Siirry pääsisältöön

rahaa se vaan on

Ei mennyt kuin Strömsössä tämäkään päivä. Olis voinut mennä, vaan elämä on täynnä pieniä ylläreitä, joskus vähän suurempiakin. Tän päivän ylläri oli mun pahaa aavistamaton luottokortin ojennus tiskin ylitse Klinikalla, se hetki kun olin ajatellut maksavani 3x$30=$90 ja yllättäin loppusumma olikin $360 saatelauseella; ”Terapia on rajoitettu 25 käyntikertaan vuodessa”. Vaivoin sain nieltyä sen paniikinomaisen; ”Mitä v......a!!!!!” ja hymyillen kuittasin ostokseni, kävelin ulos ja soitin L:lle. Siitä alkoi päivän kestänyt kujanjuoksu, soita-maksa-väännä-käännä-peruuta-selitä-kilpailuta ja loppupeleissä oltiin takaisin pisteessä A – muutaman tunnin, aika monen hikipisaran ja ärräpään jälkeen. Kirjoitin L:n entiselle työnantajalle shekin, puolelletoista tonnille.

näissä liikennevaloissa on tullut seistyä aika monta sataa kertaa matkalla klinikalle

klinikalla taas

koko rahalla terapiaa

Siinä sivussa takaraivossa kolkutteli K:n toimintaterapeutin sanat... K oli neljässä viikossa resetoinut itsensä ja poistanut lihasmuististaan kaiken mitä sinne oli saatu. Apraksia? Dyspraksia? Joka tapauksessa jannu ei enää osaa sen kummemin heittää kuin ottaa kiinni palloa, saati polkea polkupyörää. Työ alkaa alusta ja me vanhemmat mietitään mistä me löydetään se spesialisti joka osaa sitä auttaa.

Aamupäivästä mulla oli siis käsissäni yhdistelmä jossa vakuutus ei maksa ja lapsi tarvitsee kipeästi apua... Iltapäivään mennessä meillä ”onneksi” oli näistä kahdesta jäljellä enää se lapsi joka tarvitsee kipeästi apua, olkoonkin että se vakuutus joka maksaa on itsessään tyyristä lystiä ja ennen kuin sekään vakuutus maksaa yhtään mitään pitää meidän maksaa itse sievoinen summa.

Loppupäivää väritti M:n raivari kun ilman ennakkosopimusta kävin hakemassa sen koulusta. Kävin koska oli pakko lähteä hoitamaan ne asiat jotka jäi aamulla vakuutuskaaoksessa hoitamatta. Ekaa kertaa M:n ope näki neidistä tämän puolen... joustamattoman, muutoksiin sopeutumattoman, sen joka suuttuu silmittömästi nähdessään mut koulun oven takana. Sen jonku joutuu kantamaan autoon kirkuvana. Sen joka ei tahdo, ei halua... Siinä koulunpihalta startatessani syttyi auton bensavalo - 22 mailia jäljellä - ja näinpä sain vielä käydä tankkaamassakin. Sairaalaan palauttelemaan papereita, bensa-asemalle, eläinlääkäriin ostamaan koiranruokaa.

taas täällä

114 litraa bensaa

koiranruokaa

Autossa lupasin raivoavalle M:lle ja sen kahdelle veljelle että huomenna olisi taas parempi päivä – ihan meille kaikille... Kotona me paketoitiin M:n verille revitty peukalo ja mietittiin mitä muuta voisi tehdä kun oikein kiukuttaa tai hermostuttaa...

kipeä, kipeä revitty peukalo

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Paula - Gone with the Gastons23. tammikuuta 2014 klo 9.43

    Tuo vakuutusviidakko kuulostaa niin tutulle... huoh! Todellakin siis sympatiat sun puolella eli tsemppiä! Ja tsemppiä näihin muihinkin koitoksiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää