Siirry pääsisältöön

pidä huolta

Kotikoulua.



Aamuhämärissä kirjoitan sähköpostin lapsen karatekouluun, viestissä kerron sen minkä moni muukin, että karatet jää nyt väliin mutta jatkakaa laskutusta. Tanssistudio sulki itse ovensa, mutta sinne laitoin saman viestin, jatkan silti tanssituntien maksamista, katsotaan sitten myöhemmin mitä tehdään vai tehdäänkö yhtään mitään. Näin tekevät kaikki joilla on siihen mahdollisuus, tukeakseen alueen pienyrittäjiä joiden elinkeino on tällä hetkellä veitsenterällä.

Virus tulvii sisään ovista ja ikkunoista, eikä kenellekään liene enää mikään ihmetyksen aihe että on kansallinen hätätila, koulut kiinni ja vessapaperi loppu. Niin on kaikkialla. Kirjoitan siis mieluummin siitä miltä se näyttää meidän perspektiivistä, yhteisöllisyydestä joka nousee ja nosta päätään tilanteessa joka on kaikille outo, vieras ja pelottavakin.

Älä koske kasvoihin!


Kun kuvernööri ilmoitti torstaina että 600.000 koululaista jää kotiin huhtikuun loppuun, meni tunti ja joku oli perustanut Facebookiin ryhmän meille vanhemmille, ideoita kotikouluun ja vertaistukea. Minut kutsui mukaan naapuri, joka tiesi että meidän lapset olivat olleet kotona jo maanantaista ja olin kuvannut kaiken meidän tekemän työn – muiden käytettäväksi ja iloksi.



Sosiaalinen media täyttyy avuntarjouksista, kuka tarvitsee apua? Kuulutko riskiryhmään etkä halua lähteä kauppaan? Oletko karanteenissa etkä voi lähteä kauppaan? Sadat ja taas sadat ihmiset kysyvät miten he voivat auttaa. Vanhenpainyhdistyksen hallituksen sähköpostit täyttyvät avuntarjouksista ja kolmessa päivässä me olemme saaneet tuhansien dollareiden edestä lahjoituksia ja lahjakortteja jaettavaksi niille perheille joiden palkanmaksu on pysähtynyt tai jotka tarvitsevat ruoka-apua. Teemme töitä koulun oppilaanohjaajien kanssa saavuttaaksemme avuntarvitsijat.

Kun ravintolat ovat tyhjillään lupaavat ateriapalvelut toimittaa ruokaa ravintoloista ilmaiseksi, ilman toimitusmaksua, moni ostaa lahjakortteja, toinen hakee illan päivällisen ravintolan ovelta.



Ihmiset tukevat toisiaan ja huoli on aitoa. Miten pidetään kulmakahvila tai pikkuravintola elossa, entä kirjakauppa, lankakauppa, lelukauppa, kampaamo... Isot ketjut pärjäävät kyllä, mutta pienyrittäjät tarvitsevat apua. Amazon maksaa omalla kampuksella olevien pienyrittäjien vuokrat niin kauan kuin työntekijät ovat poissa työpaikoiltaan. Internetpalveluntarjoajat tarjoavat ilmaista nettiä niille joilla ei sellaista ole mahdollisuutta maksaa ja ravintolaketjut lahjoittavat ilmaisia aterioita lapsille.

Maassa jossa on totuttu pitämään huolta heikommista halutaan auttaa sillä auttamiseen ollaan kasvettu pienestä pitäen. Minä olen kasvanut auttamaan vasta aikuisena ja ehkä siksi huomaan edelleen ne kaikki kädenojennukset. On itsestäänselvää että ne jotka kynnelle kykenevät auttavat, jos ei taloudellisesti niin sitten vaikka kaupassa käyden sille naapurille joka ei itse sinne syystä tai toisesta voi mennä.

Karate koulusta omistaja vastaa. Kiittää lämpimästi kädenojennuksesta ja kysyy haluaako Ollipolli tehdän karatensa Facetimella kerran viikossa, tottakai haluaa.

Pidä huolta itsestäs
Ja niistä jotka kärsii
Anna almu sille
Joka elääkseen sen tarvii
Muista siellä rakentaa
Missä koti maahan sortuu
Koeta niitä rohkaista
Jotka päätöksissään horjuu
Sillä jokainen
Joka apua saa
Sitä joskus tajuu myös antaa

Tajuu myös antaa...

-Pave Maijanen



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää