Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen talo



Pysäytän auton talon eteen. Talon edessä on parkissa uusi Range Rover. Takapenkillä istuva kolmikko katsoo taloa ja kysyy kuka siellä asuu, Kentsu kutsuu taloa kartanoksi. Ollipolli jyrää sen ja sanoo että ei, kyllä toi on jo linna. Talo on Tättiksen luokkatoverin koti. Käyn jättämässä taloon kassillisen käytettyjä vaatteita hyväntekeväisyystapahtumaa varten. Talon eteinen on suunnilleen samankokoinen kuin meidän koko alakerta.



Tiistaina toistasataa naista kokoontuu Country Clubille juomaan shampanjaa – ei kuohuviiniä - ja syömään sormiruokia lastensairaalan hyväksi. Siinä sivussa shoppaillaan niitä käytettyjä vaatteita. Jokainen maksaa pääsylipustaan muutaman satasen. Viimevuonna tilaisuuden tuotto oli reilusti yli kymmentuhatta taalaa.



Ollipolli kertoo ruokapöydässä että Adamin kotona on hissi. Mä vastaan pojalle että kauheinta tässä on että mä uskon että Adam saattaa hyvinkin puhua totta. Kentsu kysyy miksi meidän kotona ei ole hissiä. Vastaan ettei me tarvita hissiä yhtään mihinkään. Jokainen meistä kykenee oikein hyvin kulkemaan portaat yläkertaan ja taas alakertaan. Ollipolli sanoo veljelleen että meidän talo on liian pieni hissille. Minä muistutan poikiani siitä ettei koko maailmassa noin yleisesti ottaen kovinkaan monella ihmisellä ole hissiä omassa kodissaan, ellei kyseessä ole hissi vamman takia.



Mun lauma kasvaa epänormaalissa ympäristössä. Paikassa jossa meidän parisataaneliöinen omakotitalo on pieni ja sangen vaatimaton. Niin pieni ja vaatimaton että se on meillä toisinaan puheenaihe päivällispöydässä. Miksi meidän talo ei ole isompi? Sillä ja tällä on paljon hienompi talo? Adamillä on hissi! Caitlinillä on oma uima-allas. Jasonilla on kolme olohuonetta ja Aavikilla on kokki!




Fredde kertoo että sen tiimi järjestää tiimipalaverin yhden tiimiläisen kotitilalla jossakin syvällä maaseudun sydämessä, lähellä Idahon rajaa. Miehen vaimo on luvannut laittaa kaikille päivälliseksi kalkkuna-aterian. Miten ihanan maanläheistä ja kotoisaa, kaukana hors d'oeuvreista ja shampanjasta. 

Meidän "pieni" ja ihana koti.
Kiinteistöjen kuvat Zillow.com. Jokainen näistä taloista on meidän koulun alueella ja kun katsoo kuvia on ymmärrettävää että myös allekirjoittaneen lapsilla on hivenen vääristynyt mielikuva siitä miltä tavallisen ihmisen koti näyttää. Ei hissiä, ei uima-allasta eikä henkiläkuntaakaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...