Siirry pääsisältöön

pidä huolta

Kotikoulua.



Aamuhämärissä kirjoitan sähköpostin lapsen karatekouluun, viestissä kerron sen minkä moni muukin, että karatet jää nyt väliin mutta jatkakaa laskutusta. Tanssistudio sulki itse ovensa, mutta sinne laitoin saman viestin, jatkan silti tanssituntien maksamista, katsotaan sitten myöhemmin mitä tehdään vai tehdäänkö yhtään mitään. Näin tekevät kaikki joilla on siihen mahdollisuus, tukeakseen alueen pienyrittäjiä joiden elinkeino on tällä hetkellä veitsenterällä.

Virus tulvii sisään ovista ja ikkunoista, eikä kenellekään liene enää mikään ihmetyksen aihe että on kansallinen hätätila, koulut kiinni ja vessapaperi loppu. Niin on kaikkialla. Kirjoitan siis mieluummin siitä miltä se näyttää meidän perspektiivistä, yhteisöllisyydestä joka nousee ja nosta päätään tilanteessa joka on kaikille outo, vieras ja pelottavakin.

Älä koske kasvoihin!


Kun kuvernööri ilmoitti torstaina että 600.000 koululaista jää kotiin huhtikuun loppuun, meni tunti ja joku oli perustanut Facebookiin ryhmän meille vanhemmille, ideoita kotikouluun ja vertaistukea. Minut kutsui mukaan naapuri, joka tiesi että meidän lapset olivat olleet kotona jo maanantaista ja olin kuvannut kaiken meidän tekemän työn – muiden käytettäväksi ja iloksi.



Sosiaalinen media täyttyy avuntarjouksista, kuka tarvitsee apua? Kuulutko riskiryhmään etkä halua lähteä kauppaan? Oletko karanteenissa etkä voi lähteä kauppaan? Sadat ja taas sadat ihmiset kysyvät miten he voivat auttaa. Vanhenpainyhdistyksen hallituksen sähköpostit täyttyvät avuntarjouksista ja kolmessa päivässä me olemme saaneet tuhansien dollareiden edestä lahjoituksia ja lahjakortteja jaettavaksi niille perheille joiden palkanmaksu on pysähtynyt tai jotka tarvitsevat ruoka-apua. Teemme töitä koulun oppilaanohjaajien kanssa saavuttaaksemme avuntarvitsijat.

Kun ravintolat ovat tyhjillään lupaavat ateriapalvelut toimittaa ruokaa ravintoloista ilmaiseksi, ilman toimitusmaksua, moni ostaa lahjakortteja, toinen hakee illan päivällisen ravintolan ovelta.



Ihmiset tukevat toisiaan ja huoli on aitoa. Miten pidetään kulmakahvila tai pikkuravintola elossa, entä kirjakauppa, lankakauppa, lelukauppa, kampaamo... Isot ketjut pärjäävät kyllä, mutta pienyrittäjät tarvitsevat apua. Amazon maksaa omalla kampuksella olevien pienyrittäjien vuokrat niin kauan kuin työntekijät ovat poissa työpaikoiltaan. Internetpalveluntarjoajat tarjoavat ilmaista nettiä niille joilla ei sellaista ole mahdollisuutta maksaa ja ravintolaketjut lahjoittavat ilmaisia aterioita lapsille.

Maassa jossa on totuttu pitämään huolta heikommista halutaan auttaa sillä auttamiseen ollaan kasvettu pienestä pitäen. Minä olen kasvanut auttamaan vasta aikuisena ja ehkä siksi huomaan edelleen ne kaikki kädenojennukset. On itsestäänselvää että ne jotka kynnelle kykenevät auttavat, jos ei taloudellisesti niin sitten vaikka kaupassa käyden sille naapurille joka ei itse sinne syystä tai toisesta voi mennä.

Karate koulusta omistaja vastaa. Kiittää lämpimästi kädenojennuksesta ja kysyy haluaako Ollipolli tehdän karatensa Facetimella kerran viikossa, tottakai haluaa.

Pidä huolta itsestäs
Ja niistä jotka kärsii
Anna almu sille
Joka elääkseen sen tarvii
Muista siellä rakentaa
Missä koti maahan sortuu
Koeta niitä rohkaista
Jotka päätöksissään horjuu
Sillä jokainen
Joka apua saa
Sitä joskus tajuu myös antaa

Tajuu myös antaa...

-Pave Maijanen



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää