metahelvetissä

 

Maanantaina on pyhäpäivä, kello kutittelee kahdeksaa ja vain minä ja Fredde ollaan hereillä. Huomennakin niillä on vapaata - lumipäivä jota ei koskaan käytetty - meillä kahdella töitä. Näyttöjä, palavereita ja asiakastapaamisia. Mutta nyt on maanantai ja vapaapäivä, selaan blogeja etsien innoitusta, miettien mistä kirjoittaisin; koulusta, ystävistä, vanhenemisesta, koirista vai... ihan vaan elämästä. Just nyt kaikki menee jonkinlaisella pikakelauksella, yritän pysyä mukana tahdissa, räpiköiden, tuijotan kalenteria ja mietin mikä on unohtunut, ihan varmasti jossakin on ylläri, tähän aikaan vuodesta metatyön määrä on kestämätön, ei vain minulla vaan meillä molemmilla.

 

Fredde säätää meidän yhtiömuodon muutosta osakeyhtiöksi, siihen liittyvää verohässäkkää, palkanmaksua ja kaikkea muuta. Ilman hyvää tilitoimistoa tästä ei tulis yhtään mitään. Fredde poimii mun kärrystä tippuneet, imuroi ja siivoa mun jälkeeni jättämät kasat, ei valita pyykkivuorista ja soittaa kaupasta kysyen mitä me tarvitaan - no maitoo ja munia varmaan ainakin, ja marjoja, ja jotain ruokaa... ja viiniä. Se hoitaa uuden ikkunan asennuksen, kokolattiamaton pesun ja taloon liittyvät asiat, minä hoidan puutarhaa. En voi sanoa että **ttu kun se ei koskaan, kyllä se ja aina, mutta kun tätä kaikkea on vaan niin paljon.  

Olen se äiti joka huokaa sunnuntaina että ai niin, niillä on tällä viikolla synttärit. Mietin mitkä koulupalaverit ja leirikokoukset olen unohtanut tässä kaaoksessa missä on tanssikoulun kevätnäytöksiä, tiimin pääsykokeita, hammaslääkäreitä, oikomahoitoa ja lasten lääkäreitä. Yön pimeydessä muistutan itseäni että kaikki kyllä järjestyy ja sormet ristissä toivon ettei Tättiksen tiimin koe satu samalle tunnille kuin sen pakollinen covidtesti ja ettei sille varatun toimenpiteen kanssa samaan aikaan ole mitään muuta tärkeetä. Fredde varaa tytölle ajan toiseen rokotteeseen tanssinäytöksenjälkeiselle päivälle ja mä lasken että se ehtii kuumeilla ennen sitä toimenpidettä. Mitä muuta tapahtuu kesäkuun yhdeksäs? Poikien lääkäri ja mä tiedän et oli jotakin muutakin, ainakin keittiön mittaus ja ilmastointityypit ja ehkä joku koulujuttukin. Ai tarttet mustan t-paidan huomenna? Shortsit on liian pienet? Huokaan. Kodinhoitohuoneessa haisee kissankakka. No kai mä jostakin sellaisen nykäisen. Mikä kaavake? Mihin laitoit? Etsi se ja laita mun työpöydälle, mä lähden nyt tapaamaan asiakkaan ja täytän sen kun tuun takaisin.  Autosta soitan lasten hammaslääkäriin ja siirrän tapaamisen taas kerran. Jos jossakin välissä sais vaikka palkattua ne kaksi uutta tiimiläistä. 

Metatyötä on kaikilla ja kaikkialla, se rakentaa arjen ja elämän. Metatyö on tärkeää ja hyvää, se luo elämälle raamit mutta se on myös hetkittäin aika raastavaa. Fredde haaveilee taloudenhoitajasta, tyypistä joka hoitais ne siivoukset, pyykit ja lasten eväslaatikot. Ei meille tänne pieneen taloon ketään mahdu, tehdään itse, siivoojan jos sais takaisin, sekin auttais. Palaveri, aamiainen, eväät, covidkaavakkeet, välipala, ajan tättiksen kouluun, hyppään palaveriin, hyvästelen pojat ja ne kävelee kouluun, seuraava palaveri, suunnittelen markkinointia, laitan pyykit koneeseen ja puhtaat kuivuriin. Jossakin välissä tyhjennän kissanhiekkalaatikon. 

 

Pakenemme hetkeksi autiomaahan, juomme skumppaa ystävien kanssa ja hengähdämme hetken. Nautimme kotona yllättävästä viikonloppuvapaasta, ne pelaa korista ja krokettia, käydään pyöräilemässä ja lenkillä, sytytetään tuli tulisijaan ja grillataan. Katsotaan yhdessä telkkaria ja ollaan yhdessä - täysiä ja pikakelauksella. Nilkat on hyttysenpuremilla. Vitsit että mä rakastan näitä mun tyyppejä, elämä on ihanaa. Huomenna sännätään taas eteenpäin.