Siirry pääsisältöön

tänään kotona

Me ollaan takaisin kotona. Ekaa kertaa taidettiin lähteä lomatalosta ilman suurempaa haikeutta kaikkien ollessa valmiita palaamaan takaisin kotiin ja tavalliseen arkeen kaoottisen viikon jälkeen. Olihan siellä ihanaa, niin kuin aina ennenkin, mutta lapset kaipas kai tavallista ja tasapainoista, sellaista ennalta-arvattavaa. Mä halusin viedä Roiston sen oikeeseen kotiin.

lauantaina kuitenkin nautittiin vielä hiekan lämmöstä


rannalla oli valtava leija


...ja auringonlasku oli yhtä vangitseva kuin aina ennenkin



Sunnuntaiaamuna me syötiin aamiaista pannaripalatsissa – Pig’n Pancake – ja mietin miten kätevää on elämä jossa voi tilata ravintolassa mitä haluaa. Listaa lukematta tilasin O:lle pekonia, munia ja paahtoleipää, K:lle paahtoleipää, mansikkahilloa ja pekonia ja M:lle omien eväitten lisäksi pekonia. Tarjoilija kirjoitti tilauksen ylös ja toimitti mukisematta tilatut antimet. Mulle ja Freddelle löytyi aamiainen ihan ruokalistalta.



En lakkaa ihmettelemästä tota otusta. Miten alle kaksivuotias koira voikin olla noin rauhallinen, positiivinen ja ystävällinen. Onhan se nuori ja vallaton, mutta jotenkin aivan älyttömän tasapainoinen ja elämäänsä lakonisesti suhtautuva – paitsi siihen pierutyynyyn ja roska-autoon. Vähän se aamusta pyöri kun kaivoin lasten reput kaapista, tais raukka ajatella et mustalaisleiri muuttaa taas seuraavaan osoitteeseen.

se on löytänyt tiensä meidän sänkyyn

tänään laskin sen ekaa kertaa irti metsässä



Tänä aamuna istuin O:n äitienpäiväjuhlallisuuksissa. Jannu oli pannut parastaan, maalannut musta taulun, kertonut sekalaisia totuuksia – kuten että mä oon kakskytviisvee ja rakastan sammakonreisiä – ja sit se esitti kaikkien koulutovereittensa kanssa yhteislauluna ”Jesus loves me”. Söpöö ja ihkuu ja ihanaa.





Iltapäivällä tilasin Roistolle ajan "hammaslääkäriin” aka sterilisaatioon. Vanha vitsi tulee ajalta jolloin me oltiin muutettu tänne ja opittu että täällä vaan jalostuskoirat saa pitää pallinsa. Mä varasin Koiralle ajan hammaspuhdistukseen ja samalla käynnillä lähti pojalta myös kivekset. Koiran sterilisaatioon kannustetaan myös verotuksen keinoin ja koiravero leikkaantuu puoleen sen jälkeen kun koira on steriloitu. Näitten vuosien aikana oon niin tottunut näihin eunukkeihin, että kaksi palleroa koiran jalkovälissä näyttää suorastaan koomiselta. M tykkää niitä silitellä, ja tietysti se kertoo jokaiselle kuuntelevalle korvalle että; ”Tässä on Roisto. Se on meidän uusi koira. Vanha koira kuoli. Roistolla on kivekset. Kivekset tarvitaan siittiöitten tekemiseen.” Monen kuuntelevan korvan ilme on ollut näkemisen arvoinen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...