Siirry pääsisältöön

ihan tavallista

 

Viikonloppuna viinitilalla mun työparin kanssa palaveeraamassa.


Alakerrasta kuuluu algebranopettajan monotoninen ääni open vastatessa oppilaitten kysymyksiin. Ne käy yhdessä läpi viimeviikon koetta - luulisin. Tättis parkkeerasi itsensä loppuviikosta olkkarin sohvalle eikä ole siitä hievahtanut juuri muualle kuin vessaan ja lääkäriin. Portaat sattuu, istuminen sattuu, kävely sattuu, kaikki sattuu. Niinpä lapsi makaa sohvalla ja hautoo tanssissa satutettua lonkkaa vuoroin kuumalla ja kylmällä.


Raksalla asiakkaitten kanssa. 


 

Mä vastailen Fredden kanssa asiakkaitten viesteihin ja suunnittelen loppuviikkoa silmälääkäreineen, puheterapioineen ja ortopedeineen. Onneksi meitä on kaksi hoitamassa työasioita, mun kalenterissa kun on tällä hetkellä taas uuvuttavan paljon lasten lääkäriaikoja ja terapioita, onneksi useimmat hoituvat videopuheluin. Valtaosa asiakkaista tavataan tällä hetkellä viikonloppuisin. Selaan tontteja ja viestejä rakennuttajien edustajilta. Luen kuntotarkastusraportteja remonttikohteen etsijälle ja katson myytyjä kohteita hinnoitellakseni arvoasuntoa. Koira makaa jaloissa ja kynttilät luovat tunnelmaa meidän työtilaan kissan kehrätessä laiskasti paikallaan kirjahyllyssä. Opettajan monotoninen puhe kantautuu alakerrasta tänne ylös. Pojat pyörähtävät hetkittäin tässä ja palaavat sitten taas takaisin luokkaan, kiitän itseäni päivittäin siitä että ne on samalla luokalla. Sähköpostiin kilahtelee viestejä kouluista ja opettajilta syysmyrskyn heilutellessa puista ja katkoessa sähköjä ulkona. Meillä on edelleen sähköt mutta tuulen havahduttamana käydään nykäisemässä aggregaatti kokeeksi käyntiin autotallissa.


Toimistovieras.


 

Alakerran monotonia vaihtuu jossakin kohtaa historianopettajan elävään puheeseen ja Fredden palaveriin pöydän toisellapuolen. Päivä tuntuu matelevan eteenpäin ja puheen kakofonian häiritessä keskittymistä piristän itseäni lenkillä koiran kanssa. Väistelen Martan kanssa puuskaisan myrskytuulen heittelemiä käpyjä, tervehdin laitumella ulkoilevia hevosia ja aidan takana haukkuvaa koiraa.


Lenkillä Martan kanssa.


 

Syksy on asettunut omaan uomaansa ja elämä kotosalla on alkanut tuntumaan yhä enemmän ja enemmän ennemmin normaalilta kuin poikkeukselta. Koulupiiri ilmoitti että vaikka koulujen avaamisen prosessia edelleen suunnitellaan, on aikataulu jossakin hamassa tulevaisuudessa meidän koulupiirin kuuluessa ns. riskiryhmään piirikunnan ilmaantuuvuusluvun ollessa 85/100.000 asukasta kohden ja tartuttamiskertoimen (Re) ollessa 1,6. Meidän omalla 100000 asukkaan tilastoalueella ilmaantuvuusluku on 20 mutta olen silti tyytyväinen siihen ettei kouluja nyt tässä vaiheessa lähdetä avaamaan tilanteitten muuttuessa päivittäin. Fredde on viimeksi käynyt toisella toimistollaan helmikuun lopussa ja minä en ole käynyt meidän uudella toimistolla koskaan. Tunnen ihmiset siis lähinnä puhuvina päinä tietokoneen ruudulla. Hiljaa hyvä tulee.


Lapsuuden makuja - piimälimppu.


 

Tarjoilen itselleni ja Tättikselle lounaaksi aamulla leivottua piimälimppua. Fredde lämmittää mikrossa jauhelihakastikkeen jämät. Tiistai on samanlainen kuin useimmat muutkin päivät, paitsi tanssi ja myrsky. Tanssitunnit on toistaiseksi hyllyllä, kunnes lapsen kipu on saatu hallintaan ja tiedetään miksi sen lonkka on niin järjettömän kipeä edelleen, yli viikko kaatumisesta. Naapuri raportoi tielle kaatuneesta puusta ja osalla lasten koulutovereista ei enää ole sähköjä. Koulu päättyy tavallista aikaisemmin tuulen aiheuttamien sähkökatkojen takia.

 

Meillä on edelleen sähköt ja alakerrassa, siellä olkkarin sohvalla kolme lasta pelaa yhdessä. Minä ja Fredde tehdään töitä. Tuuli kolistelee ovea.


Tuuli kolistelee oven kylttiä.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää