Siirry pääsisältöön

tänään kotona

Me ollaan takaisin kotona. Ekaa kertaa taidettiin lähteä lomatalosta ilman suurempaa haikeutta kaikkien ollessa valmiita palaamaan takaisin kotiin ja tavalliseen arkeen kaoottisen viikon jälkeen. Olihan siellä ihanaa, niin kuin aina ennenkin, mutta lapset kaipas kai tavallista ja tasapainoista, sellaista ennalta-arvattavaa. Mä halusin viedä Roiston sen oikeeseen kotiin.

lauantaina kuitenkin nautittiin vielä hiekan lämmöstä


rannalla oli valtava leija


...ja auringonlasku oli yhtä vangitseva kuin aina ennenkin



Sunnuntaiaamuna me syötiin aamiaista pannaripalatsissa – Pig’n Pancake – ja mietin miten kätevää on elämä jossa voi tilata ravintolassa mitä haluaa. Listaa lukematta tilasin O:lle pekonia, munia ja paahtoleipää, K:lle paahtoleipää, mansikkahilloa ja pekonia ja M:lle omien eväitten lisäksi pekonia. Tarjoilija kirjoitti tilauksen ylös ja toimitti mukisematta tilatut antimet. Mulle ja Freddelle löytyi aamiainen ihan ruokalistalta.



En lakkaa ihmettelemästä tota otusta. Miten alle kaksivuotias koira voikin olla noin rauhallinen, positiivinen ja ystävällinen. Onhan se nuori ja vallaton, mutta jotenkin aivan älyttömän tasapainoinen ja elämäänsä lakonisesti suhtautuva – paitsi siihen pierutyynyyn ja roska-autoon. Vähän se aamusta pyöri kun kaivoin lasten reput kaapista, tais raukka ajatella et mustalaisleiri muuttaa taas seuraavaan osoitteeseen.

se on löytänyt tiensä meidän sänkyyn

tänään laskin sen ekaa kertaa irti metsässä



Tänä aamuna istuin O:n äitienpäiväjuhlallisuuksissa. Jannu oli pannut parastaan, maalannut musta taulun, kertonut sekalaisia totuuksia – kuten että mä oon kakskytviisvee ja rakastan sammakonreisiä – ja sit se esitti kaikkien koulutovereittensa kanssa yhteislauluna ”Jesus loves me”. Söpöö ja ihkuu ja ihanaa.





Iltapäivällä tilasin Roistolle ajan "hammaslääkäriin” aka sterilisaatioon. Vanha vitsi tulee ajalta jolloin me oltiin muutettu tänne ja opittu että täällä vaan jalostuskoirat saa pitää pallinsa. Mä varasin Koiralle ajan hammaspuhdistukseen ja samalla käynnillä lähti pojalta myös kivekset. Koiran sterilisaatioon kannustetaan myös verotuksen keinoin ja koiravero leikkaantuu puoleen sen jälkeen kun koira on steriloitu. Näitten vuosien aikana oon niin tottunut näihin eunukkeihin, että kaksi palleroa koiran jalkovälissä näyttää suorastaan koomiselta. M tykkää niitä silitellä, ja tietysti se kertoo jokaiselle kuuntelevalle korvalle että; ”Tässä on Roisto. Se on meidän uusi koira. Vanha koira kuoli. Roistolla on kivekset. Kivekset tarvitaan siittiöitten tekemiseen.” Monen kuuntelevan korvan ilme on ollut näkemisen arvoinen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...