Siirry pääsisältöön

aina yhdessä




Hyvää kaksosten päivää! Siis hyvää mitä? Niin, kaksosten päivää, toinen toista – tiedäthän! Mun ei ollenkaan pitänyt kirjoittaa kaksosuudesta, vaan kalenterissa oli kaikenlaisia muista ideoita, paljon hohdokkaampia ja kantaaottavampia mutta jotenkin vaan se 0202 2020 upposi tänä aamuna ja lapsillekin esittelin meidän hauskaa palindromipäivämäärää. Kissa pureskelee mun hupparin nauhoja ja pyörii vuoroin sylissä ja näppiksellä mun kirjoittaessa, mä yritän napata kissan aiheuttamat kirjoitusvirheet lennossa, mutta eiköhän muutama ylimääräinen tai puuttuva kirjain kuitenkin jää huomaamatta.

Muistan miten melkein kymmenen vuotta sitten otin monen muun monikkovanhemman kanssa melkoisen ruuhkan kolumnista, jossa kerrottiin että kaksi menee siinä missä yksikin. Ei tosiaan mennyt silloin, nykyään ehkä enemmän, mutta sekin kai riippuu kaksosista. Kaikki kaksoset kun ei ole samanlaisia ja vanhemmatkin on vähän erilaisia – ehkä.



Kaksosuus kiehtoo ihmisiä. Luonnonoikku. Usein multa edelleen kysytään onko meillä suvussa kaksosia, onhan niitä ja onhan meidän jannuilla jopa kaksosserkut. Omalla isoäidilläni oli kaksosia parikin settiä. Tättiksen elämän suurin tragedia taitaa olla se ettei hän sattunut olemaan kaksonen.

Puhunkin siis vain omasta kokemuksestani ja meidän kaksosista. En niistä joitten kanssa kävin koulua ja jotka tekivät kaikkensa sabotoidaksensa toistensa elämää alkaen purkasta hiuksissa päättyen salaperäisesti ilmestyneisiin reikiin vaatteissa ja varastettuihin poikaystäviin. Meidän kaksoset eivät ole sellaisia. Meidän kaksoset, jostakin tuntemattomasta syystä ovat kuin vanhempi aviopari, hitsattu kiinni toisiinsa ja kun toinen on jossakin on kuin siltä jäljelle jääneeltä puutuisi raaja. Onhan ne joskus tapelleetkin, mutta harvinaista se on ja paljon tavallisempaa – jokapäiväistä – on se meillä on pojat vastaan Tättis tilanne, että ne kaksi on taas yksi yksikkö ja sisko parka se kolmas pyörä.

Meillä on kaksi lasta jotka tekevät melkein kaiken yhdessä. Kaksoset.



Kuulen kuinka ajattelet että teidänkin lapset on läheisiä. Varmasti ovat. Vastaan että meidänkin kolme lasta on läheisiä keskenään. Se mitä pojilla on, on toisenlaista. Se on jotakin sellaista mitä on vaikeaa ymmärtää jos sitä ei ole nähnyt.

Ollipollilla on migreeni. Annan pojalle lääkkeen ja kannan edelleen höyhenenkeveän lapsen yläkertaan. Suljen makuuhuoneen verhot, avaan ikkunan ja silittelen toisen uneen. Kun lapsi on nukahtanut hämärään huoneeseen lähden takaisin alakertaan. Makuuhuoneen oven toisella puolella istuu poika. Huolesta kalpeana ja kyyneleet poskia pitkin valuen. Halaan lasta ja lupaan että veljellä on kaikki hyvin.



Lapsi tulee kotiin syntymäpäiväkutsun kanssa. Kutsu on luokkatoverilta jonka vanhemmat eivät tiedä että niitä on kaksi, ovathan pojat aina olleet eri luokilla. Sanon että vain se joka on kutsuttu voi mennä, toinen miettii hetken ja sanoo ettei hän haluakaan mennä, ei ilman veljeä.

Me katsotaan olkkarin sohvalla elokuvaa. Kaikilla on kädessä pussillinen karkkia. Tättis syö omansa, jannut lajittelee karkit ja jakaa ne sen mukaan kumpi tykkää mistäkin, ne mistä tykkää kumpikin jaetaan ristillisesti tasan. Siitä ylimääräisestä syntyy keskustelu, ota sä tää, eikun ota sä, eikun sä, eikun sä, eikun sä... lopulta se annetaan äidille. Jo taaperoina ne dilkkas ruokansa lautasella. Ollipolli söi kurkut ja tomaatit, Kentsu lihapullat. Tänäpäivänä Kentsu syö pihvin ja Ollipolli parsat. Oman kirjoituksensa voisi tehdä tästä meidän sisäsyntyisestä kasvissyöjästä jolle nykyään tarjotaan pihvin sijasta kasviproteiinia.



On Kentsun vuoro tyhjentää tiksikone. Sitä harmittaa ja se veli tulee hätiin... tehdään yhdessä, menee nopeammin. Pojat tyhjentää koneen kimpassa. Siskolle harvemmin tarjoillaan vastaavaa.

Ei ne mitään pyhimyksiä ole, tappelevat siskon kanssa niin että oksat pois. Tekevät töllöntöitä ja nyysivät karkit ruokakomerosta. Mutta kaikki sekin tehdään yhdessä. Yhdessä ne keksi senkin leikin jossa juotiin vessanpöntöstä, yhdessä ne laski pulkalla metsässä pulkkamäen sijaan. Yhdessä ne kaatoi kaikki hiustenpesuaineet kylpyvaahdoksi. 

Toinen toista. Kaksoset. Yhdessä niin hyvässä kuin pahassa. Perheen sisäinen herja on se että ne asuu aikuisenakin samassa talossa. Yhdessä. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...