Siirry pääsisältöön

ihana loma rannalla



Kuinka me oltiinkaan, tämän kaiken keskellä, loman tarpeessa, ihan kaikki, meistä aikuisista lasten kautta koiraan ja kissaan – no, siitä kissasta en ole varma, se taisi olla tyytyväinen ihan kotosalla. Mutta me muut, me tarvittiin sitä että päästiin hetkeksi pois kotoa, talosta jonka seiniä me ollaan tuijotettu, kaikki yhdessä, päivästä toiseen jo maaliskuun alusta. Miten juhlava tunne oli pakata auto kylmälaukkuineen ja makuupusseineen, edessä pitkä ajomatka pysähtymättä.



 

Ehkä jotakin meidän koronakesästä kertoo lapsen kysymys siitä tulenko minäkin sitten ihan oikeasti mukaan uimaan, vaan istunko kuitenkin vaan koneella tekemässä töitä, ja kun vastasin että tottakai tulen, nyt ollaan lomalla, oli hymähdys täynnä epäuskoa. Tiedättehän sen vanhemman elokuvista, sen joka on aina kokouksessa tai meilissä, sen joka ei koskaan tule mukaan mihinkään ja joka aivan liian usein joutuu sanomaan, että mun täytyy nyt ensin tehdä tämä ja usein käy niinkin, että ”ensin” kestää niin pitkään ettei ”sitten” pääse koskaan tapahtumaan. Se vanhempi jonka kohdalla itsekin ajattelen surullisena että miten joku voi olla noin työssään kiinni. 




Kaiken kruunasi se että viimeiset viikot olen asiakkaiden lisäksi pyörittänyt Fredden ja mun tiimin siirtämistä toiseen välitystoimistoon. Sellaiseen joka on vähän kuin Ravintola Teatterin VIP silloin joskus ysärillä, se minne mentiin vain kutsusta. Siirtymiseen liittyvät neuvottelut veivät aikaa yllättävän monta parituntista videopuhelussa. Lomalle lähtöä edeltävät päivät säädettiin papereita ja kaikkia niitä pakollisia osia, jotka liittyvät kahden lisenssin ja myynnissä olevien kohteitten siirtämiseen yhden lipun alta toiselle.






Mutta siellä, reilun viiden tunnin ja viiden sadan kilometrin päässä odotti loma. Sellainen ihan oikea loma. Paikka jossa netti on auttamattoman hidas ja puhelin toimii vain laiturinnokassa tietyssä kallistuskulmassa, silloinkin yhdellä pykälällä pätkien. Se missä viini juodaan muovimukista ja kahvit kaadetaan eriparikuppeihin joista toisesta puuttuu korva. Kesämökki.





 

Tämä viikko ollaan oltu ihan oikeasti lomalla, herätty aamulla viereisen venesataman purjeveneitten mastojen kolinaan ja laineitten liplatukseen. Me ollaan uitu ja sitten uitu vähän lisää, tehty retkiä niin kävellen vuoriston hiekkateillä kuin järvellä suppaillen ja polkuveneellä. Kun kaikki on kiinni eikä minnekään voi mennä poistuu paine alueen vesipuistoissa ja pikkukaupungeissa vierailusta. Loma on tässä ja nyt.






 

Sitten joskus – okei, huomenna – kun palataan kotiin ja loma loppuu on edessä kiinteistövälitystoimiston johtajan tutkinnon opinnot, työ, asiakkaat ja lasten tulevaan kouluvuoteen valmistautuminen. Se ainoa palaveri johon olen täällä järvenrannalla osallistunut oli vanhempainyhdistyksen toimintaan liittyvä palaveri koulun rehtoreitten kanssa. Rehtoreitten, vanhempien ja vanhempainyhdistysten suuri erävoitto koulupiirin suunnitelmien kanssa oli se että jokainen palaa syyskuun alussa omaan kotikouluunsa – etänä. Toistaiseksi ajatus erillisestä etäkoulusta on kuopattu.


 


Huomenna on kuitenkin vielä kaukaisuudessa. Minä istun kuistilla katsellen uimareitani ja hautoen kipeää nilkkaa kylmäpakkauksin. Se viimeinen pellehyppy eilen oli liikaa, liukastuin ja oikea jalka osui hiekkapohjaan. Onneksi sieltä yhden komeron takanurkasta löytyi kainalosauvat ja onhan mulla tässä näitä avustajia kantamassa mulle karkkia ja sipsejä. Ennen huomista uidaan vielä monta kertaa, grillataan kanaa ja kasvisvartaita, syödään keksejä ja juodaan viiniä muovikupista.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...