Siirry pääsisältöön

marisätkä piikkiä vastaan?

 


Autojono etenee hiljakseen bussiterminaalin parkkipaikalla ja mies huomioliiveissä osoittaa lasermiekallaan mihin suuntaan mennään. Ei siinä kauaa mene, ennen kuin ollaan ensimmäisellä teltalla, muutama hassu minuutti ja laitan maskin naamalle avaten sivuikkunan. Ojennan naiselle lapsen henkilötodistuksen ja nainen tarkistaa että meidän nimi on listalla, kysyy mun vieressä istuvalta nuorelta naiselta ikää kuin varmuudeksi - kolmetoista - ja ojentaa mulle kaavakkeen. Onhan sulla kynä se kysyy, kaivan kynän auton keskikonsolista hymyillen silmillä. Jatkan huomioliivisen laasemiekkatyypin ohjaamana seuraavaan putkeen ja pysähdyn sivuun täyttääkseni saamani kaavakkeen. Annanko lapselleni luvan Covid-19 rokotteen saamiseen? Kyllä. Onko lapsi saanut allergista reaktiota rokotteesta ennen? Ei. Onko lapsella lääkeaineallergia? On. Entä ruoka-aineallergia? Ei. Allekirjoitan kaavakkeen ja jatkan matkaa.


 

Ajan suoraan sen seuraavan huomioliivin luokse. Hymyilevä mies ojentaa meille rokotekortin ja lapun missä kerrotaan miten aika varataan vahvistetta varten kolmen viikon päähän. Rokoteteltassa avataan kummankin sivun etuikkuna. Ojennan kaavakkeen omalta puoleltani rokottajan jutellessa Tättiksen kanssa. Rokottaja kysyy ohimennen Tättikseltä ne samat kysymykset kuin mihin olin juuri vastannut ja pysähtyy lääkeaineallergiaan? Penisilliini. Se ei haittaa. Kumpi käsi? Oikea? Ai sä oot vasuri! Joo. Naurahdan naiselle valokuvatessani että hän taitaa olla aika monessa perhealbumissa ja laastaria laittaessaan nainen vastaa että niin varmaan, sadoissa tai tuhansissa. Me jatketaan seuraavalle kaistalle vartin jonoon ja lapsi avaa saamansa tikkarin. Lataan kuvia someen ja soitan ystävälle. He ovat saaneet rokotteen samassa paikassa tuntia aiemmin. Me päivitellään miten hyvin ja kätevästi tämä oli järjestetty. Alle puolessa tunnissa kaikki on ohi ja nuoren naisen naamalla on mairea hymy, ensimmäinen askel kohti vapautta on otettu.


 

Oman rokotteeni sain jäähallissa maaliskuussa. Sitä varten piti sentään pysäköidä ja kävellä sisään jäähalliin, mutta muuten homma toimi samaan tyyliin. Silloin ne pysähtyi hetkeksi mun verenohennuslääkkeeseen. Tunnelma oli silloinkin positiivinen ja vähän sellainen riehakkaan juhlava, myös siellä suuressa salissa missä me istuttiin 183 sentin päässä toisistamme. Ulos kävellessä tuli vielä viimeiset yläviitoset.



Kun valtaosa aikuisista halukkaista on saanut vähintään yhden rokotteen ja torstaista alkaen myös kaikki kaksitoista vuotta täyttäneet ovat voineet hakea itselleen rokotteen on rokottaminen jalkautunut lääkäriasemilta, apteekeista ja massarokotussaiteilta ihmisten keskuuteen. Rokottamiseen kannustetaan ja siitä yritetään tehdä paitsi helppoa niin myös kivaa ja houkuttelevaa. Rokotuskorttia vastaan saa ilmaisen donitsin tai hampurilaisen, ja tänä viikonloppuna Seattlen palolaitos järjestää kahdessa panimossa tempauksen jossa rokotuksen ottaminen oikeuttaa oluttuopilliseen nimellisellä taalan hinnalla. Keskustelua käydään paitsi jättiarvonnasta niin myös mahdollisuudesta marisätkään rokotetta vastaan.

 

"Well, of course, a pint of a microbrew ale, any pint from Washington is worth a million dollars from Ohio, so we consider those equal incentives," Inslee joked during a Thursday press conference. "But no, I would not rule out these kinds of incentives. I actually have discussed with my staff the potential of this type of grand prize lottery. I think it actually could make sense, so it is something we’re giving some thought to. I wouldn’t rule out too legal products like marijuana, so I’m not ruling that out." - Gov. Inslee

 

Tavoite on saada mahdollisimman monta Washingtonilaista rokotetuksi, jos se tarkoittaa ilmaista kaljaa, kannabista tai miljoonan taalan arvontaa on se sen arvoista. Osavaltiossa on tähän mennessä jaettu yli 6 miljoonaa rokotetta ja osavaltion väestöstä 58% on saanut ainakin yhden rokotteen, 44.9% on kokonaan rokotettu. Tähän dataan vaikuttaa myös halukkuus ottaa rokote, se vaikuttaa tässä kohdassa enemmän kuin rokotteen saatavuus. Vertailukohdaksi voidaan asettaa meidän terveydenhuoltoalue joka on demografialtaan demokraattinen, korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen. Täällä yli 65 vuotiaista on käytännössä rokotettu 100% ja kuusitoista vuotta täyttäneistä 80% on saanut ainakin ensimmäisen rokotteen.


 

Suurin haaste on tavoittaa etniset vähemmistöt, hedelmätarhojen laittomat työntekijät ja kodittomien populaatio. Rokotukset ovat jalkautuneet myös telttakyliin siltojen alle eikä rokotuspaikalla kukaan kysy kenenkään immigraatiostatusta sen enempää kuin terveysvakuutustakaan. Kaikki rokotetaan kysymyksiä kysymättä. Ongelmia ovat kuitenkin tietämättömyys, kielimuuri ja pelko. Väärä tieto vaeltaa näitten ihmisten keskuudessa ja vaikka minä nauran ystävieni kanssa mikrosiruille ja 5G:lle rokotteissa ovat ne näille ihmisille todellisuutta. Monelle se ettei rokotetta ota on myös poliittinen periaatekysymys eikä sitä muuta edes Trumpin jälkijättöiset vakuuttelut.

 

“We’ve gone from the arms looking for vaccines to the vaccines looking for arms phase,” says Dr. Chris Faison


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...