Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen talo



Pysäytän auton talon eteen. Talon edessä on parkissa uusi Range Rover. Takapenkillä istuva kolmikko katsoo taloa ja kysyy kuka siellä asuu, Kentsu kutsuu taloa kartanoksi. Ollipolli jyrää sen ja sanoo että ei, kyllä toi on jo linna. Talo on Tättiksen luokkatoverin koti. Käyn jättämässä taloon kassillisen käytettyjä vaatteita hyväntekeväisyystapahtumaa varten. Talon eteinen on suunnilleen samankokoinen kuin meidän koko alakerta.



Tiistaina toistasataa naista kokoontuu Country Clubille juomaan shampanjaa – ei kuohuviiniä - ja syömään sormiruokia lastensairaalan hyväksi. Siinä sivussa shoppaillaan niitä käytettyjä vaatteita. Jokainen maksaa pääsylipustaan muutaman satasen. Viimevuonna tilaisuuden tuotto oli reilusti yli kymmentuhatta taalaa.



Ollipolli kertoo ruokapöydässä että Adamin kotona on hissi. Mä vastaan pojalle että kauheinta tässä on että mä uskon että Adam saattaa hyvinkin puhua totta. Kentsu kysyy miksi meidän kotona ei ole hissiä. Vastaan ettei me tarvita hissiä yhtään mihinkään. Jokainen meistä kykenee oikein hyvin kulkemaan portaat yläkertaan ja taas alakertaan. Ollipolli sanoo veljelleen että meidän talo on liian pieni hissille. Minä muistutan poikiani siitä ettei koko maailmassa noin yleisesti ottaen kovinkaan monella ihmisellä ole hissiä omassa kodissaan, ellei kyseessä ole hissi vamman takia.



Mun lauma kasvaa epänormaalissa ympäristössä. Paikassa jossa meidän parisataaneliöinen omakotitalo on pieni ja sangen vaatimaton. Niin pieni ja vaatimaton että se on meillä toisinaan puheenaihe päivällispöydässä. Miksi meidän talo ei ole isompi? Sillä ja tällä on paljon hienompi talo? Adamillä on hissi! Caitlinillä on oma uima-allas. Jasonilla on kolme olohuonetta ja Aavikilla on kokki!




Fredde kertoo että sen tiimi järjestää tiimipalaverin yhden tiimiläisen kotitilalla jossakin syvällä maaseudun sydämessä, lähellä Idahon rajaa. Miehen vaimo on luvannut laittaa kaikille päivälliseksi kalkkuna-aterian. Miten ihanan maanläheistä ja kotoisaa, kaukana hors d'oeuvreista ja shampanjasta. 

Meidän "pieni" ja ihana koti.
Kiinteistöjen kuvat Zillow.com. Jokainen näistä taloista on meidän koulun alueella ja kun katsoo kuvia on ymmärrettävää että myös allekirjoittaneen lapsilla on hivenen vääristynyt mielikuva siitä miltä tavallisen ihmisen koti näyttää. Ei hissiä, ei uima-allasta eikä henkiläkuntaakaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...