Siirry pääsisältöön

onneksi on jo keskiviikko

Tonttu oli viimeyönä vetäissyt vitamiiniöverit... lapsilla oli hauskaa. Ehkä se ainakin toivottavasti pysyy terveenä... Haaveilin tilaavani autolle poronsarvet ja punaisen nenän Musta se olis ihan loistavasti Tontun projekti, mutta L oli toista mieltä.



Sähkärin saa vasta 20. joulukuuta... jouluvalot ja autotallinovi on olleet eilisestä pimeenä, kaikki muu toimii. Jouluvaloista purettiin puolet ja vedettiin piuha sisälle ja nyt toinen puolisko palaa taas. Vastaava ratkaisu autotallinovelle ja nyt sekään ei enää ole ongelma. Sähkäri oli sanonut että kaikilla on sähköongelmia sään takia, no onhan se aika poikkeuksellista että päivälläkin on pakkasta, kaksi astetta. Mitä ikinä meidän sähköille eilen tapahtuikaan, se rikkoi taas yhden modeemin ja tänään sit jannujen kanssa jonotettiin uutta modeemia tovi jos toinenkin kyseisen yrityksen uudessa asiakaspalvelumyymälässä... tykkäsin enemmän siitä vanhasta, nopeasti ilman asiakaspalvelua.

talviaurikno

aamupakkanen ja päiväpakkanen


ei meillä sisälläkään hikoilemaan pääse, paitsi tällainen vaihdevuosiongelmainen

K halus itselleen oman lepakkoluolan ja hövelinä äitinä lupasin sille sellaisen. Lepakkoluola rakennettiin portaiden alle ja raksaprojektin yhteydessä löysin laatikollisen kirjoja ja toisen astioita... eihän ne vikat muuttolaatikot ole olleetkaan siellä vielä edes neljää vuotta. Astialaatikosta löytyi lähinnä perintökalleuksia, jotka kätkettiin keittiönkaappien ylähyllyille, pienten käsien ulottumattomiin... yllätyskirjalaatikon purin kirjahyllyyn ja mietin samalla miten käsittämättömän surullista on paperikirjan hidas kuolema.



Rörstrand Ostindia, leimoista päätellen 60-luvulta
Arabian "sunnuntai"

M:lle pitäis varata joku silmien toiminnan evaluaatio... en jaksais nyt mitään silmäterapioita, kun se kuitenkin näkee ihan hyvin lukea edelläajavan auton rekisterikilvestä numerot; ”neljätuhattakolmesataaseiskytkuus”. Hammaslääkäristä saatiin onneksi puhtaat paperit, tai O:lla näyttäis olevan tulossa liuta ylimääräisiä hampaita. Onneksi sitä ei tartte miettiä vielä. K:n kalusto näytti onneksi normaalilta. Molemmilla jannuillahan on maitohampaissa poikkeavuus, epäilemättä aika sopivasti ns. geminitooth.











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...