Sunnuntaiaamu
aukeaa sateisena ja harmaana, lämpömittari näyttää 48F (9C). Mä tuijotan
Freddeä kysyvästi kahvikuppini ylitse; ”Ihan aikuisten oikeestiko sä haluat
lähteä ajamaan sateiseen saaristoon?” – kylmää, märkää, tuulista ja sade vihmoo
harmaana vaakatasossa pilvien peittäessä näkyvyyden. Kolme lauttaa, jonoja ja
harmaa maisema. Fredde katsoo takaisin, näppäilee sääennustetta koneelta ja
huokaa. Sit se kysyy et jos me lähdettäiskin itään eikä länteen... mut vuorten
yli on matkaa, mihin Martta? Mä olen jo syventynyt omaan näppäimistööni;
Googlailen koirien pahoinvointilääkkeitä, sellaista käsikauppa kamaa. Eihän meidän eläinlääkäriäkään saa Memorial Dayn sunnuntaina käsiin, ainakaan autopahoinvoinnin takia. Bingo.
Heitän pallon takaisin Freddelle; Ei me sitä mihinkään saada tällä
varoituksella, on pitkä viikonloppu ja kaikilla on jo jotakin... mut jos me
otettais se mukaan. Fredde laittaa Expediaan vielä yhden täpän: kaksi aikuista,
kolme lasta, koira. Mä ajan apteekkiin ostamaan niitä pillereitä. Ennen lapsia me tehtiin näitä tempauksia jatkuvasti, viimeiseen kahdeksaan vuoteen tää on toinen kerta.
Tuntia myöhemmin
me ollaan autossa, ne kaksi aikuista, kolme lasta ja koira. Koira on saanut
tabunsa ja nostettu puoliväkisin autoon. Lapset on pakanneet shortsit, t-paidan
ja yöpaidan riemustakiljuen. Mulle riittää mukaan se yöpaita
vaihtoalusvaatteilla. Martalla on mukanaan ruokaa, hihna ja pari siankorvaa. Hetken
vouhkattuaan se käy nukkumaan.
Passilla sataa,
korkeimmissa kohdissa on edelleen lumipälviä. Puiden vähetessä sade muuttuu
auringonpaisteeksi ja elohopea nousee vähitellen sieltä viidestäkympistä
kahdeksaankymmeneen. Vajaat kymmenen celsiusta vaihtuu vajaaseen
kolmeenkymmeneen, harmaus siniseen. On pakko myöntää että kahdeksanpaikkainen
perhekuljetin näyttää taas karvansa. Jannun keskirivillä omissa tuoleissaan,
neiti puhelee kuorsaavalle Martalle haltiakielellään. Mä nauran Freddelle et
keskiajalla ne olis jo polttaneet meidän tyttären roviolla.
Lauma kysyy koska
me pysähdytään ekalla viinitilalla, ne on tehnyt tätä syntymästään saakka, ja
tietää miten autiomaaretket etenee. Me arvotaan missä halutaan käydä.
Voittajaksi pääsee tällä kertaa Fidelitas. Martta ulos autosta lauman mukana,
lauma juoksee pihannurmikolla ja karkaa viinitarhaan, me istutaan
aurinkotuoleihin lasillisten kanssa. Ohimennessäni huikkaan yhden
kaukaloikäisen vanhemmille että hyvä siitä tulee, meidänkin kolmikko on
aloittaneet tän touhun tuossa iässä. Ne vastaa ettää näyttää tosiaan omaksuneen
hyvin tän viininmaistelusysteemin. Martta käy nurtsille istumaan. Lähellä istuvat naiset kehuvat ensin meidän
vauvan hyvää käytöstä, sen jälkeen toinen niistä kysyy miksi se on niin lyhyt.
Hämmennyn kysymyksenasettulasta ja yhtäkkiä tajuan että ne tarkoittaa että
miksi meidän koira on kääpiö. Vastaan että se on ”English Lab” ei ”Standard
American Labrador” amerikkalainen labbis kun on keppanasti kolme kertaa
englantilaisen sukulaisensa kokoinen. Lasken Martan irti ja se painelee
viinitarhaan lauman mukana.
Valmistaudun
nostamaan vastahakoisen koiran takaisin autoon ja yllätyn positiivisesti kun
Martta hyppää ihan itse kuljetuskenneliin. Meidän pupulainen on viimeinkin
oppinut että autoilussa on myös hyviä puolia. Seuraavalla pysähdyksellä Martta
saa kaverin. Cooper toivottaa Martan tervetulleeksi ja ne peuhaa hetken
Cooperin Budin kanssa.
 |
| ehkei tää autojuttu sittenkään ole niin kauhee... |
 |
| Martta ja Bud |
Vähän myöhemmin
Martta kävelee Marriottin ovista sisään kuin kokeneempikin matkailija. Se
istahtaa odottamaan Fredden hoitaessa ”paperityöt”, hämmästelee vähän hissiä,
kulkee rinnalla huoneen ovelle ja testaa ensimmäiseksi yhden sängyistä. Illalla
Martta editoi mun kanssa kuvia, lauma katsoo elokuvaa telkkarista ja Fredde
surffaa viereisellä sängyllä. Yhden vuorokauden irtiotto tekee hyvää, nyt
opittiin sekin että Martta on hyvä matkustaja, ja koira jonka voi hyvin ottaa
mukaan kaikkialle. Länsirannikon hotelleihin saa yleensä tuoda mukanaan koiran.
Osassa karvaisesta seuralaisesta peritään ”pet fee”, joka vaihtelee $10-$15/yö
tai vaihtoehtoisesti karvakorvat ovat ilmaisia, mutta luottokortille tehdään
siivousvaraus, jonka joutuu maksamaan vaan jos seuralaisesta tulee ylimääräistä
sotkua. Länsirannikoiden hotelleissa ei saa tupakoida, joten koirahuoneet eivät
ole niitä perinteisiä tupakkahuoneita, sitä en tiedä onko allergisille oma
kiintiönsä, vai ohjataanko allergiset niihin harvoihin hotelleihin joihin
pääsee vain kaksijalkaiset.
 |
| Martta kirjautuu Marriottiin |
 |
| editointipuuhissa |
 |
| maanantaiaamuna me käydään kahdestaan Martan kanssa lenkillä, ja pysähdytään samalla kahdestaan hotellin aamiaishuoneeseen kahville. Muut nukkuu vielä. |