Siirry pääsisältöön

työsuhde-etu

Aamulla tyydyin "suomalaiseen small-talkiin" töissä – valitin. Ihan aiheesta, mutta valitin silti. Jo tiistaina olin hyvin nukutusta yöstä huolimatta uupunut – allergia. Maanantain pilkin koulutuksessa – allergia. Tiistaina lounasaikaan hiivin tyhjään tutkimushuoneeseen, vedin lämpökaapista ulos lämmitetyn lakanan, kiipesin tutkimuspöydälle ja otin torkut. Heräsin puhelimeen kolme varttia myöhemmin ja palasin tuijottamaan ruutuani lasittunein silmin. 

Eilen sairastin allergiapöhnääni kotona. Tänään palasin töihin ja valitin.

Tänään aamuisen valituksen kuuli kahden lääkärin assarin ja yhden sairaanhoitajan lisäksi työhuoneeseensa lääkäri. Jim pistää päänsä ulos työhuoneestaan ja toistaa mun lauseen; ”tuntuu ettet saa henkeä?” – Mä haluan että sä meet nyt labraan ja sanot että ne tekee sulle tänään spirometrian ja ekg:n, ja happisaturaation ja tietty kaikki perusarvot. Pyydä et ne laittaa tulokset mun pöydälle. Mä tuun juttelemaan kun saan tulokset.

Hiivin labran ovelle ja sanon et mun pitäis kuulemma tehdä spirometria (keuhkotoimintakoe) ja ekg ja kaikki muutkin... Ai miks? No kun vähän pyörryttää ja hengittäminen sattuu ja muutenkin on surkee olo – koska allergia. Ennen lounasta kaikki on hoidettu ja tulokset lääkärin pöydällä.

Jim kävelee mun työhuoneeseen ja kysyy lisäkysymyksiä, ja mä vastaan ja sit se sanoo et kokeillaan viikon et auttaisko tää - asmanex - mometasoni. Nyt tiedetään ettei mulla ole mitään isoa hätää, ei infarktia tai uutta keuhkoveritulppaa. Lääkäri veikkaa sitä allergiaa, tai ihan vaan hengitystieinfektiota – pleurisy - keuhkojen limakalvojen tulehdustilaa.

Mä mietin miten kätevää on olla töissä siellä missä mä olen. Testilabra ja lääkärit kirjaimellisesti käden ulottuvilla.

Iltapäivällä vastaanotto käy kysymässä pitäiskö mut vastaanottaa kun oon siellä niitten ”lukujärjestyksessä”. Vastaan että joo, mä tosin kävin jo testeissä ja lääkärissä, joten voit uloskirjata mut samalla. Se näyttää vähän hämmentyneeltä. Tervarinpuolella ei mitään tai ketään hoideta silleen vähän vaan – välissä.


Viikon päästä tiedetään kai onko mulla allergian aiheuttama astma vai ei. Helppoa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...