Siirry pääsisältöön

näin kulutan aikaa

Kun kaikki on jo sanottu ja elämä toistaa itseään päivästä toiseen... meidän viikon aikatauluissa torstai on yleensä se kun meillä käydään vähiten kiistaa vapaista neukkareista, onhan kalenterissa lasten osalta vain kaksi kiinteää tapahtumaa. Muina päivinä aikataulutetaan välillä erilaisia tiloja kun videopalavereita on yhtäaikaa tai porrastetusti neljällä viidestä perheenjäsenestä.

Tässä valokuvia ihan tavalliselta torstailta. Sellaiselta nykyiseltä tavalliselta, ajalta jolloin kukaan ei puhu muusta kuin koronasta vaikkei kukaan jaksa enää yhtään koronaa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja ainakin sen että yhteen päivään mahtuu aika paljon kaikenlaista.

Kaunis aamu...

Ennen koulua ehtii vähän leikkimään. 

Ne uutiset joita ei enää jaksa lukea ja lukee silti. 

Aka laittaa aamiaista. 

Päivän tilaus oli vohveleita... kauravohveleita, jogurtilla ja tuoreilla marjoilla. 


Koiralle jämät. 

Mun aamiainen on ruisleipää, punakuorista juustoa ja kurkkua. kaksi munaa. Tylsää ja ah, niin hyvää. 

Tiskarivuorolainen. 

Koulu alkaa. 

Työn alla matematiikankoe. 

Tarinakartta kirjoitustehtävää varten. 

Tättis halus osallistua jannujen kuvistunnille. 

Ajatustauko. 

Palaverissa. 

Yhdeltätoista alkaa Ollipollin karate. Meidän makkarissa on paras tila ja mopinvarsi toimii vastustajana. 

Me lähdettiin kävelylle sillä aikaa kun toinen taistelee makkarissa. 

Keppivaroitus!!!!

Kevät on kauneimmillaan. 

Keppi saatiin onneksi vaihdettua vähän pienempään. 

Pesulla lenkin jälkeen. 


Meidän ollessa kävelyllä Ollipolli ja Fredde lähti pyöräilemään. 

Paras tapa kuivatella vastapestyä Marttaa. 

Tättis opettaa pojille miten piirretään mahdoton kolmio. 

Me naiset lähdettiin ajelulle ja hakemaan yllärilounasta. 

Tätä ei osannut odottaa kukaan. 

Lounas ja eka puolikas elokuvasta. 

Kissat ja paperikassit... mä yritän tehdä töitä. 

Täällä mitään töitä tehdä kun pitää leikkiä. 

Mun istuessa työhommissa kolmikko pelaa erän krokettia. 

Tättis vaihtaa kissanhiekan puhtaaseen. 

Mä ryhdyn ompelemaan lisää maskeja. 

Oluen kaataminen lasiin on tarkkaa touhua ja taitolaji. 


Eka valmiina. 


Mun ommellessa nää nautiskeli peliajasta. 

Siis otatsä meistä jotain alastonkuvia... 


Edelleen töissä. 

Tättiksen tanssitunti alkaa puolikuudelta meidän makkarissa. 

Mitä tänään syödään? Me haetaan paikallisen keittiömestarin lihalaatikko joka viikko ja ammennetaan sieltä sitten milloin mitäkin. Tänään pihviä ja makkaraa grilliin. 

Näillä on aina jokin systeemi meneillään... En tiennyt että kissat ja koirat oikeesti leikkii yhdessä. 

Grilli kuumenemaan. 

Pojat lähtee pyöräilemään ja Tättis tulee tanssitunnilta. 

...tanssien edelleen. 



Pitihän tätäkin kokeilla. 


Kun ruokapöytä on täynnä ompelukonetta, palapeliä ja koulutöitä on päivällinen usein telkkarinääressä. 


Pojat jää katsomaan elokuvaa...

Me tytöt siirrytään yläkertaan värityskuvien pariin. 



Kommentit

  1. Ihana päivä! Terkkuja Maidenheadistä. Täällä toinen kaksosten äiti. Olen lukenut blogiasi vuosikausia ja pidän kovasti. Hyvää kevättä!

    Tessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihanaa kuulla! Toivottavasti teilläkin päivät kuluvat joutuisasti... hyvää kevättä sinnekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...