä vaiheessa kun työntekijä ilmoittaa työnantajalle että on tehnyt lahjoituksen ja yritys maksaa saman summan työntekijän valitsemaan hyväntekeväisyyteen.

Torstaina me istutaan koulun neukkarissa ja avataan lahjoituskuoria. Valtaosa lahjoituksista on tehty netissä, mutta ne kaikista arvokkaimmat pennit tulevat näissä valkoisissa kuorissa, niissä jossa on lapsen tai vanhemman viimeiset pennit, tai ruutupaperille kirjoitettu lupaus että antaa viitosen heti kun saa seuraavan palkan. Lahjoitukset jotka tehdään tilanteessa jossa rahaa ei ole mutta silti halutaan osallistua, eds vähän. Nämä rahat ovat arvoltaan paljon suurempia kuin se vauraan perheen monen tuhannen dollarin verovähennyskelpoinen lahjoitus, vaikka saahan niillä tonneilla tietysti enemmän.

Varainkeruukampanjan suunnittelu alkoi huhtikuussa. Sponsorit hankittiin kesän aikana, ja syyskuun alusta me ollaan tavattu vähintään viikoittain varainkeruutiimin kanssa. T-paitoja, palkintoja, mainoksia. Viimeisen viikon olen heilunut koululla milloin missäkin asussa, puhumassa, tanssimassa, laskemassa lahjoituksia ja järjestämässä juoksutapahtumaa johon varainkeruu huipentui viime perjantaina. Lauantaina lepäsin. Sunnuntain olin taas töissä.  

Sponsoreiden nimet ja logot löytyy t-paitojen selästä.


Amerikkalaisessa koulussa, vauraalla koulualueella vanhempainyhdistys rahoittaa kouluja mittavin summin. Tällä rahalla maksetaan luokkaretkiä, kirjoja kirjastoon, taiteilijatarvikkeita kuvisluokkaan, soittimia musiikinopettajalle ja ylimääräisiä liikuntavälineitä jumppaopeille. Näillä varoilla kustannetaan kirjailijavieraita ja stipendejä niitä tarvitseville. Vanhempainyhdistysten vuosibudjetit ovat meidän koulupiirissä vähintäänkin kymmeniä tuhansia taaloja – vanhemmilta ja yrityksiltä kerättyä rahaa. Jossakin toisaalla summat ovat pienempiä tai niitä ei ole, sellaisilla alueilla osavaltio antaa koululle enemmän, se ei kuitenkaan poista koulutuksen eriarvoisuutta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...