Uutta kouluvuotta
on käyty vähän maasta ja paikasta riippuen kuukaudesta kolmeen kuukautta ja somessa
keskustellaan edelleen siitä miten missäkin ja kussakin koulua käydään. Yhdet
menee kouluun ihan tavallisesti, toiset tavallisesti mutta maskeilla, kolmansilla
maskit ulkona ja käytävillä neljänsillä hybridimalli yhdellä tavalla ja
viidensillä jollakin muulla... lista on loputon ja jokaisen mielipide omasta
koulumuodosta vaihtelee sen mukaan minkä-ikäisiä ne omat kullannuppuset on ja
kuinka vallitseva metodi sattuu oman perheen pirtaan sopimaan. Kaiken kaikkiaan
muutos vuoden takaiseen on valtava, ainakin melkein kaikkialla.
Omat lapset ovat
käyneet koulua - silleen perinteisesti koulussa - viimeksi maaliskuun
alkupuolella ja tilanne on sama kaikilla lähialueen lapsilla jotka käyvät
julkista koulua. Koulupiirejä meidän osavaltiossa on 294 ja niistä jokainen
tekee omat päätöksensä seuraten samalla kukin omalla tavallaan osavaltion
kouluhallituksen OSPI:n ja terveysvirannomaisten WADOH ohjeita. Yksityisillä
opinahjoilla on omat sääntönsä, mutta niissäkin toki maskipakko kaikilla
kaksivuotiaasta ylöspäin, ei niin että siellä kouluissa olis kaksivuotiaita
mutta kuiteskin. Realiteetti on kuitenkin se että jokainen kerta kun koulujen osittaisesta
avaamisesta on puhuttu, on ne puheet taas muutaman päivän päästä pyörretty ja
viimeksi eilen meidän koulupiiriltä tuli taas sähköpostia jossa kerrottiin että
me ollaan - ylläripylläri - edelleen korkean riskin alue ja että koulupiiri kyllä
tietää mitä naapurikoulupiirit puuhailevat ihan ilman ”hyväntahtoisten”
vanhempien avustusta ja neuvontaa. Koulut pysyvät kiinni ja seuraava edes
potentiaalinen avaamisajankohta olis tammikuussa.
Älkää ymmärtäkö
mua väärin. Mä ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä perheitä joissa etäopetus
aiheuttaa haasteita syystä tai toisesta tai mahdollisesti useammastakin. Hyvänä
esimerkkinä ystävän perhe, se jossa lapset ovat viisi ja seitsemän. Jos olen rehellinen
niin eipä käy kateeks. Itse ainakin olisin aivan pississä jos joutuisin sen
ikäisten etäkoulua tukemaan. Toinen esimerkki on mun silmälääkärin perhe, äiti
on silmäklinikalla ja isä yrittää tehdä töitä kotoa kahdeksan ja kymmenvuotiaan
kanssa. Kymmenvuotiasta ei koulunkäynti hotsita ja faijalla menee enemmän aikaa
kuin tarpeen lapsen koulunkäynnin ohjailuun. Sen lisäksi tässä koulussa
lapsilla on läksyjä ja koulupäivän jälkeen alkaa se jälkimmäinen koulupäivä kun
isä auttaa työnteon sijaan lapsosia läksyissä Kun mutsi viimeinkin tulee töistä
on kotona vastassa kiukkuinen siippa ja kaksi seiniä pitkin kiipeilevää
lapsukaista jotka on nälkäkuoleman partaalla ja joitten läksyt on edelleen
puolitiessä. Huokaan helpotuksesta silmälääkärin tilittäessä ja mietin että
onneksi ei meillä.
Mutta miten
meillä sitten on? Onhan meillä kuitenkin kolme lasta, kaksi kymmenvuotiasta
poikaa, se yksi ylisuoriutuja, ja kaikilla kolmella jonnin sortin mukautettu
opetus. Pitäishän tän olla haastavaa ja kamalaa ja vaikeeta, mutta mua
suorastaan hävettää miten helpolla me Fredden kanssa päästään ja miten paljon
hankalampaa meille olis jonnin sortin hybridifiilistely covidtesteineen.
Lasten koulupäivä
alkaa porrastetusti niin että Tättis hyppää ekalle oppitunnille aamuyhdeksältä.
Maanantaisin ja torstaisin se on luonnontieteitä, tiistaisin ja perjantaisin lääketieteen
esikurssi. Poikien koulupäivä alkaa varttia yli yhdeksän luokan aamupalaverilla
ja jatkuu sen jälkeen omaopettajan ohjaamalla englannin kirjallisuuden
tunnilla. Kymmeneltä Tättis siirtyy pienryhmätunnille joka vähän vaihtelee sen
mukaan mitä milloinkakin tarvitaan. Välillä se on pienryhmätyöskentelyä, joskus
pienryhmäopetusta tai sosiaalisten taitojen ryhmä.
Tättiksen lounas
alkaa yhdeltätoista ja tää on se ainoa asia minkä haluaisin muuttaa. Olis kivaa
jos noitten ruokis olis samaan aikaan, mutta kaikkea ei kai voi saada. Koulupäivä
jatkuu puoliltapäivin maanantaisin ja torstaisin terveystiedolla, ja sitä
seuraavalla englannintunnilla. Tiistaisin ja perjantaisin algebralla ja
historialla. Läksyjä lapsella on lähinnä algebrasta ja nekin se ehtii tekemään
iltapäivän työtunnin aikana joka on siis kahdesta kolmeen. Salakuuntelin
kertaalleen Tättiksen englannintuntia ja ne teki jotakin tekstin vertailua
kahdesta kiinan kultturivallankumousta käsittelevästä kirjasta. Osa tyypeistä
tuntui olevan aika hukassa joten tämä oppimismuoto sopinee parhaiten
itseohjautuville, motivoituneille oppijoille. Ei varsinaisesti mikään yllätys.
Jannujen
aamupäivä jatkuu niin että englannintunnin jälkeen Kentsu siirtyy matematiikan
pienryhmään erityisopen johdolla ja Ollipollilla on oma pienryhmänsä
omaopettajan kanssa. Ennen lounasta niillä on vielä välitunti jota seuraa matematiikantunti
matikanopettajan kanssa ja kummallakin oma matikan pienryhmätunti. Näitä
matikanopen pienryhmiä on neljä ja ja sillä aikaa kun yksi ryhmä on tunnilla
tekevät muut itsenäisesti laskujaan. Torstaisin Kentsun aamuun kuuluu myös
koulun puheterapia.
Poikienkin lounas
kestää tunnin. Lounaalta mennään englannin kirjoittamisen tunnille kirjallisuusopettajan
vetämänä ja välitunnin jälkeen jatketaan kirjoitustehtäviä pienryhmissä
opettajan hyppiessä ryhmästä toiseen auttamassa. Puolikolmesta puolineljään on
itsenäistä työskentelyä johon sisältyy kuvataidetta tai liikuntaa ja päivä
päättyy taas yhteenvetopalaveriin koko luokan ja omaopen kanssa. Koulun jälkeen
noi hyppää pyöränselkään ja lähtee ulos kavereitten kanssa - satoi tai paistoi.
Keskiviikkoisin
työskennellään itsenäisesti siten että jannut tekevät tiedeaineprojektin ja
opiskelevat yhteiskuntaoppia. Keskiviikkoisin on myös musiikkia ja
kirjastotunti. Tättiksen keskiviikon täyttää ryhmätyöt ja muut projektit sen
algebran lisäksi. Nämäkin päivät ovat lähteneet sujumaan, vaikka en ole ihan varma
siitä kuinka paljon mun voimakaksikko keskiviikkoisin oppii tai tekee. Oman
työnteon kannalta päivän heleys parani merkittävästi kun totesin että tekevät
mitä tekevät ja saavatpahan nukkua aamulla pitkään.
Sunnuntaiaamuisin
mun sähköpostista löytyy sähköposti joka ilmoittaa puuttuvat koulutehtävät.
Tättis on yleensä aina unohtanut palauttaa jotakin, Ollipollilla on aina kaikki
palautettu ajallaan ja Kentsu palauttaa tehtävänsä kun sunnuntaina
muistuttelen.
Olisin siis
varmasti aika rikki jos mä joutuisin säätämään tätä lasten puolesta jatkuvasti,
mutta jannut hoitaa oman palettinsa kahden miehen voimalla. Vain satunnaisesti
joudun raottamaan niitten ovea ja kysymään et eikö niitten pitäis olla
koulussa. Tättis tarvitsee tukea lähinnä silloin kun tietokone ei toimi tai
kokeesta ei tullutkaan kymppipuol vaan vain kymppimiinus.
Herranpieksut, lääketieteen esikurssi? Minkä ikänen Tättis taas olikaan? :D
VastaaPoistaTättis on kaksitoista ja käy toista vuottaan yläkoulua. Tämä on valinnainen kurssi niille joita ura lääketieteessä kiinnostaa ja siellä opetellaan esimerkiksi vitaalitoimintoja, ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa ja tutustutaan erilaisiin erikoistumislinjoihin. Viime viikolla ne taisivat puhua anestesiologin työstä.
PoistaTuollainen kurssi kuulostaa ihan todella mahtavalta! Olisin varmasti itekin halunnut tuollaselle ala-asteen lopussa tai yläasteella, vaikka lääketieteellinen ei kiinnostanutkaan. Huikeeta kun on erilaisia mahdollisuuksia ja erikois-valinnais-mitä nyt ovatkaan- kursseja!
PoistaMeilla juuri peruttiin hybridimalli, jonka olisi ollut maara alkaa nyt marraskuussa. Eli se siita pohtimisesta mita tehda! Toivottavasti saadaan aloittaa se helmikuussa vaikka pahoin pelkaan etta silloin koronatilanne on viela pahempi. Ihanan "leppoisalta" kuulostaa teidan etakoulu, siis vanhemman nakokulmasta. Meidan 10-vuotiaat tarvitsee jatkuvasti coachaamista edelleen tehtavien valmiiksi saattamisessa.
VastaaPoistaVarmaan ihan hyvä että etäopetus jatkuu vaikka onkin haastavaa. Meidän koulut on ottaneet tästä ihan mielettömän hyvin kopin ja ymmärtäneet että meillä on vähemmistö perheitä joilla on mahdollisuus pitää lapsia kädestä kiinni päivät pitkät vaan perheissä on useampia lapsia, pieniä lapsia, erityislapsia ja/tai molemmat vanhemmat töissä.
Poista