Tahdon Asiat

Mä kasvoin sellaisessa keskimääräisen luterilaisessa kodissa, sellaisia joita Suomessa oli siihen aikaan viitisenmiljoonaa... kirkossa käytiin koulun kanssa jouluna ja keväällä, suvivirressä oli sitä jotakin. Satunnaisesti joku pääsi ripille, meni naimisiin tai haudattiin ja taas käytiin kirkossa... muuten sinne ei ollut asiaa. Kunnon tapauskovaisen maailmankatsomuksen mukaan lapset kastettiin, myöhemmin ne pääsi kirkossa ripille... Ne jotka kävi kirkossa useammin oli jotenkin outoja – arveluttavia. Saati ne naapurit jotka kuului johonkin lahkoon, niillä oli raamattukin esillä... ja sit se serkku, mutsin serkku, se oli löytänyt Jeesuksen ja se halus rukoilla kaikkien puolesta. Sille me naurettiin ja siitä oli syytä pysytellä tietyllä etäisyydellä. Uskonasioita ei mietitty sen enempää, opiskeluaikoina käytiin teologisen tiedekunnan ruokalassa lounaalla koska se oli lähellä ja siellä oli ihan jees ruoka. Vasta myöhemmin osa erosi kirkosta ja ilmoitti olevansa ateisteja, ne ilmoi...

Sunnuntai… kirkkoa ja kirkon BBQ bileitä, lapsille pomppulinaa ja liskoja. Kotona maalaustalkoot... projekti koti turkoosiksi, tai siis veden vihreäksi. sumu luikertelee edelleen laaksossa, joen yllä Ennen kuin edes aloitan, palaan vähän taaksepäin...  Amerikkalaisilla tytöillä on korvikset. Mustilla ja latinotytöillä ne korvikset ilmestyy korviin heti syntymän jälkeen, muutaman päivän iässä. Valkoisilla tyttöilapsilla niitä korviksia tulee, no muutamasta kuukaudesta varhaiseen aikuisuuteen ja kai täällä on myös korviksettomia aikuisiakin. Mä taisin olla kolmetoista. Se oli jonkinlainen riitti ulos lapsuudesta... ”tonåring”, teini. Iso tapahtuma elämässä, isompi oikeastaan kuin ripillepääsy vähän myöhemmin.. Ennen sitä ei saanut. Piti odottaa. M on kiinnittänyt jo pitkään huomiota siihen että muilla tytöillä on korvikset. Me ollaan puhuttu asiasta ja mä olen kertonut jo aikaa takaperin mitä ne korvikset ja niitten laittaminen käytännössä t...

Koko viikkoa on oikeastaan värittänyt se tosiasia että meidän perheessä on kaksi erityislasta. Niiden erityisyys ei näyttäydy meidän sukulaisille tai ystäville. Meidän lasten erityisyys pilkahtaa hetkittäin koulussa – jos osaa katsoa – mutta muuten meidän erityislapset näyttävät erityisyytensä meille vanhemmille. No sehän on hienoa! Näin toteaa liian moni... Ne ei tiedä mistä ne puhuu - sori vaan. Ajattele itsesi tilanteeseen, vaikka työhaastatteluun, kokeeseen tai siihen presentaatioon jota jännität... teet kaikkesi, ehkä vähän päälle ja suoriudut ja suoritat, et 95%, et edes 100% vaan 160%. Sen jälkeen iskee uupumus. Se ylisuorittamisesta syntyvä uupumus on värittänyt koko viikkoa kummankin erityisen kohdalla. Kun antaa itsestään 160% kaksi viikkoa putkeen, on siitä seuraava matalapaine syvä. Se on ruma ja se on kouriintuntuva. Se on aika epäinhimillinen mankeli lapselle, musta viis. Koko viikkoa on värittänyt meidän kahden erityisen akkujen lataaminen, paluu arkeen ja kaikkien ...

Sekava viikko alkaa ja päättyy sekavasti. Niin sekavasti etten tästäkään päivästä osaa oikeastaan sanoa mitään... muuta kuin et se on ollut sekava. Siihen tai siitä ei saa otetta. Ysiltä M:lla oli psykologi, ekaa kertaa moneen viikkoon... Ne oli jutelleet tästä viikosta ja siitä, miten vaikeana M oli kokenut paluun arkeen ja kouluun. Mä röyhistän rintaani vanhempana kun psykologi sanoo ettei hänellä ole kikkakolmosia, vinkkejä tai mitään muutakaan – me vanhemmat toimitaan ja suhtaudutaan, kuten kirjoissa neuvotaan. Psykologilta me ajetaan Klinikalle päivittämään meidän vakuutustiedot – taas kerran. Samalla jätän klinikalle sen kirjan Iloista varten. Klinikan respa on kolmas henkilö joka sanoo et M on venähtänyt pituutta. Sanon että tiedän, ja että myös luottokortti ja Gap ovat tietoisia asiasta... lapsen vaatekaapin sisältö tuli uusittua eilen. neidin uudet releet Matka jatkuu ruokakauppaan ja sieltä K:n koululle. Vaihdan muutaman sanan K:n erityisopen kanssa,...

Ne sanoo et lapset on lahja. Ne sanoo et jokainen uusi elämä on suuri siunaus. Tosiasiassa lapsesta tulee suuri lahja vasta siinä vaiheessa kun sen lapsen saaminen lakkaa olemasta itsestäänselvyys. Useimmille lapsi, tai lapset ihan yhtälailla kuuluu siihen sisäiseen suunnitelmaan. Siihen missä kasvetaan aikuiseksi, opiskellaan, rakastutaan, mennään naimisiin, saadaan unelmien työpaikka, hankitaan koira ja sitten... kaksi lasta – tyttö ja poika. Siinä ei ole mitään pahaa. Ihminen on rakennettu niin. Elämä on kiertokulkua ja lapset kuuluu siihen. Kuinka moni meistä osaa ajatella puolisoaan suurena lahjana? Sitä tyyppiä joka tekee aina niin tai näin, sitä joka ei vie koskaan roskia tai vie ne ihan liian usein. Se tyyppi joka nipottaa siitä tais tästä, tai joka ei nipota koskaan mistään... Käsi sydämellä, ajatteletko päivittäin miten iso lahja se tyyppi on? Muistatko kaikkia niitä joiden puoliso on kuollut tai jättänyt? Pettänyt? Keskimäärin rohkenisin siis väittää että useimmille...

M:lla on vaikeuksia palata arkeen. Siinä missä mä jotenkin sisäisesti oletin että lomalle jääminen ja lomailu olis hankalaa ja paluu normaaliin menis sujuvasti solahtaen, kävinkin just tasan päinvastoin. Viimeyönä se pissas sänkyyn – TAAS. Siis lapsi joka ei ole ollut yökastelija, muuten kuin kovassa kuumeessa, opittuaan kuivaksi hippasen päälle kolmevuotiaana. Koko päivän se on ollut ”on the edge” ei nyt varsinaisesti huonotuulinen tai kiukkuinen, mutta sen kanssa on saanut tasapainoilla kuin nuorallatanssija että se kykenee pitämään itsensä kasassa... eilen se vetäs ne itkupotkuraivarit kun mä olin sitä vastassa koulussa ja tänään se itki astuessaan ulos koulubussista, itki koska joku oli etuillut bussista poistuttaessa.  Kotiin päästyään se siroitteli tavaransa pitkin ja poikin kuin pyryharakka, ja lopulta mätti kumpaakin veljeään turpaan. Hetken taas mietin pitääkö lääkitystä taas nostaa... onneksi psykiatri saa tehdä päätöksen kahden viikon päästä, omatoimisesti en halua s...

Ei mennyt kuin Strömsössä tämäkään päivä. Olis voinut mennä, vaan elämä on täynnä pieniä ylläreitä, joskus vähän suurempiakin. Tän päivän ylläri oli mun pahaa aavistamaton luottokortin ojennus tiskin ylitse Klinikalla, se hetki kun olin ajatellut maksavani 3x$30=$90 ja yllättäin loppusumma olikin $360 saatelauseella; ”Terapia on rajoitettu 25 käyntikertaan vuodessa”. Vaivoin sain nieltyä sen paniikinomaisen; ”Mitä v......a!!!!!” ja hymyillen kuittasin ostokseni, kävelin ulos ja soitin L:lle. Siitä alkoi päivän kestänyt kujanjuoksu, soita-maksa-väännä-käännä-peruuta-selitä-kilpailuta ja loppupeleissä oltiin takaisin pisteessä A – muutaman tunnin, aika monen hikipisaran ja ärräpään jälkeen. Kirjoitin L:n entiselle työnantajalle shekin, puolelletoista tonnille. näissä liikennevaloissa on tullut seistyä aika monta sataa kertaa matkalla klinikalle klinikalla taas koko rahalla terapiaa Siinä sivussa takaraivossa kolkutteli K:n toimintaterapeutin sanat... K oli neljässä v...